30.8.2007

Nyt kun kesä mennyt on...

.














Elokuu loppuu tähän.
Tältä vuodelta.
Kaikki alkaa olla jo valmista kauraa.
















...Tai ohraa... =)






Edit:

Tänään tuli muutaman tunnin tauko bloggailuun
kun tällä seudulla vedetään kaapeleita taloihin, ensi
öistä analogisten lähetysten loppumista silmälläpitäen. =)
Aika VIIME tippaan todella asian jättivät.
No, siinä samalla, tämän talon nurkkaa kaivellessaan
kaivinkoneellaan työmiehet katkoivat puhelinkaapelin... =)
Meillä sammui netti samantien.

Lähdin siis asioille ja kun palasin, oli nettikin palannut,
kuopat täytetty talojen nurkilla ja työmiehet kadonneet.







.

Käelle kaalia vai ketulle leipää?

.
Oxalis acetosella


















Mistä lie ketunleipä on nimensä saanut?
Liekö vanhassa kansanperinteessä
kettu leipänään pitänyt?
Meilläpäin tätä on nimittäin juur
sillä nimellä kutsuttu.
Käenkaali on vieraampi nimitys.
Nuo ovat siitä erikoisia kasveja
että yön saavuttua ne kiepauttavat
lehtensä suppuun, käyvät nukkumaan.

Lapsena popsittiin noita suuhumme...
Ja suolaheinääkin maisteltiin, jolla silläkin
on monia kutsumanimiä kansan parissa:
Hapankaali, hierukka, kiloruoho, kissansuolake,
koiransuolake, kusisuolake, muikiainen,
muiliainen, muikuheinä, peltosuolake, ruskoruoho,
siansuolake, suolaheinä, suolakas, suolake,
suolakka, suolakukka, suolaruoho, virnasruoho...


Olisiko niin, että rakkailla kasveillakin
on monta nimeä?





MAKU-lehti neuvoo: Villiä syötävää
.

Näin se menee

.


"Vanhempien täytyy
siirtyä ajoissa sivuun
jotta lapset voisivat
levittää siipensä."


TV-sarjasta
Anastasia








.

Rose's

.

Vielä ihan hiukan palaan
puutarhaan katsomaan
ja ihailemaan Maman ruusuja...



















Sade on koristellut ruusujen terälehdet.





















Onneksi se vain koristeli
eikä kovistellut niitä.










Omistan nämä ruusut hänelle.

.

Ötö

.



















Mun mussukat sanoivat pieninä kaikkia ryömiviä
ja lentäviä pikkuhyönteisiä "ötöiksi".
Yritin ottaa kuvaa Lilium martagon, varjoliljasta,
ja vasta kuvia kotona koneella kahtellessani
huomasin jokaisessa kuvassa tällaisen linssiluteen. =)




.

29.8.2007

Keltainen elokuu

.





















Palataanpa Maman puutarhaan.
Vuorossa ovat keltaiset kukat.
Tämän liljan nimeä en tiedä...
Viisaammat mua valistakoon.
Mutta kaunis se oli.
Viehättävän erilainen.





















Keltaisia astereita.
Kasapäin astereita.
Pikku aurinkoja.




















Ja lopuksi jo aikoinaan mummolasta
tuttu kultapallo. Saattaapi kasvaa
minuakin pidemmäksi. =)





.

26.8.2007

Vihreitä puutarhaunelmia

.

















Puutarhan tärkein väri on tietenkin vihreä.
Vihreä sammal siellä täällä ei ole lainkaan vaarallista
eikä sammalta tarvitse mielestäni tuhota ja poistella.
Sammal tuntuu ihanalta paljaiden varpaiden alla.
Ja se on niin hellyyttävänaskeettisen kaunista katsella.


















Humalasalko, tuo vanha perinne
on löytänyt tiensä myös Maman
uusvanhaan puutarhaan
ja samantien kaikkien sydämeen
kaariportin muodossa..
Kaunis ja herkkä se portti olikin kävellä...



















Kaikkia kasveja ei edes tarvitse tunnistaa.
Riittää kun niitä rakastaa.
Ja aika ajoin kastelee...




















...Ja niiden vihreä hämärä palkitsee
hoitajansa luomalla rauhoittavaa vehreyttä.
Puutarhan ydintä.





















Ja tottakai tarvitaan
myös katseenvangitsijoita.






.

Vaaleanpunervia puutarhaunelmia

.

























Maman puutarhan vaaleanpunaisia unelmia.
Digitalis purpurea, Sormustinkukka.
Uusi tuttavuus Maman puutarhassa.
Kaunis ja eksoottisen hypnotisoiva kukka.























Tässä kuvassa yksi kukka mahtavan kukkaloiston
saavuttaneista ruukkuastereista.























Impatiens glandulifera, Jättipalsami.
Lapsena syyshupiamme oli poksautella palsamin
siemenkodista siemeniä kämmenillemme.
Palsami on herkkä lennättämään siemeniään
kauas ympäristöönsä.

Palsamin siemenkota on kuin temperamenttinen
nainen. Valmiina räsähtämään pienimmästäkin
ärsykkeestä. =)






.

Sunnuntainäkymiä

.





















Tämänpäiväisiä sunnuntainäkymiä Vesijärvelle
jonka Enonselkä oli valkoisia purjeita täynnään.

Sää alkaa vaikuttaa syksyiseltä.
Onko aika luovuttaa tästä kesästä?




.

24.8.2007

Maalla Maman miljöössä

.
























Yksi Pikkuveikan kasvattama auringonkukka on hiukan
erilainen kuin muut. Eihän kaikkien kukkien tarvitsekaan
olla samanlaisia tässä maailmankaikkeudessa.
Edes kaikkien auringonkukkien.
Vai mitä? =)
Erilaisuus on rikkaus.

Maman seurana oli mukava viivähtää pieni tovi hänen
idyllisessä pikku miljöössään. Hän on vuodessa tehnyt
tuosta paikasta ihan omannäköisensä ja mukavan.

Hiippailin pitkin pihaa ja napsin kuvia ja teinkin sen
oikein kreivin aikaan, sään puolesta.
Paria ikkunaakin fiksailtiin kahdestaan kunnes Pikkuveikka
saapui ajamaan nurmikkoa. Veikalla on tontilla oma pikku-
mökki jossa voi kesäisin yöpyä. Ja oma kukkaloisto mökin
ympärillä. Veikkani on siitä harvinainen mies, että hän
pitää kukista ja kasveista ja saa ne lisäksi kukoistamaan
ja kasvamaankin. Suinkaan kaikki tuntemani miehet eivät
piittaa viherasioista. =)

Mama laittoi meille ruokaa kuin silloin ennen, lapsena...
Veikka lähti kotiinsa ja mie jäin yöksi. Ihan ekaksi yöksi
tuohon mökkiin, jolla on ikää jo toistasataa vuotta.
Kuuntelin aikani kuulenko kummituksia, mutta olen
viimein nukahtanut kuin tukki maalaisilmassa, rauhan-
majassa. Enkä kuullut kummituksia mutta näin makoisan
unen, jossa Juha Veijonen oli ilman paitaa, ja lohdutti
minua jostain syystä oikein halaamalla! =D

Tänään meidän piti Maman kanssa puuhailla ulkohommia,
mutta vesisade piti meidät sisätiloissa. Mepä muistelimme
vanhoja, eikä saatu tikkuja silmiin. Kyyneleet me sen sijaan
väliin nauroimme ja väliin taas itkimme silmiimme.

Saimme kiinni puhelimella erään Mamalle tärkeän henkilön
jonka olimme luulleet aivan kadonneen ja olimme onnellisia
että hän olikin tallessa ja hyvissä voimissa.
Muistelimme haikeina mummoja, jotka molemmat ovat jo
manan majoilla. Ja väliin Mama kertoi lapsuudestaan...
Muistelimme varovasti myös Iso-veikkaani, jonka
kuolinsyytä emme vieläkään tiedä...

Mama-pieni...
Hänellä on syntymäpäivä ensi kuussa, ja hän suunnitteli
pienimuotoisia juhlia mökkitanhuville. Paljon kynttilä-
lyhtyjä ja slaavilaista tunnelmaa...

Kotiin tultuani varasin meille paikat Sibeliustaloon
Vesa-Matti Loirin konserttiin. Pikkuisen niin kuin
Maman synttärilahjaksi. Olin etukäteen kysellyt ensin,
tahtoisiko Mama päästä katsomaan ja kuuntelemaan
Tomi Metsäketoa, Jari Sillanpäätä, Vesa-Matti Loiria
vaiko Simo Silmua?
Heistä kaikista tiedän Mamin pitävän. Jarin kahdessa
konsertissa olemme jo olleetkin ja muista ehdokkaista
Mama ehdottomasti pitää eniten Loirista.
Nyt oli oikea aika. Nyt Mama pääsee näkemään yhden
suuren ihailemansa taiteilijan. Enkä miekään pistä
olleskaan pahakseni tällaista tilaisuutta. Päinvastoin. =)



On ihanaa järjestää ihmisille yllätyksiä. Mutta sen verran
pitää ottaa etukäteen selvää, millaisesta yllätyksestä
ihminen oikeasti olisi iloisesti yllättynyt. =)




PS: Nyt hyräillyttää tua 104-vuotias Nocturne...



.

22.8.2007

Silmäpako kaupungista

.

























Viime viikonlopun optimististen järvinäkymien
myötä vilkutan teille pariksi päiväksi.
Hallatar purjehtii Mamansa luo,
kamera toisessa,
ja oma tyyny toisessa kainalossa. =)






.

Myrsky

.


Netistä ollaan esikoisen kanssa seurattu,
että Hesan päällä on aivan hirveä ukkosmyrsky!
Ihmisiä on kehotettu pysyttelemään sisätiloissa.
Kunpa mitään ei sattuisi... Kellekään.
Nouseekohan se myrsky tänne ylemmäskin?

Itse lähden kohta kävelemään asioille,
nelisen kilometriä kohti keskustaa...
Taidan ottaa puuvartisen sateenvarjoni
jottei salama ja hallatar kohtaisi.



PS: klo 11.52 alkoi sade täällä Lahdessakin...
Miun on pakko ottaa töpselit pois seinistä
ettei tietsikka yms laitteet hajoa.
Näkemisiin.

.

Tiedon kieroa tekniikkaa

.

Yritin eilen peruuttaa erään lehtitilauksen.
Toisin sanoen yritin lopettaa tilauksen siihen, mihin asti se on on jo maksettu. Kyseessä on lahjalehti, jonka olin luvannut lahjaksi (vain) kahdeksaksi kuukaudeksi saajalleen. Oli vähän vaikeaa peruuttaa sitä. Olin yrittänyt ensin netin kautta. Joo, ei onnannu. Peruutustoiminto ei pelittänyt millään.
Höh. No sitten puhelimen kampeen:

Ensin linja aukesi ja soi kunnes vastattiin:
"Tämä on xxxxx automaattinen puhelinpalvelu...
Mikäli haluat tilata lehden paina 1.
Jos haluat peruuttaa lehden paina 2.
Jos sinulla on muuta asiaa paina 3."

Mä painoin 2 :n ja samassa linja katkesi.
Uusi yritys. Kuuntelin ensin höpötykset ja sitten painoin 2 :n
ja taas linja poikki. Testasin välillä muita numeroita, ikäänkuin
tekoälyä huijaten; E-e-enhän mää tässä ole mitään peruuttamassa
kun ihan vaan ois muuta asiaa, mutta jokaisella numerolla puhelu heti katkesi.
Pah!

Sitkeästi yritin, varmaan 20 kertaa, ennenkuin kokeilin huvikseni painaa RUUTU-näppäintä (automaatti EI neuvo tekemään tätä) valitsemani numeron jälkeen ja SEHÄN SOI!

Ihan elävä naisääni vastasi ja mie olin MELKEIN jo kiukkuinen niin monen yrityksen jälkeen, että selitin yhteen pötköön ettei nettisivusto toimi ja että puhelimen kautta oli hiukka mahdotonta päästä teille ja että automaatti jättää kertomatta, että pitää painaa ruutu-näppäintä valitsemansa numeron jälkeen.... *hengästys-huohotus*

Ystävällinen naisääni totesti että juu meillä on häiriöitä nyt toiminnassa ja puhelinpalvelussa. Ja että heillä ei nyt nettikään toimi joten hän ei valitettavasti näkisi koneeltaan, mitä asiani olisi koskenut... =)

-Niin että hyvin menee, totesi nainen naurua äänessään, enkä miekään voinut kuin naureskella, ja kiukkuni katosi samantien.
Sain mää sinne sitten kerrottua asiani, ja nainen lupasi hoitaa asian kuntoon kun heillä jälleen nettiyhteys pelittäisi. =)





.

21.8.2007

Kaikki on suhteellista

.

Sähköpostiini saapui hetki sitten hyvä totuus:



Arjen keskeltä pieni-suuri tervehdys!
Niin kiire ei saa olla, että unohtaa ystävän!


Sääntö nro 1: Älä murehdi pieniä asioita.
Sääntö nro 2: Kaikki asiat ovat pieniä.

Sanotaan, että tarvitset minuutin löytääksesi ihmisen,
joka merkitsee sinulle jotain,
tunnin oppiaksesi arvostamaan häntä,
päivän, rakastaaksesi häntä,
mutta kokonaisen elämän unohtaaksesi hänet.




Kiitos... =)
Laitoin eteenpäin...






.

Voihan Hobitti

.

Prisma: Hobittin mysteeri
"Onko kyseessä puuttuva lenkki ihmisen sukupuussa
vai kokonaan oma lajinsa?

Australialaistutkijat väittivät löytäneensä uuden ihmislajin
Floresin saarelta Indonesiasta. Metrinmittainen, pieniaivoinen
naisen luuranko oli historian pienin aikuinen hominidi.
Löytö ajoitettiin noin 18 000 vuoden taakse aikaan,
jolloin aiempien tietojen mukaan nykyihmisen rinnalla
ei elänyt muita ihmislajeja.

Löytäjät väittivät, että floresinihminen, hobitti,
olisi elänyt eristyksissä saarella jopa satojatuhansia vuosia.
Esitettiin teoria, että laji olisi kutistunut muoto läheisellä
Jaavan saarella aiemmin eläneestä homo erectuksesta.
Pian alkoivat kuitenkin muiden tutkijoiden epäilykset herätä.
Tiedetään, että homo erectuksen aivot olivat huomattavasti
suuremmat kuin hobitin. Koskaan aiemmin ei ole havaittu,
että ihmisen aivot olisivat evoluution myötä kutistuneet
niin paljon. Lisäksi floresinihmisen kallonmuoto ja
ruumiinrakenne olivat lähempänä nykyihmistä kuin
muita hominideja.

Käynnissä on tälläkin hetkellä ankara tieteellinen kiista,
jossa sanoja eikä keinoja ei ole säästelty. Toisella puolella
ovat uuden lajin löytymistä viimeiseen asti puolustavat
ja toisella puolella ne, jotka pitävät löytöä mikrokefaliaa,
aivojen pienikokoisuuteen johtavaa tautia sairastaneena
pygminä. Taistelu ei ole lopussa. Seuraava arkeologinen
löytö saattaa olla ratkaiseva. T: BBC."



Nunnukka seurasi tuota ohjelmaa ja olikin luokassaan suurinpiirtein
ainut, joka opettajan lisäksi jakson oli teeveestä nähnyt. Niinpä he
yhdessä pohtivat ja kertoivat muulle luokalle ohjelmasta asioita.

Mutta yksi juttu harmitti tyttöä jälkeenpäin kotona.
Ohjelmassa oli kerrottu noita kääpiömäisiä luurankoja löytyneen
kokonaista seitsemän kappaletta. Nunnukka olisi voinut tunnilla
hauskuuttaa muuta porukkaa, jos olisi ääneen pohtinut,
-oliko siinä kenties oikeasti ne Lumikin seitsemän kääpiötä? =)

Tuo satu muuten oli alunperin varsin julma ja väkivaltainen
niinkuin melkein kaikki Grimmin veljesten sadut olivat.
Veljekset Jakob ja Wilhelm Grimm eivät suinkaan itse
kirjoittaneet tarinoita, vaan keräsivät talteen kansantarinoita
ja satuja. Nykylapset tuntevat niistä onneksi vain Disney-
versioita. =)




Ps:
Ja lyhytkasvuisia ihmisiä ei saa sanoa kääpiöiksi vaan
lyhytkasvuisiksi. Varsinaisia kääpiöitä on vain saduissa.


Wikipedia Hobiteista
Wikipedia kääpiöistä
Wikipedia: Lumikki ja 7 kääpiötä




.

Kel' ruusu on se ruusun kätkeköön

.

Vai kuin se nyt menikään! =)





















Miun ihaniin ruusuihini tuli kirvoja
eikä ne lähde pois mäntysuopaliuoksella.
Pitää turvautua raidiin, jakkas torstaina
saan taas sellaista ostettua.
Tänään ja huomena
on vielä päiviä rahattomia,
jolloin syödään mitä sattuu
kaapeista löytymään.
Eletään "kiinalaisina."
Mutustellaan riisiä
ja juodaan teetä.
Ja ihaillaan ruusuja.
Saadaan sielunruokaa.



Hyräillyttää...

.

20.8.2007

Tule kanssani elokuun kuutamoiltaan

.




















Ilman kuutamoakin nämä elokuun illat ovat niin fantasiamaisia
iltaruskojen hurmatessa meidät haukkomaan henkeämme. =)





.

Parinkymmenen gramman vieras

.













Keltasirkun poikanen piipahti olohuoneen
puolella visertelemässä eilen. Miihkali sai sen
kuvattua, kun se luottavaisesti katseli meitä
aikansa pikkupippurinkokoisilla silmillään.

Hetken, kun se istui parvekkeen kynnyksellä
olohuoneessa, ja katseli silmiin, tuntui että
jos ojennan käteni niin se tulee siihen istumaan.

En tohtinut kokeilla. Ja miettiessäni tuo
mahdollinen hetki meni ohi ja lintu siirtyi
parvekkeelle tiirailemaan maisemia ja siitä
se kohta lennähti matkaan jonnekin pois...






















Tulikohan sille äitiä ikävä?

Lapsena miun hommaani syksyisin, oli
seisoskella torilla myymässä puutarhamme
ja kasvimaamme antimia. Sain pulut ja varpuset
istumaan kämmenelläni, kun ne tulivat syömään
vaikkapa herneitä ja ihmiset kerääntyivät
ympärilleni kahtomaan lintuja.

-Taisivat sitten ostaakin jotain tyttöpoloiselta
koska aina oli korit tyhjinä kun menin takaisin
kotiin. =)






PS:
Tarkennetaan nyt, että siis muutama lintu tuli syömään
kädestäni. Ei koko torin linnusto! ;D

.

19.8.2007

Tarina postikortista

.

Mamani sai hauskan tarinapostikortin
jonka teksti meni suurinpiirtein näin:


Olipa kerran kolme karhua.
Äitikarhu, Isäkarhu ja Pikkukarhu.
Eräänä päivänä Isäkarhu ja Pikkukarhu tulivat
metsästä kotiin ja kävivät pöydän ääreen.

Isäkarhu murisi
-Kuka on syönyt minun puuroni?
Pikkukarhu vikisi
-Joku on syönyt minunkin puuroni!
Jolloin Äitikarhu karjaisi
-Turvat tukkoon!
Puuroa ei ole vielä edes keitetty!







Nunnukan piti tehdä kuvitus tähän,
muttei ole vuorokaudessa ehtinyt... =)



.

17.8.2007

Vielä unenpöppörössä

.




.






Menisikö vielä sohvalle köllöttelemään
kun ei nukuta? Vai keittäiskö jo vettä
ja laittaisi murukahvia? Tai cappuccinoa?
Eli pitäisikö siis jo herätä?

Jos vaan löytäisin sen purkin mihin laitoin
nuo loput Pirkka-cappucinot...
Kun kaikki ruokatarvikkeet pitää olla
purkeissa kaapeissaan,
kun siellä edellisessä kämpässä oli niitä
ötököitä ja itseasiassa täältäkin olemme
kaikenlaisia ylimääräisiä ötöjä löytäneet...

Soon mentävä etsimään. Cappuccino
alkoi niin kutsua. Jos löydän sen...

Ei miusta tosiaan koskaa tiedä vaik laittaisin
epähuomiossa haarukoita pakastimeen. =)
Olenhan löytänyt tv:n kaukosäätimenkin joskus
jääkaapista. Ja sakset. Samasta paikasta.
Ja roskista pikkulusikoita, jogurttipurkeissaan...;D




..

Maman keittiö

.


Mitäs hyvää perheelle antaisi
tänä ensimmäisenä
raskaan koulutyön aloittamisen jälkeisenä
viikonloppuna?





















Mitä lie inspiraatiossa syntyykään?




















Kenties käytän hyväkseni marjoja
ja syntyy piirakka poikineen?
(Miksi nekin ovat poikia?
Miksei piirakka tyttöineen?
Hmm... kuullostaa tosin höpsöltä...=)
Ja miksi aina hoetaan että
Pojat on AINA poikia?
Ovathan tytötkin aina tyttöjä... )

Mikähän piirakka olisi maistuvinta?
Riippuu tietenkin siitä
mitä löydän pakastimesta.

-Ja inventaario kertoi, että ois herukoita
ja puolukoita...

Jos säätila on viileää
niin mikä mukavampaa
kuin lämpimikseen uunia kuumentaa
ja valmistaa jotain makeaa.














Mut jos lämpötila on helteinen
tyydymmekö vain jäätelöön
lisukkeineen?




Ja tietenkin viikonloppuna käymme kurkistamassa
esikoisen *purnukkaan. Ehkä siivoillaan siellä...
Poika sain nimittäin jo avaimen ja luvan viedä tavaroita.
Ja voidaan viedä jo muutama muuttolaatikkokin...
-Nyyh...








Tuo *purnukka on hauska sana, jota hipinen
Sukulaissielu omasta asunnostaan aina käyttää. =)



Kuvien osoite

Pupuset rokkaa

.




Mie tyttö sain vielä toisenkin rockimimmimerkin
tällä kertaa Juulialta! Kiitos kiitos hirmusti!
*rokkaa yksinään tytöt tykkää-kipaleen tahdissa*
Öh, ei ole lempikappaleitani mutta sattuu tulemaan
just nuorison radiosta... ;D
Kaikilla varmaan on jo ko nappula, mutta joilla
sitä ei vielä ole, ottakee tästä. Kaikki ovat
omalla tavallaan rock- ja cool-tyyppejä. =)

Ja kerta kiellon päälle, lisätään
tähän Katjalta saapunut nappi
joka annetaan hyvälle blogiystävälle.
Kiitoksia Katja!
Ja menestyksekästä opiskelua!














Iloisen pupunapin voisin niinikään lähettää
eteenpäin kaikille listassani oleville.



.

16.8.2007

Nalle-Puh

.


Päivän motto:
"Kun on Hyvin Pieniälyinen Karhu
saattaa joskus käydä niin
että kun Ajattelee Asioita,
sitä saattaa Ajatella Sellaisia Asioita
jotka ovat aivan Asiallisia
silloin kun ne ovat vielä päässä,
mutta muuttuvat kokonaan
kun ne tulevat esiin
kaikkien nähtäviin..."

Nalle-Puh







.

Aaaah

.


.
.













Ne kaikkein makeimmat.
Mamin tomaatit.





.
.

Kas...

.

























Yksinäisen tuolin
yksinäinen varjo seinässä.
Istuisitpa sinä tässä...











.

14.8.2007

What movie could you be in?


.

Vastaa niin tiedät. =D
Missä elokuvassa voisit olla mukana?

-Ja miulle tullut vastaus:



The Treasure of the Sierra Madre (1948)
Sierra Madren aarre.
-En muistakaan nähneeni tuota leffaa.
Kieltämättä Bogartin kanssa olisi ollut
mukava olla samassa elokuvassa...
Tosin mie tuskin tulen olemaan
koskaan missään elokuvassa, mutta
hauska testi. =)






Ja mikäs olisi unelmiesi auto?

















Ja miun vastaus: Peravus Ecomobile Turbo

Hahaa! ;D
Mulleko? Eiiii!
Oh noooooooouuuu!








Entäpä suositeltava hiustyyli?























Tämä tuli ja olis kyllä aika cool. =)
Sopisikos miulle???
Komeat kulmakarvat... =)









PS: Tommosen auton huolisin kyllä... =)

Äidinylpeyttä

.

Joo, ja ikkuna on tarkastettu. Samalla koko huusholli.
Jos vaikka pois muutetaan muutkin, kuin pelkkä esikoinen...

Mutta että mun sydäntä lämmittää, kun sain meiliä
poikien talkoopaikan tiimoilta ja siinä niin kehuttiin heitä.
Kiitos ja anteeksi nyt lähettäjä,
mutta miun on ihan pakko lainata sitä,
sydän on niin täynnä äidinylpeyttä:

"...hyviä poikia ovat, ahkeria ja tunnollisia. Molemmissa
on miestä enemmän kuin monessa nelikymppisessä.
Käytökseltään miellyttäviä ja ihmisten kanssa toimeen tulevia.
...Töitä nämä veijarit tekivät noin kymmenen edestä..."

Vähänkö olen siis ylpeä. =)
Virnistelen suu virneessä korvasta korvaan. =D
Pitäisi saada päällensä T-paita jossa lukisi
vaikkapa näin:




















Mutta väkisin samalla hiukan
ryppyä pyrkii otsaan,
kun muistiinpanoihini listaan,
mitä kaikkea esikoinen tarvii
omaan uuteen kotiin...



Millaisen T-paitatekstin sinä haluaisit
juuri nyt?





.

13.8.2007

Tosi nopeaa toimintaa!

.


















Lämpötila oli ulkona pah..
parhaimmillaan +29c parvekkeella.



Laitoin tammikuussa isännöitsijälle
sähköpostia kuvan kera ikkunasta
josta tunki jäätä sisätiloihin.
Ikkunanpieleen muodostui silloin
-30c pakkasilla kiinteä jäätikkö.

Tänään isännöitsijä viimein soittaa,
että tulee huomena kahtomaan
sitä falskaavaa ikkunaa! =)


*****************************************

14.8:
Itseasiassa niitä tuli KAKSI miestä huolestuneena. ;D
No ei näkyny jäätä, ei. =)
Käskivät ottaa yhteyttä ikkunan tiimoilta sitten
kun pakkaset saapuvat.

*meinasin repeillä...;D*
Ajattelin, että ehkä sit kahdeksan kuukauden päästä
siitä ilmootuksesta taas saapuvat kahtomaan... ;D




.
.

Mikä kouluruoka olisit?

.

Koulut alkavat. Kouluruuat tulevat puhuttamaan
perheitä taas seuraavat kuukaudet.
Niin suosikki- kuin inhokkiruuat. =)
Mitenkäs, jos sää oisit kouluruoka, niin mikä
ihmeen ruoka sie oisit?
Tee Ellit ideakeittiö-testi.

Miun vastaukseni testiin:

Jos olisin kouluruoka,
olisin Tilliliha
Olen sitkeä rauhallinen sissi...




.

Nice matters award

.

























Tarjuska myönsi miulle Nice and matters-merkin!
Kiitos Tarjuska! Tämä lämmitti ihanasti! =)

Tällaisen tunnustuksen voi antaa
blogiystäville,
jotka huolehtivat toisista,
antavat tukeaan
ja ovat positiivisen
ilmapiirin luojia blogimaailmassa.

Käytä vapaasti nappia kertoaksesi
saajalle,
että "You are nice".
Tätä tunnustusta voi kutsua

"Mukavien ja hyvien asioiden
blogitunnustukseksi."


Mie puolestani annan merkin eteenpäin seuraaville
seitsemälle henkilölle, aakkosjärjestyksessä:


Angorina

Blogisisko

Kehräsaari

Ninan käsitöitä

Mamiblue

Myy

Sukulaissielu



Voih! Vain seitsemän kunniamerkkiä sai jakaa eteenpäin!
Olisin niitä vielä monille muillekin suonut!
(Joillakin on useampiakin blogeja, ja oli vaikeaa miettiä
mihin blogiin Nice-merkin myöntäisi.)

Jatkakaa te seitsemän, ja myöntäkää Nice and matters-
palkinto haluamillenne seitsemälle bloggaajalle.







.

12.8.2007

Voi miun lemmittyäni!

.



















Olen aina tuon ruususen kimpussa kameroineni!
Jos se osaisi puhua, se sanoisi, että laita se kameras,
sanonko minne! ;D

Nyt sen rakkaan ruususeni kimpussa on vielä lisäksi kirvoja!
Suihkuttelin niitä ensin mäntysuopaliuoksella ja odottelin
että kukin kirva alkaisi puhaltaa kivoja saippuakuplia. ;D
Ei näkynyt kuplia, mutta kirvat selvästi jähmettyivät
saippua-aamiaisestaan.
Leikkelin sitten ne märät, kirvaiset ja saippuaiset lehdet
ja oksat pois. Nyt ruususeni on ihan kynityn näköinen...
Voi ressukkaa! Riivatun kirvat! =/





.

Satelee

.

Chilin kukka


















"Sade tekee hyvää meidän perunoille
ja naapurin kuiville heinille",
kuuluu vanha, suomalaiskansalliseen tyyliin
hiukan hirtehinen sananparsi,
jota mummani usein kesäsateella toisteli. =)


Mutta sama sade kastelee nyt Historiikki
rallin viimeisenä päivänä tiet. Ja talkoolaiset...
Ja kuvaajat...
Aijai.


Ei silti. Eilen näiden miun talkoolaisten nahka
helteessä hiukan kärähti, vaikka aamulla
tuputin heille aurinkovoidetta pintaan.
Aika punanahkoina saapuivat illalla kotiin,
uusia tarinoita mukanaan.
Olen aikas ylpee pojistani. =)





.

10.8.2007

10 hyvyyttä minuudestani

.

Angela haastoi miut kertomaan
10 asiaa mistä itsessäni pidän...
Ja tämä oli tosi vaikeaa...
Muista ihmisistä löydän vaikka
kuinka hyviä puolia, mutta
harvemmin itsestäni. Mietitytti...
Mutta ehkä nämä:

1. Olen harvoin kade kellekään.
2. Näen asioita eri tavalla kuin monet muut...
3. Tarkoitan mitä sanon.
4. Olen luova.
5. Olen empaattinen.
6. Rakastan ehdoitta rakkaitani.
7. En etuile.
8. Näen seikkailu-unia.
9. En hamuile tavarataivasta.
10. Arvostan yksinkertaisia asioita.


Tuntuu hassulta kehuskella tällä
tavoin itseään. =) Näiden kymmenen
kohdan miettimisessä meni aikaa.
Huonompia puoliani löytäisin paljon
helpommin ja nopeammin. =)

Tämänkin haasteen saa tästä
napsasta ken haluaa. =)



.

8.8.2007

Aah!

.













Tämä













ruusu













ei lakkaa ihastuttamasta...




Nuita kun oisi sylillinen
ja valtava
ämpärin kokoinen maljakko...
Sitä voisi olla
vaikka viikon syömättä
sellaisesta onnesta...







.

7.8.2007

Kiveä, puuta ja rautalankaa

.



















Yhä ollaan partsillani.
Kivitipu.




















Kivinen tipu
kuljettaa mukanaan kolmea munaa.
Vai hautoneeko se niitä?
Vai suojeleeko?
Vai yrittääkö karkuun päästä...? =)




















Puuta männynkuoren sydämellisessä muodossa.
(Ruuvit olivat seinissä jo silloin kun muutimme tähän... =) )













Allergia- ja astmaperheen lemmikki:
kivinen kissa. =)
Ei tee tuhmuuksia...
Eikä käy kenenkään
nenään. =)


.

Hajuhaittoja

.
























Ruusun sulle antaisin
vaan mistä sen nyt saan?
Kun halla(tar) vei sen kukkasen
ja lumi peitti maan!

Vanhasta ystäväni-kirjasta...


Ei meiltä, eikä tästä Ninan ruususesta tule hajuhaittoja
vaan ihan muualta. Helle senkus jatkuu, ja hiivatehdas
päästää tupruttelujaan, vaikka lehdistä luimme jo
alkuvuodesta että toiminta loppuu loppukesällä niin
yhä se tuolla lähistöllä haisoo. Varsinkin seisovalla
ilmalla haju on välillä erittäin etova.

Tuulisella säällä
kyllä täällä
kelpaa oleskella.

(Oli aivan pakko ihan pikuisen taas runoilla... =) )

Kerran bussipysäkillä melekeen kinastelin vanhemman
miehen kanssa siitä, oliko ilmassa maltaan vai hiivan haju.
Mie sanoin hiiva ja mies sano mallas. Mut se oli hiiva! =)

Tehdasalue oli aikoinaan yksinäinen järvenrantarämeikkö.
Nyt sama seutu on arvostettua asuinaluetta ja onkin ihme,
ettei tehdaskompleksia anota kansalaisaddressein siirrettäväksi
jonnekin huitsin nevadaan...
Tai sinne Ruotsiin jonne sen oletettiin jo siirtyvän haisoomaan. ;D
Ehkä joku tästä asiasta paremmin tietävä kommentoisi? =)
Please. =)

Satamasta satamaan ei voi vaeltaa pitkin järven rantaa koska
rannallekaan ei tehtaiden kohdalta pääse, vaan ikävästi joutuu
kiertämään tuon suuren tehdasaluetontin. Eipä muutama vuosi
sitten siinä Polttimon rannassa bongattua
kuningaskalastajaakaan päässeet lintubongarit kuvaamaan...

Tehdasalue nääs.
Pääsy asiattomilta kielletty.








.