Pajun Taivaan tarinoita -pilvipostauksesta tuli mieleeni, kuinka
mie kanssa aina olen huvittanut itseäni sepittämällä pilvitarinoita.
Ja olen opettanut tavan lapsilleni, ja lähimmäisillenikin. =)
Tiedä sitten olenko huvittanut muitakin sillä tavallani.
Aina taivaalle tiiraillessani näen jossain pilvessä jonkinmoisen
hahmon... =) Ilokseni siis huomasin että samanlaisia pilvitarinoitsijoita on muitakin.
Blogisiskokin ilmoittautuu eräänlaiseksi pilvibongariksi. Puuhalle on olemassa eräänlainen kirjanenkin; Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin opas, josta Anna kirjoittaa blogissaan.
Sekin on tuttua touhua. Siis pilvien silmäily ja viaton ihailu ilman
tarinointiakin. =) Pilvissä ON jotakin todella kiehtovaa.
Sekö niissä kiehtoo, että täällä pojolassa suurimman osan vuodesta koko taivaan peittää eri harmaan sävyistä koostuva pilvipeitto, ja vain pakkas- ja kesäpäivinä meillekin näkyy sininen taivas monimuotoisine hallavine pilvineen? Ukkos- ja myrskypilvet ovat sitten asia erikseen. Niitäkin on mukava ihailla. Sisätiloista. =)
Samantyylistä kolahtavaa ikuista lasta, löysin Norpatin
sarjakuvasta. Niin hirmuisen tuttuja ajatuksia! =)
Tarinoinnista vielä, niin mää keksin aina lapsille pieninä
vaikkapa luontodokkariin eri äänet ja tarinat, mitä ne eläimet
voisivat keskenään rupatella. Ja senkin tavan olen tartuttanut muihin.
Ei kukaan
saisi
koskaan
ikuna
kasvaa
liian aikuiseksi.
PS:
Mitä lapsellisia tapoja sinulla on?
Mie esimerkiksi saatan muotoilla muusista lumiukon lautaselleni
tai leikkiä jäätelöannoksellani tms... ;D
.PS: M
10 kommenttia:
Minäkin näen pilvissä hahmoja.
Jokaisessa meissä asuu pieni lapsi ja se on hienoa jos tuo sisäinen lapsi on tallessa.
Minä oon kova laulaan autoradion mukana.
Tunnustan minäkin vielä(kin) katselevani pilviä sillä silmällä.
Sotken ruokani yleensä lautasella kamalaksi mössöksi ja sitten syön kaiken sekaisin. Joskus laajennan silmiäni ja otan lapsellisen ilmeen kasvoilleni saadakseni toiselta puoliskolta periksi jossakin asiassa/saadakseni hänet tekemään jotain.
Pienenä minulla oli tapana piirrellä ja samalla luoda tarinaa päässä. Tätä teen vielä nytkin toisinaan, mutta hyvin hyvin harvoin.
Hipi-SS =)
Jee! Siekin! =)
Jotkut aikuiset eivät enää anna sen lapsen tulla esille...
Joo, miekin silloin kun oli auto...
Elegia =)
Hih!
Ai kun söpöä!
Räpsytätkös samalla hiukan ripsiä? =)
Miekin olen tollai piirtänyt tarinaa... =)
Kuva on taas kaunis ja kesäinen, kiitos! Minäkin lapsena katselin pilviä sillä silmällä;) Nykyisin harvoin muistan nostaa katseen taivaalle kun pitää katsella maahan ettei astu koirankakkoihin B)Minun lapsellinen tapani on leikkiä lasten kanssa kaikkia sisä- ja ulkoleikkejä mitä hekin leikkivät. Osallistun aina ihan täysillä on sitten kyseessä He-Man taistelu tahi lumienkelien väsääminen. Lisäksi luen lapsille aina eri äänillä. Keksin myös omia tarinoita esim. automatkoilla ja niissä on pää- tahi sivuhenkilöinä kukin lapsi joka satua/tarinaa kuntelee=))
Minun sisäinen lapseni on kovastikin ulkona, en aio ikinä koskaan ikuna tulla liian aikuiseksi!!
Ensin en meinannut keksiä mitään. Ne omat lapselliset tavat ovat omia tapoja, joihin on niin tottunut, mutta aloitetaanko nyt paljastelu. Minäkin etsin pilvistä hahmoja, minä myös ulkona kävellessäni kuvittelen vierelleni koiran, jota ulkoilutan ja kuvittelen, että minulla on sellainen. Mielessäni myös puhun tuolle koiralle. Niin, puhunhan minä mielessäni myös kuvitteellisille kavereille ulkoillessani yksin. Niin, ja laulan aina autossa radion mukana, se rentouttaa kivasti. =)
Sitten se ruokapuoli...esimerkiksi (hedelmä)aakkosista, siis niistä karkeista, pitää aina rakentaa sanoja. Sanojen pitäisi mielellään muodostua erivärisistä kirjaimista, ja sitten syödään koko sana kerralla. Keksit myös paljastavat lapsen sisälläni. Dominot on ehdottomasti puolitettava ja syötävä ensin se mäihä, joku kreemi, sieltä välistä ja sen jälkeen vasta itse keksi. Samaten käy vohveleille. Dooriskekseistä se mäihä nuollaan ensin pois ja sitten vasta syödään keksi. Ja karnevaalikekseistäkin se päällys pitää ensin nuolla pois. Ei sellaisia tuotteita kuulu sekoittaa vielä suussa. =)
Nyt kun kerran vauhtiin päästiin, niin kyllähän näitä tulisi, mutta jotta joku arvokkuus säilyisi, niin lopetellaan täältä tämä raportointi tähän. =D
* Jos paleltaa, menen lämpiävään saunaan lukemaan kirjaa.
* Joskus syön jäätelön saunassa.
* Rakentelen legoilla, kun nyt niitä on tarpeeksi omilla lapsilla. Omassa lapsuudessa ne aina loppuivat kesken.
* Ostin itselleni viime viikolla yli 4-vuotiaalle tytölle tarkoitetun puisen "Teekutsut" -nimisen teekuppisetin, kun sellaista en koskaan itse saanut pienenä. (Eikä suvussa, eikä ystävillä ole pieniä tyttöjä, poikia vain!) Toteutan siis omia lapsuudenunelmia näin aikuisena.
pilvet ja lapsellisuudet yhdistyv�t minulla siten, ett� kuvittelen matkaavani pilven p�ll� pitkin taivasta, ihan niin kuin muumit siin� niiden tunnarissa ja katselen sielt� alas maahan tapahtumia.
lapsena kuvittelin, ett� s�ngyn alla on m�rk� joka tarttuu kiinni, jos jokin ruumiinosa joutuu s�ngyn reunan ulkopuolelle. edelleen joskus tulee t�ll�inen olo ja tuskin v�ltyn s�ngyn alle kurkistamisesta.
Salka =)
Lasten seurassa onkin nautinto heittäytyä itsekin lapselliseen olotilaan, lapsesi itsekin. =)
Ja oikea päätös sulla. =)
Hyvä tyttö!
Evelin =)
Ihania!
Tunnistan kanssa tuon aakkosten kanssa leikkimisen. :D
Korvapuustit, voisilmät ja kierrepullat tms
mie tapasin syödä niin, että se sokerisin keskusta jäi viimeiseksi. Herkkupalaksi. =)
Tosin lapsena kyllä tuli laillasi harrastettua tuota keksien kanssa kauan herkuttelua. =)
Auringonkukkametsä =)
Mun tyttö menee saunaan jopa piirtämään. =)
Ja pojat söi lapsina voileipää lauteilla =)
Jäätelö oiskin hauska... =)
Mie puolestani talletin tytön pikkuastioita, jospa hän joskus ne haluaisi omille lapsilleen.
Meillä ne hajosivat kun eräs mormoonilapsi hiukan kävi riehumaan Nunnukan leluilla joskus vuosia sitten... =/
Aurinkoinen =)
Ihana pilvikuvitelma! Matkata pilvien päällä...=)
Mulla on muistoissani yksi lapsuudenajan painajaisuni, jossa joku mörkö kaatuu päälleni, ja siitä asti nukuin selkä seinää päin, että näkisin mitä muualla huoneessa on.
Kyllä ne lapsuuden möröt saattavat aikuisenakin putkahtaa joskus valloilleen.
Varsinkin jos on yksin...
Älköön möröt sänkysi alla notkuilko, Aurinkoinen. =)
No ihan normijuttuhan meillä on, että tyttäreni ostaa Nalle Puh-aiheisia astioita syntymäpäivälahjaksi minulle. Kaupoissa minut löytää joko nukkehyllyjen tai karkkitiskin luota. Salmiakkiaakkospussin syön aakkosjärejstyksessä, ja jäätelöä pitää lämmittää mikrossa vähän, jotta sitä saa mössättyä pehmikseksi kuppiin. Ja sitten ne nukkekodin huonekaluhankinnat sekä pohdiskelut kaupoissa (eikä tietenkään hiljaa, hyvä idea on jaettava muidenkin kanssa :-D) mitä kivaa jostain saakaan nukkekotiin tai nuken päälle.
Nina =)
Hih!
Nii-in! Sää oletkin hyvin hauskasti sisäistänyt sen ettei
koskaan saa kasvaa liian aikuismaiseksi. =)
Nalle Puh on ihana. =)
Lähetä kommentti