..
♥
♥
Sienien noitapiiri salainen
kutsui puistossa luokseen
Valtasi hetken mieleni
kuin vanhan ajan hypnoosi
Seisoin vain ja ihailin
koskematta katselin
Voin kuvitella että
aina ihmisten näkemättä
ne piirissä pyörivät innoissaan
Pysähtyvät jos ne huomataan
Jos selkäni nyt kääntäisin
oisko paikat niiden sekaisin?
Pohdin, kunnes sää vaihtui
Pyöräreissuni sateessa jatkui
Ajoin eteenpäin
silmissäni rinkula noitamainen
Noiden sienien tanssiva kuvajainen
Jostain kuului outo rumpuääni
Oliko se oma sydämeni?
Säesti vetistä poljentaani
-Una Reinman-
♥
♥
...
10 kommenttia:
Viehättävästi riimittelet hetkeksi satumaailmaan
Kyllähän noissa punaisissa paholaisissa on jotain taianomaista. Voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan...;=)
Joko on olo parempi, jos on samaa tautia kuin minulla oli niin, sorry vaan, kestää tooooosi kauan.
Mutta pikaista paranemista sinulle, ihana ilmakin on ulkona, olisi ihanaa jos voisi mennä nyt just lenkille ulos. Mutta ei käy..valitettavasti.
Flunssa ja sadesääkään ei estänyt mielikuvituksen lentoa.
Tai kykyä nähdä pieniä asioita ja iloita niistä.
Ihanaa!
Kiitokset
Marjatta
Tuija
Sekä MK =)
Tämähän oli jo muutaman vuoden ikäinen runonen...
Sienten sisällä on taikaa, joskus joku osaa puhua sen sanoiksi. Viikingit taisivat joskus tehdä jonkin sienen taioista taisteluja.
Mukava kun osallistuit pakinaperjantaihin.
Isopeikkonen =)
Kiitos itsellesi. =)
Mietin ensin osallistuako vaiko eikö... =)
Hienosti riimitelty. Ja hauskasti satumaisesti.
Aina ne nousevat samoihin paikkoihin piirileikkiinsä.
Uskomattoman kaunis piiri on, vaikka joskus kauneus voi kätkeä myrkkyä sisälleen. Kiehtovasti olet vanginnut tuon taigavoiman upeaan runoosi.
Kiitos Erikeeper,
Helanes
sekä Mehtäsielu =)
*niijaa*
Lähetä kommentti