Sanoja ovessa

...




Nyt, aika monta tuhataikaa niitä kaivattuani, olen saanut vihdoin jääkaappimagneettirunoutta. Ah. Hani osti minulle sanoja Savonlinnan reissulla. Hän näki kun huomasin niitä yhdessä pysähdyspaikan rihkamakaupassa, kun tarrasin pakettiin kiinni ja virnistin ihastuksesta paketille, pidellen sitä kuin suurta aarretta. Hän luki ilmeestäni että siinä olisi jotakin jolla voisi tehdä minut hyvin onnelliseksi, otti paketin käsistäni ja vei kassalle. Nyt kirjoittelemme toisillemme viestejä jääkaapin oveen.

Minun runoseni ovat Hanin mielestä hassuja ja Hanin runoset ovat minun mielestäni hassuja. Runo avautuu lukijan mieleen lukijan oman fiiliksen mukaan...

Toisinaan mieli ei ole vastaanottavainen millekään sanoille.
Toisinaan se kaipaa sanoja.
Joitain tiettyjä sanoja kenties.
Toisinaan on pakko kirjoittaa sanoja.
Vaikka niitä ei lukisi eikä ymmärtäisi kukaan muu,
kuin kirjoittaja itse.





PS: Jos omistaa kovin pienen jääkaapinoven, tulee hankaluuksia säilyttää varasanoja ja kaikkia valmiita runoja ovessa yhtaikaa...


....