Sanos muuta - meillä on Isännyydellä yhteensä nelisensataa kilometriä tänään ajettavaa ja koko matka kelivaroituksissa punaisella. No, onneksi hän on varovainen kuljettaja, toivottavasti muutkin ovat.
Nyt on tosiaan oikein pääkallokeli ja toivois, että ihmisillä olisi malttia ja tarkkutta tuolla liikenteessä. Jo alkuviikosta kun hieman sateli lunta, niin oli jo peräänajoja täällä isommilla teillä. Tuo pyry ja tuuli, liukkauden lisäksi, ovat vaikuttavia tekijöitä. Onnea matkaan minunkin puolestani! Onneksi olen voinut olla tänään täällä neljän seinän sisällä.:)
Inkivääri Mie odotan vielä Nunnukkaa kotiin. Ja Hanillani on pitkä ajomatka tänään ja koko viikonloppuna. Mamani joutuu huomenna ajelemaan autolla... Katselen ikkunasta kuinka myräkkä tuiskuttaa lunta ja ikkunat helisevät tuulessa.
Sukulaissielu Sitä samaahan miekin... Enkeleitä kaikille. Siullekin. =)
Tarjuska Niinpäs... Niin miekin olen ihan sisällä ollut. Tosin olosuhteiden pakosta. Mutta sydän sykkyrällä kaikkien tiellä liikkujien puolesta.
Lisbetti Niinpä. Vaikka itse olisi kuinka skarppina liikenteessä niin silti on aina olemassa se yllätysmomentti, että joku muu törttöilee... Joku saa ajaessaan sairaskohtauksen... Tai luonnonvoimat tekevät temppujaan... yms
Kaikista ihaninta aikaa on talvisin aina lumimyräkän jälkeen: lunta on paljon kaikkialla, maisema on pehmeä ja valkoinen. Suuri lumimäärä vaimentaa ihanasti kaikki turhat liikenteen äänet - ympärillä on pelkkä rauhallisuus ja pysähtyneisyys. Ainoat mörähdykset kuuluvat aura-autojen pyöriessä lumivallien keskellä hiljaksiin... :-) .
Heh! No joo. Ehkä jossain maaseudulla näin olikin, joskus aikoinaan.
Kaupungissa alkaa mahdoton meteli aamukolmelta tai-neljältä yöllä kun monta traktoria ja auraa yhtaikaa raapii pihoja ja katuja. Eikä ne tosiaan tee hiljaksiin niitä töitään. =P
12 kommenttia:
Sanos muuta - meillä on Isännyydellä yhteensä nelisensataa kilometriä tänään ajettavaa ja koko matka kelivaroituksissa punaisella. No, onneksi hän on varovainen kuljettaja, toivottavasti muutkin ovat.
Suojelusenkeleitä kaikille jotka tuolla myräkässä kulkee. Inkiväärin tavoin toivon, että kaikki ovat varovaisia.
Nyt on tosiaan oikein pääkallokeli ja toivois, että ihmisillä olisi malttia ja tarkkutta tuolla liikenteessä. Jo alkuviikosta kun hieman sateli lunta, niin oli jo peräänajoja täällä isommilla teillä. Tuo pyry ja tuuli, liukkauden lisäksi, ovat vaikuttavia tekijöitä. Onnea matkaan minunkin puolestani! Onneksi olen voinut olla tänään täällä neljän seinän sisällä.:)
Inkivääri
Mie odotan vielä Nunnukkaa kotiin.
Ja Hanillani on pitkä ajomatka tänään ja koko viikonloppuna.
Mamani joutuu huomenna ajelemaan autolla...
Katselen ikkunasta kuinka myräkkä tuiskuttaa lunta ja ikkunat helisevät tuulessa.
Sukulaissielu
Sitä samaahan miekin...
Enkeleitä kaikille.
Siullekin. =)
Tarjuska
Niinpäs...
Niin miekin olen ihan sisällä ollut.
Tosin olosuhteiden pakosta.
Mutta sydän sykkyrällä kaikkien tiellä liikkujien puolesta.
Aikamoinen koiranilma. Toivomuksesi on mitä ajankohtaisin.
Kirsi Myllyniemi
Aivan...
Aina kun sää on huono niin jotain kamalaa tapahtuu...
Ja kaikilla on jossain joku
joka odottaa.
Melko surkea keli on tänään ollut. Toivottavasti kaikki tosiaan osaavat liikkua maltilla liikenteessä.
Lisbetti
Niinpä.
Vaikka itse olisi kuinka skarppina liikenteessä
niin silti on aina olemassa se yllätysmomentti,
että joku muu törttöilee...
Joku saa ajaessaan sairaskohtauksen...
Tai luonnonvoimat tekevät temppujaan... yms
Kaikista ihaninta aikaa on talvisin aina lumimyräkän jälkeen: lunta on paljon kaikkialla, maisema on pehmeä ja valkoinen. Suuri lumimäärä vaimentaa ihanasti kaikki turhat liikenteen äänet - ympärillä on pelkkä rauhallisuus ja pysähtyneisyys. Ainoat mörähdykset kuuluvat aura-autojen pyöriessä lumivallien keskellä hiljaksiin... :-) .
S
Heh!
No joo.
Ehkä jossain maaseudulla näin olikin, joskus aikoinaan.
Kaupungissa alkaa mahdoton meteli aamukolmelta tai-neljältä yöllä kun monta traktoria ja auraa yhtaikaa raapii pihoja ja katuja.
Eikä ne tosiaan tee hiljaksiin niitä töitään. =P
Oli tosiaan keli. Ajattelin samaa ajaessani, kun pahimpaan myräkkään satuin tienpäälle - että kaikki pääsisivät turvallisesti perille.
Toisaalta, luonnonvoimat jotenkin rauhoittavat. On upeaa nähdä kuinka autoilijoiden on pakko nöyrtyä ja myötäillä: me emme täällä aina tahtia sanele ü
Seuraavana päivänä mitä upein maisema! Oli sen väärti. En ole tosin kuullut kuoliko kukaan liikenteessä..
V
Olipa siulla huono tuuri. Joutua siihen myräkkään mukaan... =/
Mie ajattelen aina ambulanssin
tai paloautonkin nähdessäni
että kunpa ei olis mitään vakavaa...
Mie luin siitä pojasta, joka
leikki ojassa... =(
Lähetä kommentti