29.9.2010

Sienien noitapiiri

..



Sienien noitapiiri salainen
kutsui puistossa luokseen
Valtasi hetken mieleni
kuin vanhan ajan hypnoosi
Seisoin vain ja ihailin
koskematta katselin
Voin kuvitella että
aina ihmisten näkemättä
ne piirissä pyörivät innoissaan
Pysähtyvät jos ne huomataan

Jos selkäni nyt kääntäisin
oisko paikat niiden sekaisin?
Pohdin, kunnes sää vaihtui
Pyöräreissuni sateessa jatkui
Ajoin eteenpäin
silmissäni rinkula noitamainen
Noiden sienien tanssiva kuvajainen
Jostain kuului outo rumpuääni
Oliko se oma sydämeni?
Säesti vetistä poljentaani 




-Una Reinman- 




...

27.9.2010

Syksyn tuulia

... 








Syksyisiä tunnelmia Maman puutarhasta. 

Maman omenoista 
tein mm pari omenapiirakkaa. =)
Suurimman osan saamistani
-kiitos Mama-
omenoista kuorin ja pilkoin pakastepusseihin,
 sekaan hieman sokeria ja pussi pakkaseen.
On helppoa ottaa pakkasesta omenapussukka 
jos tekee mieli vaikka omppukiisseliä tai piirasta.


 

...

Terassielämää

...

 



Kelloköynnös heinäkuussa.
Osa köynnöksistä on istutettu maahan 
osa ruukkuun terassin sisäpuolella.
Kaiteen yläpuolella nuo kaksi 
kohtaavat toisensa, 
ja kiipeävät yhdessä kohti kattoa.




Elokuussa ruukussa kasvavan köynnöksen 
lehtiin alkaa hiipiä punaisuutta. 





Syyskuussa ruukun kasvin lehdet ovat hauskan punaiset. 
Maasta kasvavien yksilöiden lehdet ovat vieläkin hehkeän vihreät. 
Terassilta katsottuna näkee punavihreän hassun kirjavuuden. 






Terassin päivänvarjoa ei voi nyt sulkea... 
Toisaalla maassa kasvava köynnös valloitti varjon ihanasti.




Nuput ovat yhä vaiheessa... 
On jo liian kylmää niiden aueta... 








...

Maman ruusuja

 


 

 Maman antamaa upeaa ruusukimppua... 

Vein hänelle tuliaisiksi kukkia 
ja hän antoi minulle kotiin viemisiksi ihania ruusuja.


 

...





Violetti pelto

...


Phacelia tanacetifolia, 
Aitohunajakukka





Sunnuntaina silmän ilo 
oli nähdä näitä
kokonainen violetti pelto.  



 PS: 

Tuolla kuvia yksinkertaisemmasta 

hunajakukan lajikkeesta.

...

25.9.2010

Flunssa?


 



Syyskuun säässä
täällä
palelen. 
Kaipaan lämpöä
ja sinitaivasta...  











23.9.2010

Taivas on kirkas ja napakka

 ...




Pidä sielusi avoimena
vaikka silmäsi olisivat kiinni
Kuuntele ja nuuski
Anna vaiston viedä mukanaan  
oudoillekin teille sut kuljettaa 


-Una Reinman-




Nappasin kiinni torstaiblogien haasteeseen:  
Tässä kuvassa taivas mielestäni on aika napakka. 
Näkyy vain pari laiskaa pilvenlonkaretta... 
Runonen on jo vanhaa tuotantoa. 
Saman aiheen voi käsittää 
monella eri tavalla...



Tosin...
Mielestäni taivasta ei voi sanoa
napakaksi. =)








Puig de Sant Salvador Monastir

Erityinen päivä:

...

 

Sen lisäksi 

että tänään on Syyspäiväntasaus

ja taivaalla on täysikuu, 

naisetkin pukeutuvat punaiseen... 

 

 

Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta naisten valtimotaudeista. Pukeudu Punaiseen Päivän organisoi Suomen Sydänliitto, joka käynnisti jo lähes kymmenen vuotta sitten NaisenSydän-ohjelman naisten valtimotautien ehkäisemiseksi..



♥ 

 

 

 PS: Tee 

PuNainen teko


22.9.2010

Blogi- ja runokirja-arvonta

 ...




Kuten jo aiemmin blogissani kerroin,
runokirjasteni arvioitsijoiden kesken
oli 18.9.2010 blogiarvonta.

Arvonnassa voiton vei Villiviini,
Varalla-blogissaan olleen kauniin arvioinnin johdosta.
Kiitos Villiviini ja onneksi olkoon.


Lähetän Villiviinille Mallorcan reissulta 
blogipalkinnoksi varta vasten ostamamme
pienen, kahdesta erilaisesta kiviaineksesta
kaiverretun sydänrasian, 
sekä Ikävän syli-runokirjan. 


Kiitos kaikille muillekin
sydämellisille arvioitsijoille,
ja rutiköyhän runoilijan
kirjan ostaneille. =)








...

20.9.2010

Kultainen pelto


 

Pikku turistikamera oli näppärä ja kevyt reissussa, mutta eilen tuli jo niin ikävä
omaa isoa canonia että piti keksiä tekosyy kuvata jotakin omalta seudulta.
Lähellä on pari auringonkukkapeltoa, joita hinkusin kuvaamaan.

Niinpä kiskoimme polkupyörät esiin ja kipaisimme viileässä illassa,
kilpaa auringonlaskun kanssa kuvaamaan keltaisia, kultaisia ihanuuksia. 

Kukkia kuvatessani pellosta kuului kihinää ja kahinaa ja huomasin
kukkien keskellä naisen joka keräsi kukkia syliinsä.

 

Muuan toinenkin nainen kipitti tieltä kohti peltoa ja katkoi mukaansa
muutaman komean kukan. 


Meillä ei ollut aavistustakaan, (öhöm, vasta kohta vuoden seudulla asuneina,
ei kovin paljoa paikallisten kanssa seurustelleina)
saako auringonkukkia kerätä mukaansa. 

Mutta pellolle syntyneiden polkujen, muiden kerääjien, katkottujen ja maahan heiteltyjen
kukkien esimerkin mukaan päättelimme jotta kai niitä sitten sai poimia...  

Hani kyllä epäili moista suuresti...  



Vaan minäkin poimin mukaani yhden vänkkyrävartisen kukan, jota joku oli jo yrittänyt
kovasti katkoa, mutta ei ollut saanut sitä poikki.

Nyt kukka valaisee pienenä aurinkona olohuoneen pikkuruista kahvipöytää.
Kiitos aurinkoisesta kukkasesta, tuntematon viljelijä. =)



 ...

Kilinää


 


Minusta olisi hauskaa, 
jos meilläkin olisi käytössä 
yhden ja kahden sentin kolikot,
kun ne kerran näkyvät
melkein aina tuotteen
hinnassakin. =)  




Vaelluskuvia...

 ...





Turistit heittelivät Bellverin linnassa paksun lasiportin takana oleviin ikivanhoihin ruukkuihin kolikoita... 
Miksi, emme tiedä, sillä me emme kulkeneet kuin yhdellä reissulla oppaan mukana. 
Emme viihdy opastetuilla reissuilla emmekä opastetuilla bussikierroksilla. 
Omin päin oli vapaampaa vaeltaa ympäri saarta. =) 


Tässä erilaisia ihania oliiveja paikallisilla markkinoilla.






Manteli- ja oliivilehdoissa käyskentelivät lampaat 
pitämässä huolta aluskasvillisuudesta.






Viini ja oliiviöljy jäivät muistoksi roomalaisilta. 
Maurit toivat saarelle appelsiinin ja mantelit, 
peltojen kastelujärjestelmän sekä tuulimyllyt. 

Kaikki nuo seikat tekevät 
yhdessä Mallorcan saaren
limittymällä siihen kaikkeen muuhun, 
jota saarella tänään on... 









...

19.9.2010

Tämä vaan oli niin upea...

...



 

Enrique Iglesias - Quizás

...

Rajoja etsimässä




Olemme tähän mennessä kolunneet aika monta myytävää taloa. Nuuskutelleet perinteisiä punaisia rintsikoita, katselleet vaaleita kivisiä ja puisia taloja, tarkastaneet yhden uuden huikean ökytalon, muutaman vanhemman maatilan, pari homeista taloa, -niin tosin, etten mie mennyt toisessa edes sisätiloihin- (nuuskuttelu, heti jo ulko-ovella onkin erittäin tärkeä seikka kodin etsinnässämme) tsekanneet erään datsan ja etelässä muutaman haciendan ja pienempiä kivitalohuoneistoja.

Siellä niitä samalla tuli ihailtua kuin muutakin seutua.
Itse asiassa havaitsimme lukemattomia myytäviä (Se vende) sekä vuokrattavia (Se alquila) asuntoja. Myyntihinnat olivat huippulukemissa, mutta vuokrat olivat Suomen vuokrasummia edullisempia. 



Mallorcalla asuu paljon muualta saapunutta väkeä. Saaren historia sisältää lukemattomia valloittajia, (arabit, roomalaiset, vandaalit, maurit, ranskalaiset, jne) joista viimeisimpiä ovat varmaankin saksalaiset joita asustaa saarella yli 50 000. Brittejä on reilut 6000. Ruotsalaisten lukemia en löytänyt enkä suomalaisten.
Turistipaikoissa näkyy ja kuuluu olevan henkilökuntana monien eri kansallisuuksien edustajia.

Kerrotaan, että saaren ensimmäinen baariräyhääjä oli amerikkalainen näyttelijä Errol Flynn 50-luvulla. Siitä alkoi turismin kasvu. Nyt räyhääjiä on enemmän kuin oikeasti saarelle sopisi. Minua ainakin säälitti se, miten turismi on valloittanut koko kauniin saaren... =/




Ehkäpä siksi näitä haciendoja on myynnissä niin monia? Jospa alkuperäiset saarelaiset ovat kyllästyneet turismin tuomaan ympärivuorokautiseen levottomuuteen ja myyvät tilansa pois kalliilla, sen rahasumman ollessa ainoa, mitä kouraan muistoksi maasta jää, muuttaessaan vaikkapa manner-Espanjaan jonnekin hiljaisemmalle seudulle? Silloin lienee aivan sama, kuka on ostaja ja mitä kansallisuutta hän edustaa.



Paikallis-TV:stä tulee ohjelmia saksaksi ja espanjaksi dubattuina. Saksalaisella F-kuski Shumilla on huvila saarella. Samoin Michael Douglasilla perheineen melkein kokonaisen kylän verran tilaa. Rahalla saa ja hevosellakin vielä pääsee tällä saarella.





Rajat luovat turvaa. Tuossa on seinä, jonka sisäpuolella on minun aluettani. Minun henkilökohtaista reviiriäni. Paikka minun rakkailleni. Tuossa menee pihalla raja, on se sitten vuokrattu, ostettu omaksi (= pankin talkkarin kämppä), aidattu tai näkymätön, niin sitä toivoo läsnä asuvien ja ohikulkijoiden kunnioittavan. Rajaloukkaus tuntuu tungettelevalta varsinkin jos tungettelija vaikkapa päästää jälkikasvunsa riehumaan reviirirajani sisäpuolelle, tai aikuinen itse seisoo reviirini rajalla tuijottamassa "naapuri-paapurin" takapihaa siellä oleskellessani. Se häiritsee.
Itsekään en mene kenenkään rajoille tuijottelemaan, kenenkään ikkunoista kurkistelemaan, kenenkään etupihalle vieraideni kanssa möykkäämään, repimään naapurin istutuksia, tai päästä vaikkapa lemmikkejäni syömään naapurin puutarhasta iloista kesäistä västäräkkiä.

On tietenkin täysin eri asia, jos sen rajan ylittäjällä on oikeasti ja hyväntahtoisesti asiaa minulle tai hän tulee jopa auttamaan minua jossakin asiassa tai tulee kyläilemään jne. Silloin rajan ylitys on sallittua ja suorastaan suotavaa.

Yhtä lailla niiden konkreettisten aitojen kuin näkymättömien rajojenkin ylittäminen ja epäkunnioitus tuovat turistikohteissakin vakinaisen kansan mieleen levottomuuden aaltoja. Tulee äkkivarmasti tunne, että nyt riittää. Joko he tai minä lähtee nyt jonnekin muualle. Se vende... Tiedän jotenkin nahoissani sen tunteen. Katse hakeutuu muille seuduille ja mieli punnitsee kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, uusia, vielä tuntemattomia rajoja itselleen asettaen. 




Miekin syyllistyin kyllä turistina ihan tahattomaan pieneen rajaloukkaukseen, ihailtuani komeaa vanhaa kivistä aidantolppaa eräällä takapihalla. Olin kohdistanut kamerani tuohon kiviseen kauneuteen, kun talon takaovi aukesi muutaman metrin päässä ja nainen asteli pihalle ottamaan kuivumassa olleita pyykkejään pois narulta. Minä hämmennyin kamerani kanssa, vaikka seisoin aidan takana kadulla. Me tervehdimme naisen kanssa toisiamme, laskin kamerani ja jatkoin matkaani Hanin perään kipaisten. Kuva aidantolpasta sai jäädä. Olin ihan nolona. Tunsin itseni punastuneeksi paparazziksi. Tarkoitus ei todellakaan ollut kuvata narulla olleita bikineitä, vaan sitä ikivanhaa kivitolppaa. Toivon että nainen ymmärsi.

Ehkäpä joku toinenkin esteetikko oli sanonut joskus kauniiksi hänen silmiensä ohella
myös takapihan aidantolppaa?







*Vapaamuotoiset lainaukset teoksesta: Näe ja koe Mallorca, Tammi

17.9.2010

Rauhankyyhkysiä


Valkoisia kyyhkysiä matkan varrelta.



Pulu sivulta ja toiselta.



Pulu istuu, 
pulu makaa. 



Pulu kotikolossaan.




Esikoinen nauroi niin makeasti tämän kuvan nähdessään 
että testaanpa sitä teihin muihinkin. =)



Missäs mun villasukat on?




Onko kesävaatekausi ihan totta jo ohitse? 
Haluaisin vielä kulkea mekoissa tai sortseissa...  =) 







Melkein

...  

Melkein auringonlasku...




Aamulla nukuttaa melkein liian sikeästi kun kännykkä herättelee kouluun ja töihin. Melkein unohtaa pestä hampaat, mutta ne tulevat sitten melkein pestyiksi kun niitä kaivelee hieman sormella ja juo kovasti vettä melkein niin kuin aamupalaksi.

Aamupala tulee melkein syödyksi. Pöydälle puolikkaan voileivän päälle unohtuu loppupäiväksi hailakka makkarasiivu joka maistui jo aamulla melkein omituiselle. Tilanne on tuttu. Melkein dejavu.
Melkein sitä ehtii ajoissa töihin ja kouluun. Jotkut toiset melkein myöhästyvät. He-hee. Hitaita ovat. 

Muutaman tunnin päästä on melkein nälkä tai jotakin, joka kouristelee vatsaa joka melkein pitää kovaa meteliä. Kadulla jää melkein auton alle kun kiireissään melkein kompastuen juoksee paikasta toiseen ruokatunnilla asioita hoidellen ja melkein ehtii ajoissa takaisin. Melkein ehti syödä energiakeksisuklaapatukan  jonka loput tulee survottua suuhun ja selviää seikkailusta melkein puhtain vaattein. Pikkuisen vaan melkein sotkua tuli paidalle tipahtaneesta suklaisesta keksimurusesta. Pahvitölkki melkein polttaa sormia ja automaattikahvi on melkein tällä kertaa juotavaa. Vatsaan leviää hetkeksi ennen uutta suolien kurinaa melkein hiljaisuus tästä ylettömän runsaasta lounaasta.

Loppupäivä jatkuu. Melkein pilvisenä. No ehkä se aurinkokin melkein pilkistää tuolta harmaan pilviverhon takaa. Loppupäivä menee melkein nopeasti, melkein taas vatsan kurina muiden korviin kantautuen.

Osui melkein sopivat vaatteet muuten tälle päivälle. Melkein arvasin sään. Tai joo, melkein on kyllä hiki. Mutta jaloissa on melkein kylmä, koska ne sukat olisi kuitenkin pitänyt jo laittaa. Sateenvarjo tuli otettua melkein viime tingassa mukaan sentään. Iltapäivästä taas saattaa sataa?

Kotimatkalla melkein unohtaa laittaa sen tärkeän kirjeen postilaatikkoon ja saa melkeinpä kuralätäkön vedet päälleen jonkun hurjapään melkein kaahatessa ohi, siinä kurkotellessa kirjettä lootan likaisesta luukusta sisälle. Kuka ne lähtevän postin laatikotkin sotkee melkeni aina? Roskiako ne niihin yrittää työntää?

Hitsi, melkein unohtui ostaa ruokaa lemmikkikilpikonnalle. Sen nimikin on melkein unohtunut. Oliko sen nyt Oiva vai Ansa vai mikä se nyt oli? Oikeesti? Oliko se se tyttö vai poika? Jompikumpihan meni melkein lahjaksi Einari-sedälle. Se kilpparihan tykkäs jäävuorisalaatista? Eikun tavallisesta, joo. Melkein muistui mieleen.

Kotona muistaa, että unohti ostaa maitoa aamukahville. Ei sitä ollut tänä aamunakaan joten ei se mitään. Juodaan taas vettä vaan. Tai teetä joka on melkein parempaa kuin tuoksuva kuuma musta kahvi.... Teehen melkeen jo tottuu. Eikä sitä uutta leikkelemakkarapakettiakaan tullut muistettua kaupassa. Edellinen menee roskiin melkein täytenä, mutta omituisen makuisena. Melkein sitä syö mieluummin juustoa. Eikö se ole melkeinpä niin kuin terveellistäkin? Ainakin iltapalaleivällä.

Myöhään illalla elokuvaa katsellessa melkein muistaa nähneensä sen aikaisemmin mutta ei ihan täysin muista juonta. Alkaa melkein jo nukuttaa.

Hammastahnakin on melkein lopussa mutta kyllä siitä vielä hampaat kerran tai kaksi saa pestyä. 
Yöllä sitä näkee unia jotka melkein aamulla muistaa. Vaan ei enää iltapäivällä. Ne unohtuvat. Onneksi ei sentään näe painajaisia. Ne tulee muistettua melkein paremmin kuin hyvät unet.
Onnelliset hetket ovat hauraampia ja katoavat nopeasti. Melkein kaikki. Sitä pitää muistaa olla silloin tällöin melkein onnellinen. Hammastahnan tippasestakin. Iltaisin hammaslankaa käyttäessään sitä melkein hymyilee omalle peilikuvalleen. On se niin hassu. Melkein koominen.

Seuraavana aamuna herää tukka sekaisin melkein ennen kuin kello soi herätyksen ja onnistuu melkein sijaamaan petinsäkin kauniiksi ennen kuin lähtee kotoaan hieman myöhässä ja melkein vatsa kurnien, jalassa nyt sukatkin kengissään mutta ei mukana sateenvarjoa, jotakin muutakin melkein taas unohtaen...





Pakinaperjantain aiheena: Melkein
...

16.9.2010

Vetovoima

 

Vetovoima on mielenkiintoinen asia. Toisilla sitä vaan on enemmän, kuin toisilla.
Yksi saa suurenkin porukan villiintymään ja toinen herättää lähinnä hilpeyttä.
Niin kuin nyt vaikka nämä kaksi villiintynyttä lemmikkiä reissulla. 


Kaikki halusivat silittää, jutella ja rapsuttaa leijonanväristä laihaa kissaa,
joka heittäytyi tekemään ihmisille sirkustemppujaan
ja sai aikaan ihastuneita huudahduksia eri kielillä. 

Kisu oli kuin sunnuntai keskellä viikkoa. Piristävä tuulahdus.




Kapinen pikku piski, jonka päivän pääsisältö tuntui olevan kirppujen puremien rapsutus
ja purevien ötököiden mutustelu ympäri kehoaan, ei houkuttanut ketään
kahden metrin säteelle ympärilleen.
Sen luota ihmiset poistuivat nopeasti,
itsekin itseään sieltä täältä raapien.



Pikku piski oli kuin torstai.
Torstaillakaan ei ole vetovoimaa. Se on niin tavallinen ja huomaamaton päivä.
Sinä päivänä ei tapahdu mitään. Se on oikestaan aivan turha päivä,
jonka voisi siirtää viikonlopulle, lauantain ja sunnuntain välille,
yhdeksi ylimääräiseksi viikonlopunpäiväksi.
Kaikki tapahtumat ja menothan aina sijoittuvat kaikille muille päiville,
joten levätkäämme torstaina.

Ai niin, onhan torstai-inspisblogit. =) Torstain haasteet.
Kiitos että ne ovat olemassa. On torstaillekin jotakin käyttöä.


Perjantaille kun on paljon muuta mukavaa.

Vaikkapa pakinointi...











Syksyn satoa


Mallorcalaista syksyn satoa:


Ah, päärynöitä.


Viinirypäleitä.


Sitten tenkkapoo: lime, mandariini vai appelsiini? =)


Herkullinen omena puussaan... hmmmm...


Munakoiso kasvaa näin. 


Pensamustikkako?


Viikunoita.