Elokuun Glorian koti-lehdessä on Kaj Kalinin
kolumni kodikkuudesta. Se on hänen mukaansa perusturvaa.
Niin se on... Kalin kirjoittaa:
"Edustava koti on yleensä tyylikäs mutta onkohan se kodikas?
Myytävä asunto voi löytää ostajansa helpommin avaraksi stailattuna. Tyylikäs koti tuntuu hyvin pukeutuneelta. Kotoisa koti lekottelee pelkässä kylpytakissa. Kun koti on lokoisimmillaan, se on myös yksityisimmillään. On kuin omaa sydäntään asuisi."
Ja jatkaa:
"Asuinsijojen kaipaaminen, löytäminen, rakentaminen ja sisustaminen ovat lasten ohella ihmisen ainoa keino voida tietää, miltä tulevaisuus näyttää ja tuntuu.
"Oman lapsuudenkodin varhaisimmat ja parhaimmat muistikuvat ovat yleensä olemukseltaan turvallisen pesämäisiä."
Ja sellaista kotia sitä jää sitten etsimään.
Lopun elämää.
Tuolla miehellä on mun luonto.
Allekirjoitan nuo hänen mietteensä mielelläni. =)
.
12 kommenttia:
Tosi viisaasti sanottu. Kaikki lauseet. Näin minäkin ajattelen.
Varsinkin tuo loppukohta jossa puhutaan asuinsijojen kaipaamisesta ja löytämisest (jne.), se on mulle nyt niin ajankohtaista.
No onpa ihanasti kirjoitettu, ja mielelläni allekirjoitan myös :)
Usein olen pohtinut samaa; voiko tyylikkäät, sipisiistit ja kolhot edustuskodit koskaan olla kodikkaita?
Ei sillä etteikö itsekin voisi joskus hieman enemmän, hmm, "huoliteltua avaruutta, valoisuutta ja tyylikästä minimalismia" suosia, mutta minun kotini vain on tämmöinen; värikylläinen, hieman sekainen ja pesämäinen, ja minulle ja lapsilleni viihtyisä :) Se on kuitenkin minulle tärkeämpää kuin tyyli ja stailaus. - On kuin omaa sydäntään asuisi :)
Sooloilija
Tärkeitä asioita.
Jotkut eivät niinny asuinpaikkoihinsa.
Joillekin on erittäin tärkeää missä asuu.
Jos ympäristö ei ole mieluinen
ihminen ikään kuin käpristyy kokoon.
Toivottavasti siun tuleva kotisi on ihana.
Bambi
Minä en ole edes viitsinyt tätä viimeistä kotia laitttaa kodin näköiseksi
koska tiedän että tämä on vain noin vuoden väliaikaetappi.
Hetken majapaikka.
Silti nuo ötökät saa täältä myrkyttää... =)
Odotan ensi vuotta ja mahdollista Hanin kanssa
yhteisen kodin etsimistä niin kovin...
Minusta se onkin oikein,
että yhdessä etsitään se koti.
Eikä niin, että toinen vaan tuo kamansa toisen valmiiseen kotiin
ja sitten aletaan kiistellä siitä
mikä tavara saa olla missäkin paikassa...
Ja kuka maksaa mitäkin laskuja...
Onneksi me pidämme suhtkoht samanlaisista asioista.
Juur siitä kodikkuudesta.
Sie olet onnekas, kun olet löytänyt
perheellesi turvasataman.
Kodikkaan kodin. =)
Kuin saman Kaj Kaliman kolumnin, luen ne aina ensimmäiseksi kun lehden saan käsiini.
Nyt olivat niin täsmällisen samoja, jotka itsekin olisin lausunut/kirjoittanut.
Kuin omaa sydäntään asuisi, miten osuva vertaus.
Ja riippumatta siitä onko se koti hetkellisen väliaikainen, se on aina koti paras paikka.
Lisää allekirjoittajia löytyy tästä noiden lauseiden alle.
"On kuin sydäntään asuisi".Totta.
Minulle koti on siellä missä sydän on, missä tuntee olonsa kotoisaksi. Usein se riippuu ihmisistä myös.Pesä rakentuu melkein kuin itsestään sitten ympärille, tai sitä rakennetaan yhdessä pikkuhiljaa.
Sen kyllä tuntee jos "mun koti ei oo täällä" niinkuin Chisu laulaa.
Usein myös melko äkkiä vaistoaa kodin tunnelman kun astuu toisen kotiin, koti kertoo niin paljon asukkaistaan.
Arleena =)
Miehellä on kyky pukea sanoiksi
se, mitä useat tuntevat mielessään.
Tuo lehti oli aivan uusi tuttavuus.
Mutta minulle ei henkilökohtaisesti ole paras paikka väliaikainen koti
jos se ei ole mieluinen.
Se on vain suoja.
Vain paikka jonne hetkeksi on avaimet.
Kotiani etsin vaan...
Maaretta
Samaa laulua laulan täällä.
Kodin täytyy tuntua turvapaikalta maailmaa vastaan.
On epäreilua,
että koteja voi myydä kotia kaipaaville
epärehellisin perustein.
Kun se koti on avain niin moneen asiaan.
Niin. Olimme kerran siivonneet kotimme "edustuskuntoon" (mikä on vielä kaukana sisustuslehtien kuvista) sillä aikaa kun lapset olivat yökyläilemässä. Kotiin palatessaan viisivuotias katseli: "Onpa täällä siistiä." Hetken kuluttua: "Mutta sotkuisampi on kivampi."
Olen kai turhaan kantanut huolta, että lapset saavat traumoja epäviihtyisästä kodista, kun en ole järjestyksenpidossa mestari. Vähän sotkuisammassakin kodissa kun voi viihtyä.
Kotoisa koti lekottelee kylpytakissa. Ihana lause.
Maria
Mie pidin tarkasti huolta, että yh-äidin koti oli tiptop
kun lapset olivat pieniä.
Ja heillä oli aina puhdasta päällään...
Vasta nyt olen hellittänyt muutama vuosi sitten.
Eivät he tosiaankaan saa traumoja vaikka kaikki ei niin
hohtaisi.
Se rakkaus on tärkeintä. =)
Tanssiva Harmaa Pantteri
Eikös vaan ollutkin? =)
Oli ihan pakko jakaa lukemani kanssanne.
-Kiitos kolumnistin. =)
Nuo ajatukset pitävät täysin paikkansa. Minua ainakin viehättää enemmän kotoisa ja viihtyisä koti kuin sellainen, josta näkee, että se on tehty enemmän kylässä käyville ihmisille kuin kodin asukkaille.
Elina =)
Ehkäpä ne ovatkin vain edustustiloja
ja oikeasti ne perheet
asustavat ja elävät talonsa ihan muissa osissa. =)
Lähetä kommentti