
Mittailen partsia
kamera kaulassa...

Metsän tuoksu
kuultaa kuivuneista oksista läpi yhä.
Vaikka nämä ovat jäätyneet, sulaneet
jo kuivuneet monen monta kertaa...

Tähänkin ruukkuun
kesäksi tahtoisin
jonkun kiipeilevän kasvin...
.



Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
5 kommenttia:
Nii-in... tää sun parveke on keidas. Taas täällä huokailen kuinka kaunista siellä on.
Hih...jutusta ja kuvista saa kuvan kuin sulla olis hehtaarikokoinen terassi :)
SS =))))))
Siellä on vaan kolme rehuruukkua!=)
Jos mää joudun laittamaan ne polkupyörät sinne, niin siellä ei voi enää istua kaffeella
pöydän ääressä,
kun sinne ei enää mahtuis tuolit ja pöytä...
John...
Päinvastoin.
Tämän kirjoituksen syy-yhteys on tuolla muutamaa postausta alempana:
http://hallatar.blogspot.com/
2008/03/grrrr.html
Hei!
Kiva kun olit käynyt kommentoimassa korttejani! Kiitos sinulle ja ihanaa, että nyt löysin sinut!
Hei Magi! =)
Kiitos, samoin!
Korttisi ja blogisi ovat tosi ihania!
Lähetä kommentti