Siellä korkealla, missä ajelimme lähellä kuuta,
tai ainakin siltä tuntui,
seisoi talviasuisia harmaita puita
joden runkoihin oli raapusteltu nimikirjaimia...
Alonzokin... =)
ihan sininen...
Kaikki hekin kävivät täällä.
Kukin omista syistänsä.
Kaikilla meillä mielessä
jonkinlaisia haaveita...
Kukin omista syistänsä.
Kaikilla meillä mielessä
jonkinlaisia haaveita...
Kun tuolta korkealta katsoi vastapäiselle
vuorelle, sen rinteellä kasvoi
sydämenmuotoisesti puita.
vuorelle, sen rinteellä kasvoi
sydämenmuotoisesti puita.
6 kommenttia:
Kaiversitteko omat nimenne koivuun♥ ..:)
Tuollaisia puita olen nähnyt täällä muuallakin. Ihmisellä on tarve jättää jälkensä edes jonnekin. Ja ehkä se kertoo niistä haaveista, joita meillä jokaisella on. Sierra Nevadan vuoret olivat muuten jylhän pelottavat, juhlavat lumihuippuineen. Ajelimme jostain sieltä vuoriston välistä kerran...
Noup! Se on takuulla laitontakin. =P Eikä näkynyt koivujakaan. =)
On toki. =) Tuli vaan mieleeni tämä yksi sininen hetki... =)
Ai, sielläkö olette. Minä nähnyt vaan ne lumiset huiput kauempaa.
Joulureissun kuvia. :) Näin loskasäässä kun pihoilla ja kävelyteillä on pääkallokeli tuon jään takia ja siellä voi liikkua vain nastakengillä, mielessäni karkaan jonnekin ihan muualle...
Lähetä kommentti