Oo, Olympia

.
















Olympiatulta kierrätetään lentokoneilla
maasta toiseen.
130:een maahan.
130:een kaupunkiin...
Onko lentokoneissa todellakin avotuli
mukana putkilossaan?

Mitäs jos se traditio jätettäis pois, ja sytytettäis
ihan paikan päällä sytkärillä tuo kisatuli?
Jäisi kallis reissaaminen pois
ja maailma pelastuis?

Näin nykypäivänä... Pitäkö tulta
oikeasti, fyysisesti liikutella?
Pitääkö rahaa palaa niin
paljon pelkkään liehuvaan liekinvarteen
ennen kuin urheilijoita on mailla
ja halmeillakaan?
Eikö sen liekin voisi virtuaalisesti
siirtää maasta toiseen,
ilman että se oikeasti liikkuu?
Digitekniikalla?

No...
Sitä vaan köyhä mielessään miettii,
mitä kaikkea kansan(kansojen) hyväksi
oikeasti noillakin palavilla rahoilla saisivat...
Jos haluaisivat.



.

Lumi-idea

.
















Lumia kuskataan lumenkaatopaikoille hurjaa kyytiä.
Kilpaa auringonpaisteen sulatuksen kanssa.
Kuitenkin ensi joulu on taas Etelä-Suomessa lumeton...
Miksi ei siis nyt voitais kerätä lunta isoihin halleihin,
tai entisaikojen tapaan purujen alle talteen,
josta sitä voisi ostaa omalle pihalleen ensi jouluna? ;D

PS: Pohjanmaallekaan ei tulis kevättulvia...

Lumitykki-idea on sitten toinen juttu...


.

Väliaika

.
















Minulle tämä kesäaika on ihan ok.
Ihan mielelläni menen jo yhdeksältä
nukkumaan ja aamuherätyksemmekin
olisi sopiva, jos naapurusto ei aikaistaisi
herätystä, reilulla puolellatoista tunnilla.
Elän kai siis sisimmässäni kesäaikaa aina. =)
-Se on tuo talviaika, joka sotkee systeemit! =)

Kahvia, ja pullasta vain kuvia. =)
Hyviä huomenia!

.

Ilta laulaa

.













Iltahetki hurmaava
laulaa unilaulua


-UR-


.

Synttärien jälkimainingeissa

.















Olipas keväinen päivä!
Näimme pikkupojan kulkevan kadulla
pipo päässään, syöden jätskitötteröä! =)
Soon kesä tulossa ihan selvästi. =)

Hani huomasi pikkuisella
sulalla lätäköllä joutsenia ja pysäytti, jotta saisin
kahtella ja kuvata niitä. Hän tietää että
rakastan joutsenia. =)


Kaivoin kamerani kassistani ja yritin
kuvata noita upeita lintuja, mutta ei niistä tullut
oikein minkäänlaisia kuvia... Hmmm...
Mutta sain sentäs zoomilla laskettua että lintuja
oli ainaskin 23 kappaletta. En halunnut kävellä
korkosaapikkaissa pitkin multaista peltoa
kuvaamaan ja häiritsemään niitä, niin kuin
hyviä kuvia saadakseni olisin täytynyt tehdä.
Siellä joutsenpariskunnat nyökyttelivät
toisilleen, kuin sanoen:
- Ihan kohta armaani, pääsemme pesäpaikoille.

Iltaruskosta sain sentäs kotikaupunkiimme
palatessamme paremman kuvan, kuin linnuista.






















.

Kaipaus

.

Kaikkea sitä keksivätkin!
Niin kuin KAIPAUS-korunkin... =)

Mie kaipaan jo kesää.
Ei auta kuin katsella vanhoja kuvia
niin kaipuu lientyy.
Oli kyse sitten mistä tahansa kaipuusta.

Vai satuttavatko valokuvat Sinua,
jos kaipuu on suuri?





.

Keskellä ei mitään

.













Hiljaisuuden voi joskus kuulla...




.

Mitä kuuntelisin

.
Onnittelut tänään kaikille Sauli-nimisille! =)














Minulla ei ole koskaan radio auki.
Siinä jää kaikki suosikkibiisit kuulematta.
Musiikkimaailma jää vieraaksi. Tai ainakin vajaaksi.
Kuuntelen vain rutiininomaisesti niitä omia
jo kauan sitten löytyneitä suosikkejani suoraan kovalevyltä
kun on sellainen hetki että haluan vajota musiikin ja
lyriikan maailmaan.

Miun varmaan pitäisi ruveta pitämään radiota auki?
Mutta en osaa... se on tuolla kaapissa...
Hiljaisuuden kuuntelu on mukavampaa silloin,
kun siihen on mahdollisuus.
Harmittavaa kyllä täten jäävät tuntemattomaksi
kaikki ne uudet musiikilliset fantastiset hetket...
Onneksi saan niistä ystäviltä vinkkejä,
joita kannattaa kuunnella tarkemmalla korvalla. =)
-Hani ei tosin vieläkään
ole saanut mua tykkäämään Iron Maidenista. ;P





.

Pumpulilunta

.













Toivottavasti luminietokset
pysyvät tänään näin herkkinä














Kuin pumpuli
Josta mielin määrin voi
ammentaa pehmeyttä

Kyllä me taas kesähelteellä
kaipaamme näitä kinoksia
ja niiden viileyttä





PS:
Miun tekee mieli
vaniljajäätelöä
kun katson näitä kuvia...



.

Kaloille ikkunoita

.














Järven jää
näyttää
tyyneltä
Täydelliseltä
















Pintaa kiristää
Kuin silläkin ois stressiä


















Pinta ratkeaa
Kumeasti pamahtaa
Syntyy railoja
Pieniä
Isoja
Kaloille ikkunoita







-UR-









Kuvat: Vesijärveltä


.

Cool or not

.










Ihana Kutuharju mietti tässä kerran,
että miulla on liian viileä nimi. =D
Kerroin hänelle, että joskus tyttäreni
ehdottikin, jotta nimimerkkini
voisi olla HELLatar.
Olisiko se tarpeeksi kuuma nimi? =D

-Tosin, nyt juur kuvanikin
ovat aika viileitä...


.

Pilvipäivän bongauksia

.














Vaikkei aurinko nyt paistakaan
löytyy kaupungista
kaunistakin katseltavaa.




















Mutta se kaikki onkin sitten
jo kaunista museokamaa. =)


















Ihan sananmukaisesti. =)
Hyvä että on olemassa jäänteitä
menneiltä ajoilta.
Ihanaa, että on museoita!


Terracottaväri tuossa seinässä
ja ihana kaide kuistissa,
tuovat mieleen tuhansien kilometrien päässä
olevia, ihan muita maisemia, joissa ei ole lunta... =)


PS:
Toivottavasti tälle päivälle ennustettu
myrsky jää lieväksi.
Olen herännyt ihan liian aikaisin,
ikkunoiden naksumiseen tuulessa...






.

Lammikon erakkosorsa

.
















Siellä ne taas uiskentelevat.
Sorsat.
Odottavat
että joku toisi niille pullaa.
Huolimatta kieltotauluista,
jotka kieltävät ehdottomasti
ruokkimasta sorsia.
Sillä pulla tukkeaa vesiputket.
Ja jos vesiputket ovat tukossa,
ei kaupunki voi
antaa vesiurkunäytöksiä.


















Ne uivat vauhdilla luoksesi.
Tarkistamaan,
onko sulla pullaa.
Eikä minulla ole käsissäni
kuin palelevat sormet.


















Ja ne saapuvat.
Kaikki tavalliset.
Ja se yksi valkoinen...
Jota koko talven
olemme ihailleet.
Ja se tietää sen.

















Se tietää olevansa ainutlaatuinen.
Se pitää etäisyyttä muihin.
Ja se on kaunis.
Erilainen.






.

On se oikeasti kevät

.














Lokitkin ovat saapuneet.
On niitä täälpäi näkynyt
ja kuulunut aiemminkin, jo muutaman viikon,
Mutta kuvaa en ole aikaisemmin niistä saanut.
Nyt Hani yhden sellaisen
miulle pyynnöstä, lennosta kuvasi.

Hani teki lenkin autolla, miun
ääneen lausutusta toiveestani,
miun lapsuudenkotiseudulleni.
Kun minulla on Ikuinen Kaipuu Kotiin...

Sain nähdä talon, jossa asuin lapsena.
Vanhan navetan... Pihapiirin.
Sen huoneen ikkunan, jonka takana
oli miun oma huoneeni.
Se oli hellyyttävää!
Kaikkea Hani on valmis vuokseni tekemään.
Se mies taitaa ihan pikkuisen
tykätä miusta... =)




.

Reippailua

.














































Pääsiäisenä kävimme Hanin
kanssa hiukan reippailemassa
Hollolan puolella, Pirunpesällä,
kun mää halusin sinne kuvaamaan...
Harmi, että tuossa edessä, avoimella
paikalla ennen sijainnut upea laavu
oli kadonnut...























Kiipeilimme tuonne kallioiden alkuun
mutta lunta oli liikaa. Kiipeily oli hankalaa
kameroiden kanssa. Laskin pyllymäkeä alas.
Mennään sitten uudestaan kun on kesä.

Lapsena vaelsin usein tuonne kallioille
kesäisin ihan yksinäni. Mutta silloin
tulin paikalle toisesta suunnasta.
Kallioiden päältä, pitkin Tiirismaan
rinteitä.









.

Kynnykseltä katsottuna

.

Tinka haastoi miut kuvaamaan
kynnysmattoani. Meillä on eteisessä
tuollainen punainen kirpparimatto.
Sellaista pitkin on mukava astella.











Vaikka paljain jaloin. =)

Haluaakos joku muu ottaa haasteen
vastaan ja kertoa kynnysmatostaan?
Kerro kommenttilaatikossa jos
nappaat haasteeseen kiinni. =)



.













Eteisestä ja ulko-ovelta näkee käytävän päähän
Nunnukan sinisävyiseen, rauhoittavaan huoneeseen.




















Nunnukan pöydällä lekottelee,
tytön läksyjentekoa katselemassa
synttärinukke Nex.





















Nunnukka on tehnyt itse kaikki Nexin
vaatteet ja tämän söpön nojatuolin,
jota pikkunallet tässä hiukan lainaavat.





.

Olen yhä joskus...

.


.








...mutta en enää niin pahasti kuin ennen...


.

Easter pudding

Jos mämmin kuumentaa
tuohkosessaan uunissa
se ei tee vatsavaivoja.
Se ikään kuin kypsyy.






















...ja kerman kera siitä saa
kaksinverroin parempaa. =) 







.

Pilkillä

.


















Kaunis päivä houkutteli eilen meidätkin jäälle.
Pitkästä aikaa oikein pilkille.
Ei muuta kuin kaira esille
ja avantoa vääntämään.

















Veljekset päät yhdessä miettimässä
kumpaako onkea käytettäis.

















Isoveli pisti mormuskan
kiinni siimaan ja hiukan villakintaaseenkin.


















Pikkuveli odotti saalista.

















Saalis osoittautui aika niukaksi.
Pieni kuhan poikanen vain nappasi koukkuun
kiinni ja pääsi kuvauksen ja koukun poiston
jälkeen takaisin järveen.
Mutta saatiinpa ulkoiltua kauniissa säässä.


















Illemmalla kotona,
kalansaaliin koosta huolimatta
kaikkia odotti pannukakku
kermavaahdolla ja mansikkahillolla.

Tässä pannari vielä uunissa...








.

Kevätterveiset

.















Nosta jalat ylös
ota pala suklaata
ja hymyile.

Et ole piilokamerassa.
Mutta nyt on kevät. =)













Edit 22.3. klo 18.20:
Hani teki juur testin ja jätti mut hetkeksi
kahdestaan ison Fazerin sinisen kanssa.
Mä en voinut pitää näppejäni erossa äffästä...
-En kuulemma läpäissyt testiä! ;D






.

Pieni keijunukke

.
















Oi...
Nunnukka tuli koulusta kotiin torin kautta, jossa piti
kirppispöytäänsä monen muun ohella muuan nainen,
jolla oli myynnissä kaikenlaisen tavaran lisäksi nukkia.
Nunnukka Nukkienkeräilijä jäi ihailemaan erästä
pientä nukkea. Nainen huomasi hänet ja huikkasi
Barbien hinnaksi kolme euroa.
Nunnukka pohti ettei hänellä varmaan ole mukanaan
kuin hätäeuronsa ja että oli kovin kiinnostunut pienestä
nukesta. Nainen sanoi, että tyttö saa nuken sillä eurolla.
Nunnukka ilahtui ja ryhtyi etsimään euroaan, muttei
löytänyt sitä! Totesi sitten pettyneenä että kai se hätä
sitten on ollut jo, kun rahaa ei löytynyt mistään.
Nainen ojensi nuken tytölle:
- Saat sen ihan ilmaiseksi, lahjoitan tämän sinulle.
- Mitä, ethän sä noin voi tehdä! Sähän jäät tappiolle sitten.
- Eihän tää oo kuin vain kirpputoria.

Niinpä tyttö saapui kotiin ilahtuneena siitä,
että tästä kaupungista löytyi ihana nainen, joka antoi
pienenpienen viehättävän keijunuken hänelle...
Sydämelliset kiitokset sille ystävälliselle naiselle.


(Terveiset myös flunssaiselta Nunnukalta,
joka ei jaksa päivittää omaa blogiaan tänään.)



















Edit:

Tässä vihdoin uusi perheenjäsenemme:
Nunnukan inhimillisen oloinen
synttärilahja-ABJD-nukke Nex,
kotiutuneena 19.3.
Nunnukan etukäteen ompelemat
vaatteet ovat juuri sopivia! =)







.

Mulle toi ja heti!

.

Tosi hersyviä tuotteita löytyi, kun etsin halityynyjä yksinäisille.
Nimittäin ihan kotimaisessa Mulletoi.comissa,
jonka sivut tuovat ilonpilkahduksia arjen harmauteen,
olisi kiva poikaystävätyyny sinulle sinkkunainen, joka
et jaksa alituiseen katsella piereskelevää sohvaperunaa.
Tämä poikaystävä ei myöskään kuorsaa. Eikä haise hielle.
Sen kainaloon on mukava nukahtaa.
Mutta jos tuo poikaystävänpuolikas tuntuu liian suurikokoiselta niin löytyypä naisille samasta kaupasta minikokoinen
Hätäheilakin, josta myyjäfirma kertoo:

"Tämä pienikokoinen, mutta pippurinen (ainakin ilmestyessään pussista) mies ei jätä sinua pulaan. Toimistomme naisten mukaan Hätäheilan ulkönäössä on selvä ripaus Brad Pittiä ja George Cloonyä. Huippujuttu Hätäheilassa on heilan jalkojen juuressa oleva venttiili, josta heilan ilmat voi päästää pihalle niin tarvittaessa."

Myös miehille on olemassa oma Hätäheilansa. Niin pieni,
että se mahtuu vaikka taskuun kurkkimaan.
-Jos jollain miehellä on pokkaa sellaista kantaa mukanaan... ;D


PS: Tytöt!
Löytyy kaupasta vaikka mitä muutakin.
Esimerkiksi jos exäsi on ollut ilkeä siulle,
voit hankkia woodookynttilän... =)
Mut miulle, suklaan ja maalaamisen ystävälle tuota! =D
Ehdottomasti!!! Tehdäänkö kimppatilaus?! ;D



.

Piparisummeri

.







Meidän ovisummerimme
ei ole tässä kämpässä
toiminut olleskaan.
Koskaan.
Soon rikki.
Sitä on yritetty korjailla
muutamaan otteeseen.
Vieraat meille tullessaan
soittavat,
kuka kiukkuisena
ja kuka iloisena
puhelimillaan:
-Avaa ovi!

Kun se summeri ei toimi...


Viime viikolla
kolme huoltomiestä
eivät edes yhdessä
osanneet korjata
yhtä ovisummeria.


Heistä kaksi seisoi
eteisessä ja huuteli summerin luuriin
-Toimiiko se?
-Soiko se?
Kolmas huuteli alaovelta;
-Ei toimi!
-Ai niin eihän se voi soida, kun mulla
on tää luuri kädessä. Heh heh.

Pois lähtiessään väittivät;
-Nyt se toimii.
-Kuin uusi.

Soon kyl risa vieläkii.
Nunnukka äsken
sen kouluun lähtiessään testasi.
Ei toimi.
Olkoon sit rikki
mokoma summeri,
ihan piparina.



.

Joko jäälle uskaltaisi?

.

















Hansu mietti blogissaan
ettei ole uskaltautunut lähilammen jäälle astua.
En miekään. Kokonaisen järven jäälle! =)
Ihmettelin tässä pari kuukautta sitten sitä retkiluistelijaa joka pariöiselle jäälle uskaltautui. Ja kaikkia noita liitovarjoilijoita ja pilkkijöitä yms.

Pilkkijöitä on joka päivä jossakin päin järveä.
Antavatkohan he ne kalat kissoille?
Ei kai ne itse syö niitä...
Ugh... =))))
Minä en söisi tuon järven kaloja.
Miten kissoillekin käy jos niitä syövät... ;D

Pilkkiminen kuulema
-ainakin joskus
voittaa kotiolot. =)
Itse en ou vuosiin pilkkinyt.
Kai miulla ne kotiolot voittavat pilkkimisen.
Kuitenkin. =)

Tai ehkä se on se, että miun
mielestäni pilkille tarvitaan kaveri.
Joku jonka kanssa rupatella.
Ja kahvia termariin. Ja eväät.

Kun olin lapsi, me olimme usein sunnuntait pilkillä
kaikkine mormuskoinemme ja paksuine vaatetuksinemme.
Ja jää oli niin paksua, että jäälle saattoi ajaa autolla.
Me lapset saimme luistella, ja tehdä
nuotion jäälle, jossa paistelimme makkaroita...

Nyt on maaliskuu jo puolessa. Pitänee ihan varovasti
kävellä tuolla järvellä nyt, kun se on vielä kahlittuna jäähän.
Sitä tuntee olevansa järven valtias, saadessaan vaeltaa
ilman kulkuneuvoa järven päällä.
Jos vain ensin uskaltaisi astua sen ensiaskeleen...


PS1:
Miihkali lupasi, että mennään pääsiäisenä
pilkille, jos ei jäälle ole tullut vettä.
Ne pilkkivehkeet kun ovat Miihkalin...


PS2:
Tässä tosi sisukas liitovarjoilija. =)


.

Kiltti mainostenjakaja

.













Helkan blogissa pohdiskeltiin kaikkea, myös kierrätysasioita sivuten, joita sitten itsekin mietin tässä enemmän.
Meillä ei tässä talossa jätteiden kierrätys oikein hurjan hienosti toimi, koska kaatopaikkajätteelle on viisi laatikkoa, ja vain yksi energiajätteelle ja yksi biojätteelle. Se energiajätelaatikko täyttyy varmaan pelkästään meidän energy-jätteistä. Muutko laittavat kaiken kaatikselle?
Ei siellä biojätteissäkään paljon muiden ekojätteitä näy. Meiltä puolestaan tulee kaatopaikkajätettä aivan tosi niukasti. Vain pieni pussukka kuukaudessa. Muita kierrätettäviä täytyy sitten kuskailla mukanaan muualle, keräyspisteisiin.

Minullakin oli hetken tuollainen EI MAINOKSIA- lappu ovessa,
kun en mie niitä mainoksia lue. Eipä miulla ois kuitenkaan varaa ostaa mitään niin miksi edes mainoksia katselisin. Ei vaan, kyllä mie mielikuvaostoksia joskus teen...
Niinkus lapset pieninä, laittoivat esimerkiksi paksuun Anttilan kuvastoon oman nimikirjaimensa sen tuotteen kohdalle, jonka he haluaisivat. Ennen joulua varsinkin. Laittoivat sitten lehden pois. Eikä kukaan vaatinut eikä pyytänyt mitään. Rahatilanteemme, sattuneesta syystä tietäen, jo pieninä.
Mie yritin sitten katsella niitä nimimerkkejä ja toiveita ja edes yhden pienen toiveen kullekin toteuttaa.

Mutta mainoksiin palatakseni, se on rankinta, kun mie joudun roudaamaan niitä mainoksia ja lehdyköitä pois, lehtienkeräyslaatikkoon. ;D
Tosin, löydän aina samalla sieltä lehtienkeräyslaatikosta jotain
miun mielestäni parempaa luettavampaa, joita roudaan puolestaan takaisin ylös, sisälle. =)
-Ai niin, siis roskakatoksessa on vielä yksi lehtienkeräyslaatikkokin...

Sain mainoksista ihan tarpeekseni, kun jonkin aikaa jaoimme mainoksia tässä kaupungissa. Se lehtien niputus jo veti nenät meiltä kaikilta ihan tukkoon. Niputapas ensin noin 500:aan talouteen ilmaisjakelulehtien sisälle mainosläpyskät ja imuroi sitten kämppä, siitä pölystä. Seuraavaksi vie säässä kuin säässä lehtiniput oikeisiin postiluukkuihin. Raahaa niitä nippuja kaikissa mahdollisissa kodista löytyvissä kasseissa ja repuissa ja hae välillä kotoa täydennystä. Jos sataa, varjele, ettei postit kastu...
Mikä rähjäännyttävä raatamishomma, tosi minimalistisella palkalla.
-Mainostenjakajat tekevät hommia ihan suorastaan hyväntekeväisyydestä. Ja liikunnan ilosta. Kunnioitettavaa puuhaa se on. Ja kuntoa kohottavaa. =)

Niin, hetken oli kotona siistiä, kun ei ollut mainoksia. ;D
Mutta abiturienttini rakastaa mainoslehtiä, varsinkin kaikkia niitä
joissa on jotain teknisiä laiteita. Hän imee itseensä tietoa niistä mainoksistakin.
-Niinkus kameramainoksista... ;D
-Joten otin tuon lapun pois ulko-ovesta.
Nyt se lappu on jääkaapin ovessa, magneettitassuisen hiiren vartioimana. Tuntuu lippuja ja lappuja tulevan silti jääkaapin oveenkin, kiellosta huolimatta.... =)



.

Mikä siinä on

.
















Kaikkina vuodenaikoina
Tätä puukujaa
en lakkaa rakastamasta
Ihailemasta
Kuvailemasta
Se aina hurmaan mun
kun luokseen saavun
Aina jonkin deja vu'n
koen
nähdessäni kujan tuon

.

Uutta lunta

.














Yöllä oli satanut lunta
Kuin valkoista hattaraa
Ihan salaa
Hentoa
Aivan painotonta

Kuinka se pysyikin
kerroksin korkein
kuin pumpulisäkistä ripotelluin,
päällä kaikkien ohuimpienkin
oksien?





















Ei silti
Jopa talitintti
sai hennon lumen putoilemaan oksilta
Tullessaan huutelemaan hereille porukoita

Tuntui sunnuntailta
Onnelliselta
Oli kaunista
Nyt räystäistä tippuu taas pisaroita








.

Vanha ikävä pullahtelee

.


.

Muistojen kuvien arkistosta
löytyy vanha ystävä.
Tuota marakattia
on yhä kovasti ikävä...









,

Ornamentti

.













Nunnukka sanoi, jotta hältä
loppui piirustuspaperi...
Pyysin häntä hiukan aiemmin
tästä lähtien kertomaan,
kun piirustuspapru loppuu... =)





.