.•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•.
Puolet joulukalenterin luukuista on
nyt täten avattu. Joulu tulla jolkottaa...
Ja päivän aiheena on mehitähti. Mehiruusuke.
Rakkaalla lapsella on... =)
Helppo ihana ruusumainen mehitähti
nyt täten avattu. Joulu tulla jolkottaa...
Ja päivän aiheena on mehitähti. Mehiruusuke.
Rakkaalla lapsella on... =)
Helppo ihana ruusumainen mehitähti
on simppeli koristella jouluksi.
Se ei hermostu vaikka se olisi
muutaman päivän esim reissun vuoksi
kastelematta.
Mehikasveista voi tehdä kivoja
hoito-ohjeita.
Laitoin tällaiseen Rafaelin enkeli-kirppissuojaruukkuun
Plantagenin hyasinttipotin,
jossa oli valmiiksi kolme
kukkasipulia.
Valkoisia tietenkin...
Ehditte luultavasti nähdä nuo kukat
auenneina ennen joulua. =)
Hanin sisko ja veli lähettivät eilen
tällaisen jättilyhdyn meille kuulemma häälahjaksi.
Häät olivat jo useita kuukausia sitten...
Ehkä heillä oli meidän varallemme jonkinlainen
varo-, tai harkinta-aika? =P
Sisarusten varsin pölyisenä saapunut yhteislahjalyhty on tosi iso,
kuten kokoa havainnoidakseni tuikkukynttilästä
ja lyhdyn sisälle laittamastani jouluruusuruukusta voit havaita.
Minä etsin kuitenkin jotain korttia, lappua tms joka
konkreettisesti osoittaisi, että se oli juuri meille,
ja keneltä se on, kun ne kortit ovat aina
olleet meille tärkeitä. Ainakin minulle...
Kortti jotenkin personoi lahjan.
Kortti jättää muiston.
Kortti osoittaa että olet ajatellut
sydämellä juuri häntä, lahjan saajaa.
Ihania ja sykähdyttäviä kortteja tulee säästeltyä
peltilaatikoissa jopa vuosikausia... =)
Sellaiseen ne kaikki hää- ja tuparikortitkin menivät,
muistoiksi, jotka joskus otetaan esille, ihastellaan
ja muistellaan...
Mutta hei, kukkiin palatakseni,
mielestäni ihanin joulukukka on
PS: Jouluruusu oli NIIN täynnä kirvoja että
kukka ja minä hävisimme taistelun niitä vastaan... =(
Laitoin tällaiseen Rafaelin enkeli-kirppissuojaruukkuun
Plantagenin hyasinttipotin,
jossa oli valmiiksi kolme
kukkasipulia.
Valkoisia tietenkin...
Ehditte luultavasti nähdä nuo kukat
auenneina ennen joulua. =)
Hanin sisko ja veli lähettivät eilen
tällaisen jättilyhdyn meille kuulemma häälahjaksi.
Häät olivat jo useita kuukausia sitten...
Ehkä heillä oli meidän varallemme jonkinlainen
varo-, tai harkinta-aika? =P
Sisarusten varsin pölyisenä saapunut yhteislahjalyhty on tosi iso,
kuten kokoa havainnoidakseni tuikkukynttilästä
ja lyhdyn sisälle laittamastani jouluruusuruukusta voit havaita.
Minä etsin kuitenkin jotain korttia, lappua tms joka
konkreettisesti osoittaisi, että se oli juuri meille,
ja keneltä se on, kun ne kortit ovat aina
olleet meille tärkeitä. Ainakin minulle...
Kortti jotenkin personoi lahjan.
Kortti jättää muiston.
Kortti osoittaa että olet ajatellut
sydämellä juuri häntä, lahjan saajaa.
Ihania ja sykähdyttäviä kortteja tulee säästeltyä
peltilaatikoissa jopa vuosikausia... =)
Sellaiseen ne kaikki hää- ja tuparikortitkin menivät,
muistoiksi, jotka joskus otetaan esille, ihastellaan
ja muistellaan...
Mutta hei, kukkiin palatakseni,
mielestäni ihanin joulukukka on
herkkä ja vaatimaton jouluruusu.
Sekin on suloista, että sen voi keväällä
pakkasten loputtua istuttaa maahan
ja se kukkii ilonasi siitä lähtien
aina kesäisin.
PS: Jouluruusu oli NIIN täynnä kirvoja että
kukka ja minä hävisimme taistelun niitä vastaan... =(
