Lumiraivoa?

...

Eilen aamulla kolasin lumet taloyhtiömme pihasta ja olin juuri portilla siistimässä tietä nostellen lumikolalla auran jättämää jäisten lumilaattojen korkeaa kynnystä tienreunan penkalle, kun aura meni tietä pitkin uudestaan. Kuljettaja hidasti vauhtiaan pysähdyksiin saakka siinä kohdallani, avasi ikkunansa ja mie nostin päätäni ja katsoin uteliaana, hymyilläkin taisin. Kai kuvittelin että kaikki ovat iloisia, koska hetkeä aikaisemmin naapurimies ainakin oli iloisesti tokaissut: Hyvä, hyvä! kun näki minut lumikolan varressa, aamun lehteä postilaatikostaan hakiessaan. 

Kuvittelin, että auraajamies tokaisee jotakin runsaasta lumesta, tai sanoo vaikka että onpas keväinen päivä! 

 -Pitäkää ne lumet vaan siellä omalla tontillanne, mies äkisti ärähtääkin äkeissään korkealta ikkunastaan. Minä katson miestä epäuskoisenihmeissäni ja kiskon pipoa takaraivon kautta pois silmiltäni. 

-Ai... jaa... saan sanottua vastaukseksi. 

Mies murisee jotain muutakin, kiskoen jo ikkunaansa kiinni ja minua on alkanut siinä vaiheessa leveästi hymyilyttämään. Tartun lumikolaan jatkaen vaan sisukkaasti työtäni kuin ei välikohtausta olisi sattunutkaan. Enhän mie tielle niitä lumia kasannut. Mies jatkoi matkaansa työnnellen edelleen jäisiä kasoja aurallaan tien reunoille mennessään. 

Kaikki siivoavat tonttien porteilta ne jäälohkareet jonnekin sivuun, koska ne jättävät ison ruman, vaikeakulkuisen töyssyn siihen pihatien päähän. 

Kaikki nostelevat lumia penkkojen päälle, jotka ovat jo niin valtaisan korkeita että moni joutuu  miettimään, mihin ihmeeseen sitä lunta veisi. Mutta ei sitä kukaan tielle kasaa!!! 

Ehkä auramies oli jo hermostunut tämän talven lumeen ja sen auraukseen?

Muutamaa tuntia myöhemmin pihamme peittona oli jälleen noin viisi senttimetriä korkea uusi lumi ja kolasin joutessani pihan uudelleen. =) 

Illemmalla Hani vei miut kaupungille ja käski valkata mieluisimman tulppaanikimpun ja yhden toisenkin ihanan lahjan. Tulipa pitkä lause. =) 

Sattumalta kun oli myös syntymäpäiväni. Happy birthday to me...  ♥

 

Suojasää muokkasi maailmaa puidenkin lumitaakoissa. Kaikki omituiset puihin tarttuneet hauskat ja aavemaiset lumimöhkäleet ovat sulaneet, menneet rikki ja pudonneet.

Puissa ei näy enää oksiin tarttunutta valkoista kuuttia, ei lumisia pulleita lintuhahmoja eikä ylläoleva muumipeikko seiso enää rajapensasaidan seassa hymyilemässä. Muumi on kadonnut. Vaeltanut muumilaaksoon katsomaan onko Nuuskamuikkunen jo palanut talvireissultaan. Vai onko vielä liian aikaista toivoa sellaista, kevättä ja Nuuskamuikkusen paluuta. Luntahan vielä riittää. Auraajillekin... =) 

PS:

Lumi koettelee jo naapurisopua

05.03.2010 8:05

Kun lumet eivät mahdu omalle tontille ne työnnetään naapurin puolella tai katualueelle. Tämä koettelee naapurisopua ja poliisia on jo pyydetty paikalle ratkomaan lumiriitoja. Se on turhaa. Sopikaa keskenänne, toteaa ylityöllistetty poliisi.

Myös kaupungin kunnossapito joutuu tekemään ylimääräistä työtä asukkaiden ajattelemattomuuden vuoksi.

Moni miettii jo omaa vastuutaan sinä tapauksessa, että kattolumet putoavat naapurin auton päälle. Hyrylässä kattolumiporukka pudotti lumet naapurin veneen päälle huolimatta varoituksista.

Keski-Uusimaa 5.3.2010

....