On valkoinen sorsakin tallella. Uiskentelee pokkana
kirjavampien kavereidensa vanavedessä,
tuossa lähipikkujärvessä. Toivottavasti näitä
sorsia ei kukaan sorsastaja löydä.
Flunssa yrittää lytistää ajatukset.
Huomasin, että noin vuosi sitten
olen niin ikään flunssaillut.
Nyrjäytin reilusti eilen nilkkani niin, että
melkein koko pohja koko kesän käyttämistäni
saapikkaista irtosi. Kärjestä jäi vähän kiinni.
Kävelin varoen kotiin, ettei koko pohja pudonnut.
Nyt sitten kahdet saapikkaat odottavat
suutaria. Vasta noin 13 vuotiaat saapikkaat ja nyt jo rikki.
Muistan hyvin sen syksyn kun ostin ne...
Minulla oli rikkinäinen sydän ja pikkuisen ylimääräistä
rahaa ja ostin kahdet saapikkaat. Mustat ja ruskeat.
Ei se sydäntä korjannut vaikka kokeilin naisellisesti
shoppailla. Mutta aikas kestävät popot ovat olleet.
Toivottavasti suutari saa ne vielä kuntoon.
Mies-parka tikahtuu nauruun ne nähdessään... =)
Uudet maksavat aivan liikaa.
Eikä mulla nyt ole ylimääräistä rahaa eikä sydän
onneksi rikki. Sydämeni on aikas eheä.
Nyt ei vaan ole kenkiä.
Kesäkenkiä en sitten ehtinyt ostaa tänäkään
kesänä. Lueskelin vanhoja juttujani, jotta
jo pari vuotta sitten olen haikaillut kesäkenkiä.
Aina on ollut jotain tärkeämpiä menoja.
Ehkä sitten ensi kesänä. =)
.
6 kommenttia:
Jos sun ei tarttis maksaella talolainaa ni sähä saisit uuret kenkät.
t: T
T
Niin...
Näin on ollut jo yhdeksän vuotta.
Ensin tuloista pitää sydänverellä maksaa tuo laina, sitten kulloisenkin asunnon vuokra, sitten sähkö, sitten ruokaa pesueelle...
Kaikki muu on ollut toisarvoista.
Onneksi on kirpputorit...
Meitä on näköjään muitakin, jotka viimeiseen asti pitävät kiinni vanhoista, hyviksi todetuista kamppeistaan. Varsinkin kenkien "lopullinen" hajoaminen on aina yhtä tuskallista, kun pitäisi löytää uudet yhtä hyvät. Minulla saattaa olla rahatkin tilillä, mutta yhä vain pitkitän ostosreissua, koska en pidä vaatteiden/kenkien shoppailusta ja epäilen aina, etten kuitenkaan löydä yhtä kivoja kuin vanhat olivat...
Aikakin on niin kummallista: minulla näet käy niin, että alan ihmetellä, miksi tämä "uusi" takki on näin nukkainen. Kun alan miettiä, niin ei se oikein uusi olekaan, vuosia on voinut vierähtää vaikka kuinka paljon.
Aina kaikki lempivaatteet tai kengät hajoo ensimmäiseksi.
Onneksi sinulla sydän on ehjä, se on tärkeää.
Nunnukka =))
Kirjoitin niin innokkaasti että unohdin ajankulunkin...
Hyvä tyttö kun päivitit välillä. =)
Maria
Sama vika. Koskaan ei ole ollut juuri rahaa
enkä pidä muutenkaan shoppailusta.
Enkä ihmistungoksista...
Alennusmyynnit ovat kaikkein pahimpia.
Tai markkinapäivät, jos sellaisena sattuu osumaan kauppoihin...
Vanhoja pidetään niin kauan kun kestävät.
Sitten ne joko korjataan tai
pitkällä hampaalla ostetaan uusi.
Kaappien ei tarvitse olla kaikenlaisia vaatteita ja kenkiä pullollaan.
Mitä vähempi
sen parempi.
Helpompi muuttaa... =)
Leijonainen =)
Niin, kaiken ei todellakaan tarvitse olla viimeistä muotia.
Onneksi nuorisonikaan ei ole ikuna vaatinut muotivaatteita.
Sitä paitsi monesti muoti on vaate, jossa palelee...;D
Sydän on nyt ok. Kiitos.
Se on miustakin tärkeintä.
Hani on paikannut mun sydämen.
Ja tuo nuoriso pitää sen voimissaan. =)
Ja te kaikki ihanat.... =)
Lähetä kommentti