Mitä muuta luonnosta nyt löytyy?

Suloiset vanamot kukkivat hennoissa varsissaan 

vaaleanpunaiset minikellot heiluen. 

Tämän kasvin löytääksesi saat ollakin tarkka.

Monet eivät ole koskaan 
sitä löytäneet. 

Vanamo, Linnaea borealis, on pieni ainavihanta varpu. 

Hentoinen kukkavarsi nousee noin viiden sentin korkeuteen, 

ja siinä on kaksi vaaleanpunertavaa kellomaista kukkaa, 

jotka tuoksuvat varsinkin yöaikaan. Vanamo kukkii kesä-heinäkuussa. 

Vanamo oli Carl von Linnén lempikasvi, joten hän antoi 

kasvin suvuksi omasta sukunimestään muokatun nimen. 

Vanamo on runsaimmillaan satavuotiaassa metsässä. 

Se viihtyy erityisesti mustikkatyyppiin kuuluvilla kuivissa 

ja tuoreissa kangasmetsissä. Sitä tapaa myös hakkuilta ja tienvarsilta. 

1900-luvun puolivälissä vanamo kuului Suomen kahdenkymmenen 

yleisimmän kasvin joukkoon, mutta lajin määrä on 2000-luvun alkuun 

mennessä pudonnut puoleen. 

Tämä johtuu vanhojen metsien vähenemisestä. 

Vanamo on vanha rohdoskasvi, jota on käytetty esimerkiksi 

Venäjällä hermosto- ja selkävaivoihin. Vanamoista tehdyn uutteen 

on uskottu myös auttavan rakkausasioissa. 

Kaunis, hento ulkonäkö ja kukan hyvä tuoksu on tuonut vanamon 

myös kaunokirjallisuuteen. Esimerkiksi runoilija Eino Leino 

kirjoittaa vanamosta runossaan Nocturne.  

Wikipedia 

Mitä muuta suolla ja metsässä näkyy tähän aikaan eteläisessä Suomessa?

Koska meillä on yläkerta nyt (tällä kertaa, tämän kesän teema) remontin vallassa ja sieltä on tuotu kaikki irtaimisto alakertaan muovikasseihin, suureen kasaan olohuoneeseen joka on peitetty pölyn varalta, en löydä nyt perhoskirjaamme enkä saa määriteltyä tätä valkoista kaunotarta jollaisia oli paljon liikkeellä metsässä viime viikolla. Jos tunnistat perhosen, niin kerro toki mikä se on. =)

Suopursu, Rhododendron tomentosum. 

Vaikka suopursu on lievästi myrkyllinen, sitä on muun muassa Suomessa ja Ruotsissa vanhastaan käytetty sekä rohtona, mausteena että desinfioimiseen. Ulkoisesti suopursua on käytetty kääreinä reuman ja ihotautien hoitoon tai sisäisesti nautittuna teenä. Sitä on käytetty myös viinan ja oluen maustamiseen. Suopursujen lehtien ja kukkien keitinvettä käytettiin syöpäläisten hävittämiseen kotieläimistä ja koiperhosten ja luteiden karkottamiseen. Aikaisemmin suopursurohdosta saattoi ostaa Suomessa apteekeista. Myös muualla suopursu on tunnettu rohdoskasvi.

Suopursulla on voimakas, joillekin ihmisille helposti päänsärkyä aiheuttava tuoksu.

Wikipedia

Metsätähti, Trientalis europaea. 

Erikoisen, seitsemän-terälehtisen kukkansa takia metsätähti on tunnettu Suomessa 

myös nimellä seitsentähti. Kasveilla seitsemän on erittäin harvinainen kukkalehtien määrä. 

Ilmankos toinen kuvani tähti onkin vain kuusisakarainen... =) 

Tiesitkö että Suomalaiset ovat antaneet myös monia muita nimiä metsätähdelle, 

joista yleisimpiä ovat aamutähti, tähtikukka ja päivänkämmen.

Wikipedia 

Aina olen metsätähdistä pitänyt... =) 

Sammaleetkin kukkivat. 

Sananjalka, Pteridium aquilinum. 

Sananjalka on sellaisenaan myrkyllinen kasvi,mutta Japanissa sen versoja syödään ryöpättynä.

Sananjalka on saanut suomenkielisen nimensä juurakon poikkileikkauspinnan kirjoitusta muistuttavasta kuviosta. Keväällä sananjalan nuoret lehtiversot näyttävät nyrkkiin puristuneilta ihmiskäsiltä, siksi sananjalkaa on kutsuttu myös kuolleenkouraksi. 

Suomessa tavataan ilmeisesti kahta sananjalan alalajia: lännensananjalkaa (ssp. aquilinum) ja sananjalkaa (ssp. pinetorum, myös ssp. latiusculum). Lännensananjalan lehtiruoti on pyöreän nelisärmäinen ja lehtilapa pysty tai yläviisto. 

Sananjalan lehtiruoti puolestaan on liereä ja lehtilapa melkein vaakasuora. 

Kuivattuja sananjalkoja on käytetty eri puolella Eurooppaa moneen 

 tarkoitukseen: muun muassa patjojen täytteeksi, polttoaineena, saippuan 

korvikkeena ja eläinten kuivikkeina. Kansanlääkinnässä sananjalkaa on 

käytetty esimerkiksi lääkkeenä kihtiin ja suolistomatoja vastaan.

Kasvin nuoria lehtiversoja syödään muun muassa Japanissa salaatin tapaan, 

vaikka sananjalka sisltää aineita jotka voivat aiheuttaa mahasyöpää. 

Tässä "kuolleenkoura"-vaiheessa se kelpaa laimeassa leivinsoodaliuoksessa 

keitettynä parsan korvikkeeksi.

Wikipedia 

Sanotko sinä tätä kasvia ketunleiväksi 

niin kuin minä, vai käenkaaliksi? 

Käenkaali eli ketunleipä, joskus myös revonrieska (Oxalis acetosella) on 

monivuotinen, 5–10 cm korkea, hento ruoho, joka kasvaa Suomessa 

 yleisenä Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä 

 harvinaistuen Rovaniemen ja Kuusamon korkeudelle asti, 

jota pohjoisempana se ei kasva. 

Vastaherttaiset lehdykät painuvat alaspäin öiseen aikaan ja huonolla säällä. 

 Touko-kesäkuussa hieman lehtien yläpuolelle yksittäin vanojen päähän avautuvat  

kukat ovat terälehdiltään valkoisia ja lilasuonisia, toisinaan punertavansävyisiä. 

Käenkaalin kotahedelmä on kooltaan 3–4 mm. 

Käenkaali (tai ketunleipä) 

on ravinnoksi kelpaava kasvi. Se on happaman makuinen 

ja se sisältää oksaalihappoa. C-vitamiinipitoisuutensa ansiosta sitä on 

käytetty aiemmin kansanlääkinnässä keripukin hoitoon. 

Wikipedia 

Tänään on Museoautojen päivä.