Kävelin jokin aika sitten syksyisiä
katuja. Näin asfaltissa tämän
kävelytienmerkin
ja sain melkein kyyneleet
katuja. Näin asfaltissa tämän
kävelytienmerkin
ja sain melkein kyyneleet
silmiini.
Ajatus lempeästä isästä,
joka kävelee turvallisesti
joka kävelee turvallisesti
käsi kädessä lapsensa kanssa,
oli niin herkkä.
oli niin herkkä.
- Ja ihmeellisen harvinainen...
Piti oikein pinnistellä
etteivät kyyneleet
alkaneet tipahdella
silmistäni,
ja alkaa ajatella
jotain ihan muita asioita...
Piti oikein pinnistellä
etteivät kyyneleet
alkaneet tipahdella
silmistäni,
ja alkaa ajatella
jotain ihan muita asioita...
*********
sekä
Tai sitten voit viettää tänään
leppoisaa neulomissunnuntaita!
Niin minä ainakin ajattelin tehdä.
4 kommenttia:
Kyllä on taas ihania päiviä:)nuo kuppikakku päivät.höysteenä isän päivälle.
niin minäkin toivon että jokainen lapsi,sais rakastavan ja lasta huomioivan isän....lasinenlapsuus ym jättää syvät arvet lapseen ,vielä näin 60:senä.
Oikein ihanaa sunnuntaita.
Kiitos ,kun olet siellä:)
Itsekin isättömyyden kokeneena ymmärrän tunteesi <3
Samoin, kiitos kun sie olet myös ! ❤️
Itse olen erityisen pahoillani että
lasteni isä ei halunnut olla mikään isä.
Lähetä kommentti