4.1.2014

Puuterilunta



Kun Late lähti töihinsä torstaina, mie kävin käsiksi joulukuuseen. En mitenkään vimmalla enkä kovaotteisesti, vaan sillai kaiholla ja lempeesti. Oli sääli riisua puu koristeistaan, varsinkin kun se höpsö hassukka pikku kuusi oli alkanut kasvaakin niin hurjaa vauhtia. Minun mielestäni juuri valojen ja koristeiden laittelu paikoilleen mieltä ilahduttamaan, on se jokin, josta saa joulufiiliksen.
Kun sitten tulee se päivä että ne pitää riisua, tuntuu se aina hyvin haikealta.


 Samalla lailla kuin varsinainen joulukuusi, koko pikku metsikkö, jonka olohuoneeseen olin niin innoissani raahanut, oli alkanut kasvattaa pikkuruisia kerkkiä. Jostain syystä vaan miun keuhkot olivat entistä tukkoisemmat nyt, ja päättelin ettei se tukkoisuus ainakaan parane kun sisätiloissa kasvaa kuusia ja kuusten juurella sammalet viheriöivät komiasti.
Myös Hanilla tuntuu olevan jälleen jonkinlainen keuhkoputkentulehdus tms. =(  Joten....
metsä oli pakko toimittaa pois ja siivota kämppä jälleen astmaatikkoystävällisemmäksi.
(Olipas pitkä sana!)



Huomasin justiinsa että olen leimannut
kuvani vielä viime vuoden vuosiluvulla... =)
Miten uuden vuosiluvun oppiminen
onkin aluksi hankalaa?




Yhden pikkukuusen,
jonka olin ojasta kaivanut juurineen ruukkuunsa,
kannoin vintille kasvulampun alle, ilman sammaliaan.
Kokeilen saanko sen elämään kevääseen ja maan sulamiseen
ja istutamme sen sitten jonnekin sopivaan paikkaan pihallamme.
Puutarhassahan pitää olla aina kaikenikäisiä puita kasvamassa.

Pikkuiset kuuset piti alunperin antaa Murusille,
mutta he saapuivat vasta 28.s pv meille,
joten joulu oli jo ohi. 




Sinne sujahtivat koristeet
pehmustettuihin laatikoihinsa odottelemaan seuraavaa joulua. 
Joulukoristeista haluaisi pitää aina kiinni viimeiseen asti,
sekä joulun tunnelmasta koska koristeiden poislaitto
on kuin vastahakoinen myönnytys sille,
että edellinen vuosi on ihan lopullisesti poissa ja jotain uutta alkamassa,
vaan kun sitä uutta tulee usein hieman vierastettua.

Tosin jokaiseen päivään pitäisi suhtautua kuin jouluun konsanaan, 
vaikkakin ilman koristeita. 


Myös ihana joulutähti lähti vintille kasvulampun alle, samoin sypressi. Siellä ne Johanneksenleipäpuun ja avokaadon kanssa nyt kilpaa tarjoilevat oksiaan lampulle ja vuoroin ikkunasta hetkittäin paistavalle päivänvalolle, talvetettavien pelargonien kera. Yksi pelakuu  valitettavasti kuoli pois, ja mie kun olisin niin halunnut nähdä sen Appleblossomin kukat....
Snif. Toivottavasti muut pelakuut kestävät talvetuksen... 



Olohuoneeseen jäivät vain nuo alennusmyynnistä
kotiin raahaamani amaryllikset, ♥ 
joiden en ainakaan tiedä käyneen kenenkään hengitykseen...
Turkoosin suojaruukun suojissa on yhteensä kolme
amaryllistä ruukkuineen, ylemmät sen alemman ruukun
reunoihin tukien. Vettähän ne tarvitsevat ihan niukasti kukin. 

Nauha tukee hieman pitkiä kukkaputkia,
etteivät amat ala tekemään mitään kuperkeikkoja.




Koska olen yhdistänyt tavallaan nyt tähän blogiin kaikki blogini,
 niin kerrotaanpa hieman mitä rempparintamalle kuuluu:
Lankku, joka jäi ylimääräiseksi viime kesän remontista ja seisoi jo kotoisasti useamman kuukauden olohuoneessa nojailemassa vinttiaulan portaisiin, sahattiin Laten ja Miihkalin toimesta ennen vuodenvaihdetta sopiviksi sohvapöydän pituisiksi lankunpätkiksi.
-Hani kutsuu projektiaan kahvipöydäksi. =)

Odottelen mielenkiinnolla millainen meidän uudesta olohuoneen sohva/kahvipöydästä tulee. Saadaan heittää pois tuo keikkuva pinnoiltaan hilseillyt ikeapöytä
jonka Hani on vuosia sitten aikoinaan poikamieskämppäänsä ostanut.

Listojen laittoakin on myös nyt tulevana viikonloppuna viimeinkin tiedossa,
joten eikun matot sivuun ja jiirisaha lainakompuran kera soimaan,
joka pitääkin palauttaa jo omistajalleen. Kompura onkin oleskellut
talossamme kauemmin kuin me itse, koska se on ilmestynyt
tänne jo siinä vaiheessa kun toimme ensimmäisiä
muuttokuormia.

Toivon viikonlopuksi pakkasta (siis ihan pikkuisen 
sitten, huom säänhaltijat, ei sitten liioitella!) 
niin saan tupahan raikkaalta tuoksuvat
tuuletetut matot. 

Näin alkakoon
uusi vuosi.



Siellä se pihalla nyt nököttää
meidän pikkuinen kuusi, joka
ehti kasvattaa jo noin somat hennot kerkät.
Olisikohan pitänyt valmistaa niistä
yskänlääkettä, teetä tai siirappia? =) 




Jänis on käynyt yöllä
maistelemassa lintujen kauralyhdettä...



Loppuun lainaan tyttären sanoja:
 
Ulkona näyttää siltä 
kuin joku olisi 
ravistellut lumisadepalloa... 

-Nunnukka Reinman-










3.1.2014

Väriläiskiä talvipihassa


´¨`•.¸¸.•´¨`•.¸¸.•✿´¨`✿• 



Joulutulppaanien elämä pidentyi huomattavasti, 
kun lämpöisestä sisäilmastosta siirsin ne jo hyvissä ajoin ulos,
ennen kuin niiden terälehdet alkoivat tippua. 



 Siellä ne kesämuratin haaltuneissa oksasykkyröissä  
piristävät pakastettuinakin tätä harmaata ja jotenkin kaikuvan tyhjää pihaa.




 Hyasintitkin pärjäävät mainiosti pikku pakkasessa talvisen pihan,
parvekkeen tai verannan koristeina. 

 Lumeton piha odottaa talvea.

-Iltapäivällä  2.1.2014 kuvia ottaessani
 ihan niukasti satoi lunta. 




Valkoisista hyasinteista poistin kaikki nahistuneet kukat, 
leikkasin ne mahdollisimman pitkinä poikki, 
asettelin sinkkipyttyyn vettä, sammalta ja oksia 
ja kukat sekaan niin että varret ylettyivät veteen, 
ja asetelma pääsi koristeeksi ulkoportaille. 




Älä heitä pois hyasintin tai tulppaanin sipuleita, 
vaan laita ne ilmavaan paikkaan kuivumaan ja istuta ne 
keväällä pihalle. Jos sinulla ei ole omaa pihaa, 
anna ne ystävän kukkapenkkiin tai istuta itse ne 
jonkun haudalle tai metsänlaitaan... 
Mene sitten vuoden päästä keväällä katsomaan, 
miten ne kukkivat, 
ja nuuhkaise miten hienostuneen vienosti 
ne tuoksuvat.  




 
Awww!
 Tämä sinnikäs orvokki-pieni 
on kuvattu pihallamme 1.1.2014.

Orvokki on muuten ostettu taimena 31.3.2011
(tarkka päivä oli tallessa kasviallakassani!)
 ja yhä se vuodesta toiseen jaksaa kukkia,
ja nyt jopa keskellä talvea!

Ihmekukka. ✿ 
 






Viime vuoden toiseksi viimeisenä päivänä 
oli Lahdessa Vesijärvi vielä sula ja avoin...
Ainoa paikka jossa on ollut jo kunnolla lunta oli
samana päivänä bongattu
Messilä Hollolan puolella, 
jossa oli tykitetty muutama laskettelurinne valkoiseksi. 



31.12.2013

Hyvää ihan uutta vuotta!




☆☆




 ´¨`•.¸¸.•´¨`•.¸¸.•✿´¨`✿•


Tänään 31.12.2013 
on tasan kolme vuotta siitä 
kun ollaan muutettu Pikkutaloon. 
✿✿✿✿✿✿

Ei paljon jaksettu sinä iltana muuta kuin tehdä vuoteet
ja painua nukkumaan kamalasta
naapuruston rakettien paukkeesta huolimatta.

Ensi keväänä remonttikausi jatkuu...  

Talokuva taitanee olla viime maaliskuulta
kun oltiin lumitöissä ja lisää lunta satoi.
Nyt maa on ihan sula ja vihreä.

Mutta eipä tarvii tehdä lumitöitäkään. =)

30.12.2013

Jouluaskartelua


 Renginkaappi sai koristeekseen tällaisen enkelikranssin.



 Piirongin päälle tuli näköjään vaihtuva näyttely... 
Nyt siinä on juustokupuun tehty kuusenkoristeiden piilo, 
muutama jouluinen lumisadepallo 
sekä kaksi uutta palloa reissulta.




 
 Pikkukuusten määrä on vähentynyt. 
Enää kaksi isompaa on jäljellä 
plus varsinainen joulupuumme. 



 Toisen pikkukuusen juurella 
nukkuu enkeli.



 Toinen pikkukuusi sai koristeita popcornista, 
jota Hani meille kattilassa paisteli eräänä iltana. 

Ne, mitä ei kukaan enää syönyt, 
mie hiljaa ompelin jouluvieraiden vielä nukkuessa 
tässä toissa aamuna kuusenkoristeeksi.




 Toinen puu on saanut ympärilleen
viininpunaiset kirpputorihelmet.





 Ja kaikki nuo pikku kuusemme
ovat alkaneet kasvamaan pituutta
kun niitä pikkuruisiksi on sanottu...
 






 Mie nikersin eniten neuleitakin kuin ikinä 
ja nyt ei ole mitään missään... 
Niin ne katosivat maailmalle.
 




Vielä aattonakin nikersin Hanille lämpimiä talvisia sukkia, 
koska olin joutunut hänelle tarkoittamani sukat laittamaankin 
(jopa kahteen kertaan) ihan jonnekin muualle. 
Menin hänen luokseen tuon ekan sukan kanssa, 
pyysin riisumaan sukkansa ja sulkemaan silmänsä. 
Samalla mie kokeilin tuota villasukkaa hänelle. 
Ei hän varmastikaan mtn arvanut. ;)



 
 Eipä tullut pahemmin kuvattua aikaansaamiani neuleita, mutta Hani on 
kuvannut olkapääni yli nämä Nunnukalle tehdyt pitkät sukat sylissäni. 
Tuossa olen sohvalla, jalat jakkaralla niitä kaikkia väkerrellyt. 
Nuo muuten, ovat tosi pitkät sukat. 
-Omat polveni sijaitsevat jossain sukan 
keskivaiheilla... =)




Pihamökin kuistikin sai omat koristeensa. 



Lahjapaketit käärin ylijäämätapettiin ja koristelin kaikenlaisella... 

 

Taustalla näkyy oikeisiin papereihin 
ja ihanaan enkelipussiin pakattuina 
meille tulleita lahjoja. 






Pakettien koristeluun käytettyjä karkkikeppejä 
sai myös kaakaoon sekoitettuna juomana,
sisäisesti nautittuna. 










25.12.2013

Jouluisen kyselyn tulokset




Ihan ensiksi KIITOS kaikille 
jotka jaksoivat osallistua kyselyyn. =) 

Tässä tulokset: 

 1. Tahdon perinnejoulun kaikkine herkkuineen! 10 (21%)
 2. Matkustan joulua pakoon jonnekin muuhun maahan. 1 (2%) 
 3. Aion luoda omia perinteitä ja uusia jouluherkkuja... 5 (10%)
 4. Saa nähdä. En vielä tiedä miten jouluni vietän. =) 6 (13%)
 5. Tunnelma on tärkein... <3 19 (41%)
 6. Tärkeintä ovat omat rakkaat ympärillä. <3 26 (56%)
 7. Ei lahjarumballe! 14 (30%)
 8. Lahjat ovat tärkeintä! 3 (6%)
 9. Kunhan sataa lunta... =)17 (36%)
 10. Kunhan on glögiä. <38 (17%)
 11. Kunhan on joulupipareita. <3 13 (28%)
 12. Menen vanhempieni / sukulaisten luokse jouluksi. 8 (17%)
 13. Menen kaverille jouluksi. =) 2 (4%)
 14. Sukulaiseni kokoontuvat minun luokseni jouluksi. <32 (4%)
 15. En vietä joulua lainkaan.2  (4%)


Ääniä kyselyyn saapui jouluaattoon mennessä: 46 kpl.





17.12.2013

Sydämellistä joulunaikaa sinulle




.•♥´¨`♥•.




On aika lämpimän läikähdyksen 
kesken tuulen, tuiskeen ja pakkasen. 
Aika istahtaa rakkaiden kanssa samaan pöytään. 
Aika kiittää kuluneesta vuodesta 
ja siitä että olet olemassa. 

-Una Reinman-


  ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸ 


16.12.2013

Tonttujen töitä



 ¸.•´¨`•.¸¸.•´¨`•.¸¸.•´¨`•.¸¸.•´¨`•.¸




♥ 







Ensin keittiön pöydällä oli kasa värikkäitä nauhoja, 
pieni pino miun silmääni sykähdyttäviä somisteita
ja villiviinistä tehtyjä, 
valkoiseksi maalattuja rinkuloita. 
Niistä tuli jonkin ajan kuluttua kransseja. 




¸.•´¨`•.¸¸.•´¨`•.¸


15.12.2013

Hyasintin tuoksua





♥ ♥
Valkoinen on silti suuri suosikkini,
Liian pitkäksi venähtänyt yksilö 
pärjää mainiosti vesilasissa.

 Se ei maksa paljon. 
Voit istuttaa itse sen mihin astiaan tahansa 
ja sitten ihailla sen kukintaa
kun se somasti tuoksuaan suitsuttaa...




Uusia sipuleita on onneksi saatavilla 
ihan lähikaupassa 
joista saa uutta ihanaa tuoksua. 
Hyasintti kukkii jopa ilman multaa. 
Muista vain vesitilkka... 

Valkoinen on miedoin tuoksutin. 
Kuin tuulahdus kesäisestä kuusamasta... 

  ♥