Pajun Taivaan tarinoita -pilvipostauksesta tuli mieleeni, kuinka
mie kanssa aina olen huvittanut itseäni sepittämällä pilvitarinoita.
Ja olen opettanut tavan lapsilleni, ja lähimmäisillenikin. =)
Tiedä sitten olenko huvittanut muitakin sillä tavallani.
Aina taivaalle tiiraillessani näen jossain pilvessä jonkinmoisen
hahmon... =) Ilokseni siis huomasin että samanlaisia pilvitarinoitsijoita on muitakin.
Blogisiskokin ilmoittautuu eräänlaiseksi pilvibongariksi. Puuhalle on olemassa eräänlainen kirjanenkin; Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin opas, josta Anna kirjoittaa blogissaan.
Sekin on tuttua touhua. Siis pilvien silmäily ja viaton ihailu ilman
tarinointiakin. =) Pilvissä ON jotakin todella kiehtovaa.
Sekö niissä kiehtoo, että täällä pojolassa suurimman osan vuodesta koko taivaan peittää eri harmaan sävyistä koostuva pilvipeitto, ja vain pakkas- ja kesäpäivinä meillekin näkyy sininen taivas monimuotoisine hallavine pilvineen? Ukkos- ja myrskypilvet ovat sitten asia erikseen. Niitäkin on mukava ihailla. Sisätiloista. =)
Samantyylistä kolahtavaa ikuista lasta, löysin Norpatin
sarjakuvasta. Niin hirmuisen tuttuja ajatuksia! =)
Tarinoinnista vielä, niin mää keksin aina lapsille pieninä
vaikkapa luontodokkariin eri äänet ja tarinat, mitä ne eläimet
voisivat keskenään rupatella. Ja senkin tavan olen tartuttanut muihin.
Ei kukaan
saisi
koskaan
ikuna
kasvaa
liian aikuiseksi.
PS:
Mitä lapsellisia tapoja sinulla on?
Mie esimerkiksi saatan muotoilla muusista lumiukon lautaselleni
tai leikkiä jäätelöannoksellani tms... ;D
.PS: M
