Melita-pieni tarinoi ihanasti, soitelleensa erästä kappaletta poikansa odotusaikoina ja että nykyään hänen poikansa kertoo hänelle tulevan hyvällä tavalla outo olo siitä kipaleesta. =)
Miekin olen kanssa aina laulanut ja vihellellyt masuasukeilleni. Varsinkin pyykkiä silittäessäni. Niin kuin teki oma Mamanikin aina lapsuudessani, mankeloidessaan tai silittäessään pyykkejä. Esimerkiksi aina kun kuulen Anita Hirvosen kipaleen Itke vaan jos helpottaa, muistan Maman usein silitysraudan suihkiessa vaatteita sileiksi sitä laulaneen. Lapsena tosin säälin laulun heppua, jota varmaan sattui syöksyessään sementtiin...
-Taisin itse laulaa samaa kipaletta sitten vuosia myöhemmin. Jatkoin perinteitä. =)
Ensimmäiselle masuasukille tuli laulettua eniten. Sitä silitti vatsakumpua ja lauloi tähdet silmissä tulevalle lapselleen... Toiselle ja kolmannelle ei ollut aikaa masuasukkina varsinaisesti paljoa laulaa, paitsi mitä nyt tosiaan aina olen askareita puuhatessani muiden korvia rasittavasti jotain itsekseni ynissyt, ja tuutulaulunsa hekin lapsina saivat. Aika isoiksi muuten... Kuten iltasatunsakin. =)
Pojat tuntuvat molemmat pitävän musiikin maailmasta. Jake on joskus sähköuruilla ja tietokoneella säveltänyt omaa musiikkiaan ja Miihkali kuuntelee laaja-alaisesti kaikkea musaa. Ja Nunnukkahan soittaa kaikkia mahdollisia instrumentteja, mitkä käsiinsä saa...
Nyt tyttären pitäisi valmistautua paraikaa laulukisaansa, mutta häntä piinaa kova kuumeilu, korvatulehdus ja yskä, ressukkarakasta.
Täällä silitellään siis vuoroin pyykkejä ja vuoroin otsia. Kokeillaan kuumetta ja kuumia rautoja.
PS:
Palkintokaappiin tuli uusi palkinto...
...
