Rinsessan ruostuva ruunu

...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Olipa kerran mahdottoman piloille lellitty ja hemmoteltu Rinsessa. Hän oli tottunut aina saamaan kaiken mitä milloinkin sattui haluamaan. Hän halusi lapsena kaikki mahdolliset lelut ja sai ne. Leikki niillä hetkisen ja jätti ne sitten omille paikoilleen, niihin enää koskaan koskematta, kunnes hylätyistä leluista täyttyi kolme mahtavaa varastohallia.

Isompana tyttösenä hän tahtoi ensin marsun, silitti sitä kerran ja kyllästyi. Tahtoi uuden, söpömmän ja myös sai sellaisen. Kyllästyi. Jos hän tahtoi ponin, okei, se hankittiin. Jos hän tahtoi joutsenen, ok, sellainenkin haalittiin. Hän sieti tahtoohetieläimiään vain hetken verran, kunnes kyllästyi ja halusi niiden tilalle jotakin muuta. Jotakin uutta. Ja hylätyistä eläimistä täyttyi kolme mahtavaa neverneverlandia.

Hiukan kasvettuaan hän tahtoi käyttää näyttävämpiä vaatteita. Jotakin suurempaa ja kauniimpaa. Pehmeämpää ja ainutlaatuisempaa. Erilaisempaa tietenkin kuin muilla nuorilla neidoilla.
Rinsessa halusi pidemmät ja ihanammat hiuspidennykset kuin misseillä. Komeammat huulientäyteainekset kuin kellään näyttelijättärellä. Korkeammat ja kolisevammat kengänkorot kuin huippumalleilla. Suloisempia käsilaukkuja ja niihin mahtuvia pikkukoiria enemmän kuin kellään toisella. Söpöimmät kynsikoristeet forever. Komeimman poikaystävän janiinedelleen, mutta hän ei silti ollut onnellinen...

Kerran harmaana sateisena päivänä keikkuvaa kruunuaan päässään kädellään pidellessään, pitkää juhlamekkoaan lätäköiden varalta toisella kädellä nostellessaan mieli ihan maassa, yksi kaunis rakennekynsi kadonneena ja toisen kengän korko katkenneena tepastellessaan, hän näki säätieteilijä Pekan komean kuumailmapallon. Sen pallon hän halusi tietenkin heti, mutta säätieteilijän pallo ei ollut myytävänä.

Rinsessa sai suoranaisen miniraivokohtauksen ja itki kuin putous, kun ei saanutkaan heti palloa itselleen. Hän lupasi pallosta mitä tahansa. Vannoi antavansa kaikki hylätyt lelunsa ja eläimensä köyhille lapsille. Hän lahjoittaisi käsilaukkukoirakennelinsä, lukemattomat hiuspidennyksensä, jokaisen keräämänsä Pikkunälkä-pehmolelun, kenkämuseokokoelmansa ja hylätyt unelmienpoikaystävänsä muille nuorille naisille, jos vain saisi tuon ihmeellisen valtavan kuumailmapallon, jolla hän voisi matkustaa vaikka mihin ihmeellisiin maihin ja tutustua niiden muiden maiden eläimiin ja kauniisiin tavaroihin, uusiin ihmisiin ja voisi olla sitten varmasti onnellinen.

Hän lupasi nyyhkien ja hengästyksissään kruununsa päästään ottaen, ettei enää koskaan ikinä haluaisi mitään muuta, jos vain pääsisi suuren ilmapallon koriin ja kyytiin ja säätieteilijä veisi hänet pois. Minne vain pois, täältä harmaan pilven alta jossa ei ollut enää mitään uutta ja kiinnostavaa.

Rinsessa heitti kruununsa, joka iskun voimasta katkesi kahtia, sammalikkoon ruostumaan (se ei siis ollutkaan kultaa!) ja polvistui jo kiireissään ilmaan nousua harkitsevan Pekan jalkojen juureen. Lempeän Pekan kävi paksuhuulista itkevää Rinsessaa sääliksi. Ehkä Rinsessan elämä olisi ollut toisenlaista jos hänelle olisi joskus sanottu elämänkokoinen "Ei".
Jokin Rinsessan silmissä ja suurissa kyynelissä esti Pekkaakin sanomasta tytölle heti sitä sanaa ääneen ja hän nyökkäsi tuskin havaittavasti Rinsessalle, aloittaen lempeästi puheensa sanalla ehkä:

-Ehkä jonakin päivänä voisin ottaa sinut mukaani ilmapallolennolle, mutta en nyt juuri tänään koska minun pitää tutkia vulkaanista mustaa pilveä joka...

Samassa Rinsessa tulkitsi riemastuksissaan Pekan nyökkäävän eleen myöntyvyydeksi, nousi pystyyn ja suoristi selkänsä, leiskautti hiukset olan taakse kuin Miss Piggy, juoksi kuumailmapallon viereen, loikkasi koriin, heitti salamannopeasti kaikki painot, puhelimen, eväät, navigointilaitteet ja mittaamattoman kalliit mittalaitteistot korista maahan, leiskautti lisää kaasua palamaan pallon alle ja nousi hurjasti nauraen korkeuksiin ennen kuin hämmentynyt Pekka ehti sanoa, onko huomenna pouta...

Jos näette tänä viikonloppuna kuumailmapallon jossakin päin Suomea, siellä se hemmoteltu Rinsessa seilaa päättömästi edestakaisin, kun ei osaa hallita palloa ja ohjata sitä niihin muihin ihaniin, lämpöisiin ja kaukaisiin maihin joista haaveili. Rinsessa lienee nälissään, kylmissään ja jo lopen kyllästynyt ohjausta tottelemattomaan palloon. Olkaa varovaisia jos omistatte jotakin palloa ihanampaa tai olette grillailemassa viikonloppuherkkuja takapihallanne. Rinsessa saattaa haluta nyt jo jotakin muuta kun pallosta loppuu lentomenokaasu ja hän laskeutuu...













...