Oregano

Monivuotinen oregano, 
Origanum vulgare, 

 jota Suomessa mäkimeiramiksi 
hassusti kutsutaan, 
on erittäin kestävä yrtti. 


Se kestää hyvin talvipakkaset 
ja ainavihreän yrtin lehtiä voit 
kaivaa jopa hangen alta 
tuoreena ruokiin.

Sen satoa pitää aina myös kuivata 
talven varalle
pizzoihin, munakkaisiin,

jauhelihakastikkeisiin, lasagneen,
makaronilaatikoihin...

Mmmmmm. 

Punaisten orvokkien viehätys

 Koska on jo syksy 

me tarvitsemme jopa 

näennäistä lämpöä 

ettemme
hyrisisi kylmissämme 

kylmän yön jäljiltä.

 

 Olen sitä mieltä että 

näiden kukkien hurmaavin 

ominaisuus on tuo 

poikkeuksellinen lämpö 

jonka saa aikaan 

niiden värisävy. 

 Tietenkin lämmöntunne on 

harhaanjohtavaa, 

mutta silti syvä punainen 
tuntuu ihan fyysisesti 

sydäntälämmittävältä. 

Liput salkoon Suomenhevosen kunniaksi

Suomenhevosen päivää vietetään 
perjantaina 6.9. 2016.

 Raviurheilun ja hevoskasvatuksen 
keskusjärjestö Suomen Hippos ry 

antaa liputussuosituksen
 kansallishevosemme kunniaksi.

Suomenhevosen päivää 
on juhlittu vuodesta 2007,
jolloin suomenhevosen 
kantakirja täytti 
sata vuotta. 

Suomenhevosen päivä,
Hippos.

Myöhästy jostakin -päivä

On ihan sallittua tänään myöhästellä, 

se on päivän teema.

Tänään on myös Yrittäjän päivä.

sekä Juustopizzan päivä. 

Tuolla toisella sivullani 
olisi mainio gluteeniton pizza. =)

Nämä kaikki teemat 

voi tietenkin myös yhdistää 

ja siten viettää 

tätä päivää...  

Terassin syysilme

Monta kasvia on muuttanut sisälle,

joku muuttanut toiseen paikkaan,

 joku kukkapenkkiin,

joku valitettavasti joutunut hukkaan 

ja niin kuin maailmassa yleensäkin,

uutta pukkaa
poismenneen tilalle.

Ensimmäinen syysistutukseni,
tänä syksynä.

Ulkomuratit kestävät suhteellisen kauan 

loistavasti meidänkin sääoloissamme 

pikku pakkasista huolimatta.

Taustalla olevia pelargoneja en kaikkia 

voi ottaa enää sisätiloihin koska ne vievät 

liikaa tilaa... 

Ja kaikki pelargoneja talvettaneet 

tietävät, minkä näköisiä kukkaraasut 

ovat talvella, joten en halua niitä ihan 

joka ikkunalle. 

Olkoovat terassin sulostuttajina niin kauan 

kuin säät sallivat. Sitten joutuvat kompostiin. 

Ellei sitten joku tule ja pelasta niitä?

Kaikki tekstiilit olen poistanut jo terassilta. 

Vaaleanpunainen pitsiliina on muovia.

Soikean puuastian olen aikoinaan, ensimmäisenä 

remonttikesänämme pelastanut pienjäte-

aseman puutarhajätteistä, jonne joku 

- ihan väärään paikkaan - sen oli heittänyt.

Muratit suojaan

Toin tämän muratin alun vuosi sitten etelänreissulta 

ja se innostui kun sai viettää kesän ulkosalla,
kuin aikoinaan kotimaassaan. 

Se oleskeli toukokuusta asti terassilla
ja kasvaa hujahti pituutta hurjasti!

Kukkalaatikon reunoilla kasvaa ihan 

tavallisia marketin pihamuratteja, 

jotka ovat aikalailla kääpiöitä 

reissumurattiin verrattuna, 

mutta yhtä rakkaita ovat nekin,
kuin jättimäinen etelän serkkunsa.

Vaikka vanhat sanovatkin 

muratti, murheenkukka, 

olen aina pitänyt muratin 
tyynnyttävästä vihreydestä 

sen elinvoimasta ja 
kaunismuotoisista lehdistä. 

Koska yöt ovat jo aikas kylmiä, 

päätin siirtää reissumuratin
takaisin sisätiloihin. 

Voi olla, että se hieman loukkaantuu 

kun se joutui rakkaasta ulkoilmastaan 

neljän seinän sisään. 

Se oli keväällä muutaman kymmenen sentin 

mittainen ja mahtui ikkunalaudalle,
nyt se ulottuu kaapin päältä 

lattialle.

Kesä aiheuttaa 
kasvupyrähdyksiä. 

Kaikille. =) 

Tähtisilmiä ja partoja

Näitä sääkukkia tai Tähtisilmiä, tms

kasvaa etelässä ruukuissa ja kukkapenkeissä ja toki 
ihan villeinäkin siellä täällä, muiden villien

murattien, krassien, opuntiakaktusten, kehäkukkien, 

päivänsinien, hortensioiden, kallojen, hibiskusten
 ja monien monien muiden sellaisten kasvien kanssa, 

joita meillä täällä pohjoisessa moni hädin 

tuskin ei saa elämään kukkaruukussakaan! 

Tässä esimerkkiä etelän kukkasista. 

Tämä on nyt kukkakaupan ulkopuolella kuvattu 

mutta tähtisilmiä kasvaa todellakin 

melkein missä tahansa. 

Niiden etelänkohteiden muistoksi 

istutin kukkalaatikkoon 

murattia ja sääkukkia, 

mutta eivät ne mitään ennustaneet. 

Paitsi yöksi ne laittavat 

kukkansa suppuun 

ja menevät nukkumaan.

 Pekka Pouta ennusteli telkassa sadetta 

mutta nämä kukat vaan ylpeästi 

nyökyttelivät 

avoimin kukin, 

jopa tuulessa ja sateessa.

Koko kesän kukat olivat 
urheita 

ja ihania 

pikku hurmureita! 

Ne kukkivat kauniisti, 

oli sitten paistetta tai ei. 

Ihanasti samassa  

kasvissa on 

monen värisiä 

kukintoja...

Jos sataa viikon, suomalaiset valittavat,

kuinka koko kesän on satanut, 

eivätkä muista lainkaan

niitä sadejaksoa 

edeltäneitä helteisiä

ja uuvuttavia aurinkopäiviä...

 

Joidenkin mielestä kesä ei ole kesää jos ei ole hellettä.
Muu ei ole mitään, vaan heidän kesänsä on pilalla.

Voi voi. 

Suomen sää nyt vaan on tällaista vaihtelevaa.
Siinä on rikkautemme. =)

Minä rakastan 

sadepäiviäkin 

ja tuulisia hetkisiä. 

PS:

Tänään vietetään

Maailman partapäivää. 

Lääkärit tv-ohjelmassa sanottiin 

30.8.2016 parran olevan joskus 

likaisempi kuin WC.. =D 

Kääks. 

 

Mitä mieltä Sinä olet parrasta? 

Oma mieheni ajoi juuri 

eilen illalla taas omansa pois. 

Huh. 

- Onneksi. =D  

En tykkää viiksistäkään!!! 

  

 

 

Kadonneet marjat

Tämä, ihan jouluisen tuntuinen näkymä 

odotti terttuseljassa vielä jopa kuukausi sitten 

mutta linnut, pääosin harakat, 

söivät marjat pois. 

Myös pihlajanmarjoista on enää 

rippet jäljellä ja niitä syövät 

innokkaimmin rastaat. 

 

Harmi. 

Kauniita olisivat punamarjat 

olleet joulukuisessa 

maisemassakin, 

mutta onhan se hyvä 

että linnuilla on ruokaa. =) 

 

Home DIY

Vanha pitsireunainen kirpputorilakana 

kelpaa vielä verhokapaksi, 

kun se on käytössä 
muuttunut niin haperoksi 

ettei se käy enää aluslakanaksi.

Toinen lakana reunapitseineen 

muuttuu salusiineiksi samaan keittiön 

ikkunaan. Näin pitsit pääsevät vielä 

kerran näyttämään kauneutensa. 

Olemme karsineet niin paljon 

kierrättämällä ja kirpputoria pitämällä 

ettei kaapeissamme ole kuin kaikkein 

välttämättömin ja tärkein. 

Voisimme me vielä tästäkin 

karsia. Ei ihminen tarvitse kaiken 

maailman tavarataivasta. 

Parven hymiötapetti
eli lautakuvioseinä hymyilyttää 

minua aina kun menen sen ohi.

Tapetti on löytynyt Viron reissulla
ja komistaa nyt parven ikkunapäätyseinää
ja sopii vanhan talon imagoon sekä
samansävyiseen maalattuun lautalattiaan.

Pirteä uusi taulu saadaan näin: 

A-4:lle tulostetaan vähän tekstiä, 

paperi kierrätyskehyksiin 

ja a vot, se on siinä. 

Pelakuurakkaus kukoistaa

Ihan kuin vaaleanpunaista unelmaa 

ovat nämä mårbackapelargonin kukat. 
 

Ovat kesän aikana ihan villiintyneet 

nämä kaikki omista
pistokkaista jo muutaman talvenkin
 talvetetut ja kesäisin henkiin heräävät
vaaleanpunaiset pelargonit. 

Terassin takaseinällä olen tukenut niitä 

naruin kiinni rimoitukseen, etteivät ihan 

kaadu terassille. 

Aika honkkeloita ovat. 

Kuinkahan pitkiksi kasvaisivatkaan  

jos kasvaa saisivat...? 

Isojen ruukkujen juurella kasvaa 

myös Queen Marya. 

Niiden ruusupuskamaisesta 

kukinnosta pidän myös hyvin paljon. 

Pelakuut pitää 

ottaa sisään jälleen ulkoa 

hyvissä ajoin, ennen yöpakkasia, 

että saa jälleen talvetettua niitä. 

Tällainen näkymä on ulko-ovella. 

Tänä kesänä 

olen hurahtanut 

vaaleanpunaiseen. 

Ovella kasvavat taipuvat tuulessa usein niin, 

että roikkuvat puolipoikkinaisina. 

Jo yksikin pelargonin 

kukka 

on hurmaava, 

kuin minihääkukkakimppu...  

Iltavalaistusta terassilla. 

Nurkassa Prinssi Nikolai-lajiketta, 

joka sekin on pitänyt sitoa tolppaan 

ettei tuuli vie sitä. 

Nikolain juurella on 

Sari-ystävän sementtisydän. 

Nappaan sitten puolipoikkinaiset

veteen jossa ne vielä muutaman päivän 

ovat kauniina. 

Niitä kovia tuulia on meilläpäin ollut 

aika monena päivänä = 

monta katkennutta pelakuun kukkaa...