Aesculus hippocastanum
Järveä piti päästä hiukan ihailemaan
ja samalla tiirailla, näkyykö pienemmällä
järvellä sitä valkoista, äkäistä sorsaa.
Oli sekin siellä taas, mutta liian kaukana
kuvattavaksi.
Onko lie erilaisuus tehnyt siitä kiukkuisen?
Se ei päästä toisia sorsia lähelleen...
Varsinkaan jos leipää on tiedossa.
Hyvin osaa pitää puolensa.
Ainakaan se itse ei siis näytä olevan
erilaisuudestaan huolimatta mikään kiusattu sorsa.
Ehkä muut sorsat eivät näe sitä vitivalkoisena?
Se on vain sorsa sorsien joukossa.
Hyvä niin, sillä eläinkunnassakaan
erilaisuutta ei yleensä siedetä.
Näitä upeita hevoskastanjoitakin piti kuvailla
ja tuijotella. Tuokin puulaji on tuttu lapsuuden
pihapiiristä. Sen suuret lehdet kukin kurkottavat
kohti aurinkoa, joten se varjostaa aikas hyvin.
Ja sen alla voi olla suojassa sateella.
Ei kuitenkaan ukkosella. =)
Hevoskastanjan piikkinen hedelmä
sisältää suuren siemenen.
Usein hedelmä posahtaa halki
jo maahan pudotessaan.
Suuri siemen muistuttaa hiukan
tulppaanin sipulia, ollen toiselta
puoleltaan matta, ja muualta kiltävä
ja kiinteä.
Tässä nyt tosin mukaani keräämäni
aarteet vain siltä sileältä puolelta
kuvattuina. =)
Haluaisiko joku hevoskastanjan siemenen?
Mie voisin sellaisen lähettää?
Kun minulla ei ole pihaa...
PS:
Tälle reissulle (vahingossa) jäi ottamatta
vara-akut mukaan ja niin siinä sitten kävi
että akut loppuivat, mutta muistin Ritan
vinkin hänen blogistaan, ja otin akut irti
ja hieroin niitä toisiaan vasten ja tungin ne
takaisin kameraan ja JESS, se muuten on
toimiva vinkki! Sain otettua vielä monta
kuvaa niillä akuilla. =) Kiitos Rita vinkistä. =D
Tosin, ohikulkevat miesjuoksijat varmaan
luulivat, että yritän sytyttää nuotion hieromalla
akkuja vastakkain kyykkysissäni maassa,
mutta ei se taas mtn haittaa... =)
Mistäs sitä tietävät, naisten aivoituksia.
.
