Suuri, ihana kuisti kuiskii
menneiden kesien
huolettomista päivistä.
Ihania kuisteja oli ollut yhteensä kolmella seinustalla,
joista tämä kuisti katseli kohti etelää.
joista tämä kuisti katseli kohti etelää.
.
Sen avoimet ovet olivat pysähtyneet odottamaan häntä,
joka ei koskaan palannut.
joka ei koskaan palannut.
Sen rikotuissa ikkunoissa heilui hennosti
rikkinäisiä verhonriekaleita
kuin apeita haamuja.
kuin apeita haamuja.
Kaikki oli tuhottu ja hajallaan,
tuulen ja sateiden armoilla.
Pihasauna yritti turhaan houkuttaa minua lauteilleen istumaan...
Valtava vanha tammi ojentelee keskipihalla oksiaan kohti taloa.
Valtava vanha tammi ojentelee keskipihalla oksiaan kohti taloa.
Navetassa kaikuivat kuiskauksina vuosien takaiset äänet...
Pihan jättimäisen kuusen oksien alle
voisi järjestää puutarhajuhlat,
niin mahtavan kokoinen se on.
voisi järjestää puutarhajuhlat,
niin mahtavan kokoinen se on.
Joku vandaali on raahannut pikkuisen puulieden
pihamaalle ruostumaan.
Pihassa oli lapioilla kaivettuja koloja paikoissa
joissa vanhat perennat ovat saattaneet joskus kukoistaa.
Nämä kuvat ovat historiaa sillä tätä taloa pihapiireineen
ei enää ole.
ei enää ole.
Sain kuvattua sen toukokuun puolessa välissä.
Se oli ollut huonossa kunnossa jo varmaan vuosikymmeniä.
EDIT:
Kulkiessani autiotalon ohi 17.6.2011,
näin kaivinkoneen pihalla...
näin kaivinkoneen pihalla...
Talo oli jo poissa,
samoin puolet kauniista navetasta...
samoin puolet kauniista navetasta...
Kaikki pihapiirissä ollut, purettiin pois.
Kauniin talon tarina loppui tähän.
Kauniin talon tarina loppui tähän.
Harmillista ettei talolle löytynyt
asukasta, korjaajaa, talon rakastajaa,
joka olisi pitänyt siitä hyvää huolta,
sillä tämä talo oli kauneimpia
näkemiäni kotimaisia taloja...
Kun kuljen tuon paikan ohi, silmäni etsivät taloa edelleen,
vaikka talon osat ovat jo kuukausia maanneet jossain kaatopaikalla,
ja tontti on tasainen
Jättikuusen ympärillä ei näy enää paljon valoja ja varjoja.
Vain salaperäisiä, nopeita piileskeleviä vilahduksia.
Onneksi kuusi, omenapuut, suuri tammi ja muita puita ja
pensaita on yhä pihassa muistona entisistä ajoista.
Onneksi kuusi, omenapuut, suuri tammi ja muita puita ja
pensaita on yhä pihassa muistona entisistä ajoista.
Sivusilmällä huomaan, kuinka jotakin kookasta leijuu näkymättömänä,
kuin ilmanväreinä siinä paikallaan omalla energiallaan ja minä luulen,
että ihan pikkuisen minä näen tuon talon kauniine kuisteineen siinä yhä... =)
26 kommenttia:
Surullinen tarina. Siinä on kuitenkin yhden rakennuksen elämänkaari ja sen asukkailla omansa.
Tässä meidän lähellä oli myös tuollainen autiotalo, palokunta kävi sen sitten yhtenä sateisena päivänä polttamassa.
Kaunis pihapiiri. Hyvin tunnelmallisia kuvia !! Toivottavsti joku saa joskus rakentaa tuohon uuden talon !
Jopas taloa kyllikseen, jää kummittelemaan sieluun.
Kummitukset asuvat kartanoissa!
Tämä on aivan varmasti kummitustalo - kuvissakin on oudosti värillisiä osia...
Oikeasti on tosi ikävää, ettei vanhoja taloja pelasteta silloin, kun vielä olisi jotain tehtävissä :-(
Inspiroivia kuvia.
I wonder if houses remember the people who have lived there...
I love the capture of the lonely pigeon, and the oak leaves with the raindrops!!!
Surullinen tarina yhden perheen menneestä onnesta, omasta talosta.
Kauniisti kuvattu sarja.
Rakastin tuota taloa. Lapsena, kun kävelin hammashoitolaan mietin, kuka siellä asui, miksi se on tyhjillään, silloin se tuntui kovin pelottavalta.
Olen kulkenut tuon talon ohi satoja kertoja ja vasta toissa kesänä uskaltauduin kameran kanssa tervehtimään asukkaita, rakennuksia, pihalla nököttävää puuhellaa, ikkunasta näkyvää JuhlaMokka pakettia, siellä se oli valmiina, kutsui kahville.
Nyt kun jäljellä on vain iso autio tontti, tuntuu surulliselta.
Surullinen kohtalo. Mutta näin käy hoitamattomien tilusten kohdalla. Miksi ? Kukaan ei kai vastaa.
Mukava, että talletit talon kuvatarinan.
Olemme nyt asuneet tällä seudulla 9kk ja 28 pv ja tuo pihapiiri jotenkin aina veti minua puoleensa.
Muistoina entisestä elämästä, tuossa pihassa on yhä jäljellä monituiset ruusupensaat, syreenit, iso tammi ja sen pienet alut ja tuo jättikuusi...
Kävin reilu viikko sitten autiossa pihassa jälleen ja keräsin sieltä muutaman tammenterhon, kannoin ne takkini taskussa mukanani, istutin ne tämän Pikkutalomme kukkapenkkiin ja toivon että ne kasvavat.
Istutan ne sitten omille paikoilleen, jos saan ne pelastettua myyriltä, jäniksiltä, fasaaneilta yms vaaroilta... Muistoksi tuosta talosta.
Kiitos kommenteista
Unelma
Nukke
Harmaasusi
Savu
Talo meren rannalla
Jatkomatka
and thank you Dear Judy <3
Kaari 3
ja hei Tanja, sie tunnistit talon? =D
Minä en uskaltanut katsoa sisään talon ikkunoista... =)
ja Arleenakin,
teille kaikille kiitos.
Nyt tuo pihapiiri tosiaan on surullinen ja tyhjä, ihan niin kuin Tanja kommentissaan kirjoitti.
Mie en tunne tämän seudun historiaa enkä tiedä kuka talossa asui, kuka sen omisti, mitä tapahtui, miksi se jäi autioksi ja
kuinka kauan se ehti olla autiona...
Ehdin vain ihastua siihen ja nyt sitä ei enää ole.
Kummitustalot on kivoja.
Hienoja kuvia!
Olen nähtävästi tehnyt virheitä Google plussassa, sillä kadotin Sinut.:) En ole vielä kärryillä siinä.
Hannele,
niin, tai ainakin jotkut vanhat maalaisromantiikkaa henkivät idylliset autiotalot... =)
Anna,
kyllä mie ainakin äsken näin Sinut omassa ystävälistassani. =)
Kummitukset jäivät ilman sateensuojaa ja kärsivällisesti odottamaan uutta taloa.
Toki tunnistin talon, tosin piti pariin kertaan katsoa, etä on se ihan oikeasti tuo vanha ihana talo.
Itse olen koko elämäni asunut tässä kaupungissa ja usein kulkenut talon ohi. En ole ikinä nähnyt sitä muuten kuin autioituneena. Olen vanhemmiltanikin kysellyt, kenen talo se on, mutta eivät hekään ole tienneet. Pankki omisti sen viimeksi ja sai tehtäväksi purkaa sen, kuulemma kaupungin ilme tulee siistimmäksi...
Aamu,
haamut muuttivat pois talon mukana, mutta enkelipallot varmasti leijailevat kuusen ympärillä salaa silloin tällöin...
Tanja,
ahaa. =)
Kivaa kun tältä seudulta on muitakin.
Hetken ajatus raksutti että olet siis tuolta lähikaupungista, kun en millään miellä tätä paikkaa kaupungiksi! ;D
Mutta onhan tämäkin...
Sääli tosiaan että antoivat talon lahota.
Se pankki olisi voinut korjata siitä ihanan paikan... Kuin suoraan Suomi-filmin mustavalkoisista maalaisromanttisista elokuvista...
Oi tuo kuistikin kaksoisovineen.. miten ihanan terassin siihen olisi saanut...
*näkee mielessään ne Juhla Mokka-kahvit keitettyinä, katettuna ruusukuppeihin valkoiselle ristipistopöytäliinalle ja Ansa Ikosen istumassa hymyillen korituolissa, korkeaa kuusta ihaillen, odottamassa Tauno Paloa kahville, kun tämä on saanut lähiniityn niitettyä... =)
Niskavuoren Naiset-elokuvaa on 50-luvulla kuvattu Orimattilassa. Ei kyllä tuon talon luona, mutta vastaavan, kauniin kartanon, jossa asutaan edelleen :-)
Itsestänikin tuntuu pöljältä puhua kaupungista, kun aina olen lähtenyt kylillä käymään, kun tuohon keskustaan menen :-)
http://blogi.ambrotype.fi/2010/07/26/kamerat-kaesissae-kuljimme-taloon-autioon Tässä vanhasta blogistani löytyvä postaus omasta retkestä samaisen talon pihaan. Siellä on Juhlamokkaa tarjolla!
Voi kiitos Tanja linkkivinkistä. =) Siinä se tosiaan on, sama ihana talo, joka on ihmeellisesti sinuakin houkuttanut luokseen. =D
Lapsuudenkotikunnassani Hollolassakin on kuvattu kotimaisia leffoja, mm Pyhäniemen kartanossa... =)
Ihmeen kaunis talo ollakseen haamu :) Ehkä se on nyt sitten saanut rauhan eikä tule enää sijoilleen kummittelemaan.
Mansikki, tsoh, tosiaan, niin eläväisiä muistoja nuo värikkäät talonkyljet huokuvat.
Kutis-kulta =)
Se tosiaan oli hirmuisen kaunis talo. <3
Se vaan olisi pitänyt jonkun pelastaa jo vuosikymmeniä sitten, ennen kuin vuotava katto tuhosi sen ja siitä mitä ilmeisimmin tuli aivan tavaton hometalo.
(Siksi en mennyt kovin lähelle sitä)... =(
Voi ne olla vaikka keijukaisia tai peikkoja, joskus ne tanssivat yhdessäkin.
ihanan tunnelmallisia kuvia ja kauniisti kirjoitat! oikein ihanaa sunnuntaita ;O)
Isopeikkonene, kyllä siellä pihapiirissä varmastikin vielä peikkojakin piilottelee. mutta keijut ovat paenneet lämpöisempiin paikkoihin jo aika päivää sitten. Tiedähän, päivänsäteet ja keijut eivät pärjää näin kylmässä...
Kiitos Kahvikisu, kuin myös!
Paitsi että nythän on jo maanantai.
Kaikkea hyvää viikkoosi. =)
Kauniisti käsiteltyjä kuvia - varsinkin saunakuva on aivan ihana.
Kiitos Marilla =)
Ajattelin, että noihin paikkoihin on jäänyt jotain jälkiä heistä, pois menneistä...
Lähetä kommentti