Pikkutalon joulua kuvina

Jouluna kotona pitää tuoksua hyasintille...

Ja joululeivonnaisille, mausteille,

kanelille ja vaniljalle. 
Kuvassa uunissa paistettua juustokakkua. 
Glögijuustokakusta en älynnyt ottaa 
kuvaa! Dääm. 

Keskimmäisemme 3D-printterillä valmistamia 

lumihiutaleisia kuusenkoristeita. 
Aurinkokin löysi ne leikkiäkseen niillä hieman.

Lumihiutaleet sopivat mainiosti olohuoneen 
toiseen pieneen joulukuuseen. 

Tähtitaivas syntyi olohuoneen ikkunaan 
vanhasta valonauhasta. 

Tämä pullea piparipoika on jo tosi 

vanha joulukoriste... 

Joulukortit laitoin pyykkipoikien avulla 
naruun eteisen ja aulan välille.

 

Siellä roikkuivat kaikki suloiset kortit.

Käykö sinulle koskaan näin: 

 ollessasi kokkailemassa välipalaa 

päätätkin viedä pöytäliinan pyykkiin, 

takaisin tullessasi näet kamerasi joten hei, 

nythän voisitkin ottaa kuvan minikuusesta

ja kääks, unohdat että keittiö jäi tähän 

kuntoon ja niin kuva jää arkistoon 

muistuttamaan adhd-päivästäsi. =) 

Kaik tortut män. 

Jouluruusunen on kasvattanut uusia 

lehtiä. Pidän sitä viileällä ikkunalla 

jotta se kestäisi muutaman kuukauden 

sisätiloissa ja pääsisi ulos kasvamaan. 

Talon rakkaita tukipuita. 

Tuo nupikin on alkuperäinen. 

Kukaan ei ole muistanut ottaa sitä irti. 

Se piti alkujaan pinkopahvia väliseinässä 

joka tuossa kohtaa oli. Jääköön nupi 

siihen paikkaansa, johon joku sen 

yli 70 vuotta sitten naputti. 

Siskolta saapuneen lahjapaketin koristeena 

oli tällainen suloinen kranssi. 

Vaikka kaikki Muruset eivät olleet 

fyysisesti jouluna paikalla, 

ovat he mielessä. Aina. 

Pikkukuuset olen napannut 

pihasta sellaisista paikoista 

joissa ne eivät oikeastaan olisi 

voineet jatkaa kasvuaan. 

Juhlaan NIIN sopivan tyynyn sain lahjaksi.

Tämän suloisen ruusukynttilän sain myös

lahjaksi ja vannon, etten ikinä raaski 

polttaa sitä! 

Tuoli odottaa kirjaa ja lukijaa. 

Kun Hani käynnistää pleikkarin 

hän kääntää tuolin toiseen suuntaan 

kohti tv:ta ja siitä tulee pelituoli.

Joulunameja. 

Ihanat Muruset muistivat Hanin pitävän 

vihreistä kuulista, ja minun mm Da Capoista, 

joista ei nyt sitten tullut kuvia... 

Lainataan kuva Fazerin 

sivulta. Niitä on muutes 

enää varmaan tuon verran jäljellä 

suklaajemmakaapissa.
=D 

Peräkammarin pojat hyllyllään. 

Tähtiainesta. 

Eräänä jouluna blogiystäväni Allu lähetti 

minulle saksalaisen suklaakonvehtirasian jonka 

kannen säilytin askartelukaapissani. Nyt leikkasin 

siitä pakettikortit joululahjoihimme. 

Ei kannata heittää hyviä askartelutarvikkeita 

pois, kun ei yhtään tiedä koska niitä 

tulee tarvitsemaan. =) 

Ja hyasintit tuoksuvat... 

Jos ne tuoksuvat mielestäsi liikaa, 

siirrä ne kylpyhuoneen ilmanraikastimiksi. 

Toimii. =) 

Tässä yksi joululahjani, 

oikein toive-sellainen. 

Valkoinen Pinacolada-pullo oli vuosia lojunut 

baarikaapissa, sisällön muututtua omituisen 

makuiseksi, joten kaadoin loput tiskialtaaseen. 

Pullo oli mielestäni liian hieno heitettäväksi 

lasinkeräyspisteen lasimurskan joukkoon joten 

pesin sen ja kysyin Hanilta voisiko siitä tehdä 

vaikka lampunjalan? Mies otti tosissaan ideani, 

haki timanttiporanterän ja äkkiä pullon alaosassa 

oli siisti reikä johtoa varten. Johdon ja muut osat hän 

osti lähikaupastamme Tokmannilta ja Lahdessa käydessämme 

löysimme sopivan varjostimen lamppuun Clas Ohlsonilta. 

Voi, lamppu on ihana. 

Rakastan. 

Hania 

ja lamppua. 

Joulukorttinauha eteisestä katsottuna. 

Sohvatkin ovat taas jo ilman päällisiä, 

irtopäälliset ovat joskus vähän rasittavia. =) 

Eteisessä on taas villasukkakori vierailijoille 

jotta varpaitaan ei palelisi lattioillamme. 

Terassin kynttilälyhdyt ovat tuossa vain 

tilapäisesti. Ulkona tuuli niin kovin että siirsin 

lyhdyt varmuuden vuoksi turvaan yöksi. 

Siinä oli joitakin joulukuviamme. 

Nyt joulu on jo kerätty laatikoihin 

odottamaan ensi joulua.