Meillä oli vuokrakesämökkinä
vanha mummonmökki,
jossa minä vietin aikaani sillävälin
kun Hani kuvasi ralliautoja.
Mökille ei onneksi kuulunut kuin yhtenä päivänä
hieman sitä jättipaarmamaista ääntä ralliautoista
ja pörinää parista helikopterista.
Muuten oli ihanan rauhallista.
Joku pitää kovasti samettiruusuista.
Mikäpä siinä.
Ne karkottavat ötököitä. =)
Nämä sijaitsivat saunan ikkunalla.
Todennäköisesti talvetettuja komeita
pelargoneja oli siellä täällä...
pelargoneja oli siellä täällä...
Sieluni kaipasikin jo rauhaa kaupungissa olon
ja siinä uuden kotimme eli rakennustyömaalla
asumisen jälkeen...
Oli ihanaa pitkästä aikaa juoda kaffetta
ulkorappusilla ja katsella maisemia.
Mummonmökki oli ihana sekoitus vanhaa
ja komeita viherkasveja ja hieman uuttakin...
Minun aikomuksenani oli uida,
lukea ja vain olla mökillä, mutta...
Järvi ei sitten ollutkaan esitteistä huolimatta mökin tai edes sen saunan lähellä, vaan pienen järven ja saunan välillä oli raivaamaton ryteikkö ja minulla on vasen polvi oikutellut muutostamme asti, joten en edes yrittänyt ylittää sitä ryteikköä.
Tietä pitkin rannalle ja mökille kuuluvalle laiturille oli n 200 metriä, mutta myös sää, joka tähän asti piti hurjaa hellettä, oli heittäytynyt juuri nyt (kohtalon ivaa) todella viileäksi, joten en mennyt sitä kauttakaan uimaan. Ilman saunaa.Talviturkki jää siis päälle tänäkin kesänä...On tainnut olla jo 4 v päälläni...
Mustikkaa ei tänä vuonna kaikkialla ole lainkaan.
En löytänyt mustikoita täältäkään, vaikka haaveenani
oli paistella meille mustikkapiirakkaa.
En kovin kaukaa etsinytkään polven takia...
Toteutin sitten toisen haaveeni ja tein kasan
isoja lettuja, (gluteenittomia) seisoen yhdellä jalalla
hellan edessä, kun oli tarvikkeita mukana
ja mökistä löytyi kunnon iso valurautapaistinpannu,
jolla saa paistettua maan mahtavimmat letut.
Annoksesta tuli kaksitoista
isoa lettua.
Gluteenittomat jää tuollaisiksi vaaleiksi...
Mökkipihan perhosia...
Olin sopinut lapsuudenystäväni ja koulukaverini Sarin
kanssa, mökiltätulomatkalla käyvämme heidän luonaan.
Olimme etsineet hänelle ja puoliskolleen jotain
kivaa puutarhaansa, joka sitten kulminoitui
suureksi kynttilämaljakoksi ja jättikynttiläksi.
Ja kun en sitten päässyt oikein metsään enkä uimaankaan,
neuloin aikani kuluksi ystävälleni mökillä villasukat
ja virkkasin casmirvillaisen kaulahuivin.
Tiedän että Sari tykkää lämpimästä.
Hän on oikeastaan ainoa ystäväni joka on ollut läheinen
lapsuudesta saakka. Ihana, pieni rohkea nainen.
En muistanut sitten lukea mukaani
ottamaani kirjaa!
- No, kotona voin lukea taas
ihan mielinmäärin...
Sunnuntaina sitten viimein näin ystäväni
pitkästä aikaa, ja hänellä oli pöytä meille koreana!
Sain myös ison kassillisen kruunukorkkeja jollaisia
joskus peräänkuulutin FB:ssa, kun haaveissani on
tehdä sellaisista pöydänpinta...
Sarin ja puoliskonsa kissoista yksi, Viivi,
uskaltautui siliteltäväkseni.
*******
Tänään on muuten
teemapäivissä Majakkapäivä.
Sellaiseen olisi joskus kiva
kiivetä. Sitten kun polvi paranee...
Mökillä tosiaan oli hiljaista
mutta valitettavasti siellä oli hometta ja tupakoitu sisällä...
Sauna oli eniten homeessa...
Meillä oli mukana omat tyynyt ja täkit sekä liinavaatteet,
ja niitä nyt sitten monta päivää pesin reissun jälkeen...