Pakenen mielessäni Suomen hassua talvea
reilun kuukauden takaisiin tunnelmiin
ja muistelen kauniita näkymiä reissulta,
niin kuin nyt näitäkin pelargoneja
hienoissa ruukuissaan...
reilun kuukauden takaisiin tunnelmiin
ja muistelen kauniita näkymiä reissulta,
niin kuin nyt näitäkin pelargoneja
hienoissa ruukuissaan...
Omat pelargonitkin alkoivat jo luonnonvalon lisääntyessä
piristyä siihen malliin että kannoin
ne vintistä alakertaan
ja sijoitin eri ikkunalaudoille.
Ehkä noin neljän kuukauden päästä ne
pääsevät pihalle, jonne niillä takuulla
on kova ikävä.
Siihen asti me
- minä ja kukat -
katselemme vain ikkunasta
ja toivomme lumien sulavan
ja lämmön taas saapuvan.
ja sijoitin eri ikkunalaudoille.
Ehkä noin neljän kuukauden päästä ne
pääsevät pihalle, jonne niillä takuulla
on kova ikävä.
Siihen asti me
- minä ja kukat -
katselemme vain ikkunasta
ja toivomme lumien sulavan
ja lämmön taas saapuvan.
Tässä omat pelargoniraaskut vielä yläkerran ikkunan lähistöllä,
kaiken maailman kaappien päällä...
kaiken maailman kaappien päällä...
Pikkuhiljaa saa ostella jälleen multaa
ja uusia ruukkuja ja on minulla muutamia
itsekerättyjä koesiemeniäkin odottelemassa
jonnekin kylvämistään...
Jospa kokeilisin kuinka
Mårbackan, kuningatar Maryn
ja Prinssi Nikolain
siemenet lähtisivät kasvamaan,
ihan vaan mielenkiinnosta...
Ei. En todellakaan usko pelargonin olevan yhdenkään laiskan ihmisen kukka.
itsekerättyjä koesiemeniäkin odottelemassa
jonnekin kylvämistään...
Jospa kokeilisin kuinka
Mårbackan, kuningatar Maryn
ja Prinssi Nikolain
siemenet lähtisivät kasvamaan,
ihan vaan mielenkiinnosta...
PS: Pelargoni on kuulemma laiskan kukka,
mutta en ehkä ihan ole kuitenkaan samaa mieltä. :) Laiska ei edes talveta edellisen kesän kukkia vaan nakkaa syksyllä kesäkukat ekopönttöön. Laiska ei jaksaisi viikottain poimia pelakuiden kuivuneita lehtiä pois ja tarkkailla, koska niille voi antaa vesitilkkasen. Laiskalla ei riittäisi mielenkiintoa katsella nurkissaan talvisen surullisia pelakuun raaskuja (tuommoisia kuin kuvissani) noin yhdeksän kuukautta, saadakseen sotkea keittiönsä vaihdellakseen ruukkukasveilleen keväällä multia, uusia ruukkuja, leikatakseen kasvejaan jonkun viikon kuluttua, ottaakseen kasveista uusia pistokkaita istuttaakseen ja kasvattaakseen lisää pelargoneja ja valaistakseen kaikkia aarteitaan jopa erityisillä keinovaloilla, niin että koti näyttää keväisin muutaman kuukauden kasvihuoneelta.
Laiska ei viitsisi lannoitella, kukitella ja odotella että kasvit jälleen keväällä kukkisivat tutuin kukinnoin...Eikä meillä kaikilla ole kellareita tms säilytyspaikkoja talvettamiseen vaan kaikki tämä on esillä siinä kotona, arjessa, usein viemässä jopa keittiönpöydästäkin kaiken tilan, kun niin odotamme kesää ja niiden aarteidemme kukkimista uudelleen...
Kun se talvetushan ei toki yksin riitä.
Ei. En todellakaan usko pelargonin olevan yhdenkään laiskan ihmisen kukka.
Tässä viime kesän viimeisiä kukintoja
omista pelargoneistani.
Kevätilo
valtaa vähitellen
hymyn kera
omankin mielen.
12 kommenttia:
Valon määrä tekee ihmeitä ihmisille ja kukille.
SS
Minulla pelakuut ovat talvehtineet ihan sisällä ja juuri eilen nostelin niitä valoisemmalla paikalle. Muuta näyttävät selviytyneen, mutta yksi vähän huonossa hapessa. ..:)
Hei Una!
Kävin juuri kävelemässä ja ihan samoissa tunnelmissa - kevään tunne alkaa täyttää sydäntäni,sisimpäni alkaa hymyillä!
Minun pelargoniat ovat vielä kellarissa ja homeessa. Täytyy leikata ne ja kohtapuolin tuoda sisälle... meillä ehkä vasta maaliskuun alkupuolellella.
Hyvää ja rentoa viikonloppua!
Niinpä... Se on se kevään lumo. :)
Ihan sisätiloissa ne meilläkin. :) Nuo kuvat ovat siitä 11 ruukun tungoksesta yläkerran idänpuoleisella ikkunalla, tai sen edustalla koska siinä ei ole ikkunalautaa. Nyt kannoin ne alakertaan ja sijoitin lähemmäs valoa, eri ikkunoille joissa on ikkunalaudat. :) Eli sama homma täällä. :)
Heips! Kevät saa ihmeitä aikaan kaikkialla. ❤
Kellari on kyllä onni. Olisipa meilläkin. Edes maakellari. :)
Mamani aikoinaan kotikotona talvetti pelakuut navetassa, karjakeittiön ikkunalla. Karjakeittiössä oli aina lämmin.
Toivon ettei home pilaa siun pelakuitasi! Pidän peukkuja niiden menestykselle.
Ja kiitos, neulomuksien kera taitaa mennä viikonloppu.
Kävin eilen kellarissa katsomassa omia pelargoniaarteitani. Kyllä he ovat niin laiskan ihmisen kasveja, siellä tyytyväisenä porskuttivat olemaan vaikka olen jättänyt heidät ihan heitteille. Onneksi tulee helmikuu, aarteet pääsevät tupaan ja tulee ryhdistäytymisen aika :)
Kevättä rinnassa ja ehkä ilmassakin. Mukavaa sunnuntaita!
Hmmm...
Heips, ja kiitos, samoin siulle. =)
Tämä päivä on kyllä mennyt neuleiden merkeissä... Mutta kivaa sekin on. =)
Oikein hyvää sunnuntaita sulle ja kiva, kun valoa riittää jo paljon pidemmälle, kuin joulukuussa!
Kiitos Harakka. Samoin siulle mukavaa kevättä. =)
Lähetä kommentti