Sää, oli kyllä pikkupakkasta, mutta sisätiloissa olin suojassa koko viikonlopun. Nyt tässä mutustelen Hanin tuliaistobleronea (Da Capo-pakkaus saa vielä odottaa vuoroaan!), kun hänet kutsuttiin reissuun ilman minua, mutta mies tuli kotiin mukavien tuomisien kanssa.
Minä sain puolestani viikonloppuna valloittaa auton ja ajelin sillä sinne tänne ja viivähdin tutussa kodossa Maman huomassa tovin. Se oli se suojaisa turvasatama.
Viikonloppuun kuului murheellisiakin uutisia. Elämä on vuoroin iloisia, vuoroin apeampia päiviä. Sitä kun varsinkin omiensa puolesta toivoo, että heillä elämä sujuisi onnellisesti...
Suurimmasta osasta vastoinkäymisistä selviää kyllä suomalaisella sisulla jonka saamme jo äidinmaidossamme. Joskus selviäminen vie aikaa, mutta se päivä tulee, jolloin helpottaa ja jaksaa nostaa leukansa pystympään ja hymyillä. Miettiä eilisen olevan mennyttä, tämän päivän olevan ok ja tirkistellä uteliaana huomista.
*lähettää voimahalauksen kaikille voimia tarvitseville*
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
...
....
