Paluuta lapsuuteen

Tänään, tässä

Jotain sinistä...

Kosketus

Olen aivan rento 

Sormenpäittesi kosketus hento 

Tärkein elämässä 

on juuri tässä 

Sun sormenpäissä 

-Una Reinman- 

Päätin laittaa tästä päivästä lähtien 

tänne omaan blogiini 

omia runosanojani 

viikonloppujenne eväiksi. 

Sanaset löytyvät myös FB:n puolelta... 

Onnellista viikonloppua. 

Pitäkää sateenvarjo
koko ajan mukana... 

Uusioperheiden lasten kohtalo?

Sukujuhlissa 

on vaikeaa
En kuulu sukuun pieneen
enkä 

muutamaan suurempaan
En mihinkään 

-Una Reinman- 


Uusioperheessä lapsi voi saada 
paljon uusia sukulaisia. 
Hänellä tulee olemaan -ainakin teoriassa-
laumoittain verisukulaisia sekä puolisukulasia. 
Joskus verisukulaiset eivät pidä enää ikinä 
mitään yhteyttä eronneeseen puoliskoon, 
eikä hänen siihen sukuun kuuluviin lapsiinsa, 
joten lapsi ei tule tuntemaan lainkaan sitä 
sukuhaaraa. 

Sukukäsite, serkut, tädit, sedät, enot, isovanhemmat jne 
jäävät hänelle tuntemattomiksi.
Se uusi suku, johon hänet on vanhempansa uuden 
siteen kautta liitetty, saattaa karsastaa 
sukuun tavallaan kuulumattomia, 
myös lapsia, 
monin eri tavoin. 
 
Aikuisena tuosta lapsesta 
voi tuntua hyvin juurettomalta...

Sateet eivät hellitä

 Kynttilälyhdytkin ovat puoliksi täysiä. 

Vettä nimittäin...

Tuuli vei mennessään telttakatoksen 

ja hajotti muutenkin ohikulkumatkallaan kaikkea minkä ehti. 

Muun muassa yhden koivun se pisti puoliksi... 

Ja koko ajan sataa... 

Valoa kohti

Vilunväreitä

Keijunmekot  

♥ ♥ ♥ 

 Torstain ja perjantain välinen yö oli tosi kylmä. 

Aamulla maan pinnalla kaarteli usvamuuri, 

joka katosi auringonpaisteessa. 

Aurinko sulatti pian jäiset näkymät suliksi jälleen...

Onneksi kasvihuoneessa paloi paksu kynttilä lyhdyssään koko yön. 

Silti vihreät tomaatit pitänee varmaan kerätä jo sisälle 

terttuineen. Kesän kasvukausi alkaa olla ohi. 

Meil on huurua maassa

Villasukat saappaissa 

Nenu nuhaisena 

Vilunväreitä ilmassa 

Kruunuvuokkoja

Anemone coronaria

Viimeisiä valkoisia anemonioita 

maljakossa. 

♥

Nämä olivat sateen piiskaamia
ja yön kylmyyden haurastuttamia nuppusia
jotka aamulla keräsin ihan kylmänhuurteisina maljakoon keittiöön.
Ja ne jaksoivat avata kukkansa ja ilahduttaa olemassaolollaan. =)

Syksy

Suppilovahveroiden putsaustalkoissa Maman luona. 

Syysruno... 

Mutta suurimmalta osin...

Tuuli

Yöllä tuuli itkee
Se tahtoo sisälle
mun ikkunoista
Repii ruuveja saranoista
Voin aistia sen
kylmän henkäyksen
mun käsivarsilla
jotka ovat peiton alla
paljaana
Kaikki vaaleat ihokarvat
unestaan kohottautuvat
suojaamaan mua maailmalta
Ikkunan takana itkevältä tuulelta 


-Una Reinman-

Se on terveellistä

Jos
olen
kuin en olisi sen arvoinen
- Rakkauden -
Muutkin näkevät sen
Arvottomuuden tunteen

Pitää itseään rakastaa
Vähän salaa halata
Ei se muilta ole poissa
Olen minäkin siten olemassa
Maailmalle näkyvissä
Tässä 


-Una Reinman- 

Ääni joka tekee onnelliseksi

Minä

Minä olen minä
Ihan ainoa
Kun kuolen
lakkaan olemasta
Ajattelemasta
Enkä enää tiedä
tästä maailmasta

Nukunko silloin vaan
ikuisuudessa leijaillen
Näenkö uniakaan
Vai synnynkö uudestaan

-Una Reinman-


PS:
Kun ihminen on ainoa eläväinen
joka tietää olevansa kuolevainen...

Elämä on

Elämä on sellaista
kuin pyöräilisit soratietä
Joskus mukavan tasaista
Joskus välttyä ei voi kuopista

Tiekään ei voi olla niin
silmänkantamattomiin
pelkää hymyä
ja alamäkeä

On oltava tavoitteita
Ylämäkiä raskaita
Pää hiessä mäkiä kapuat
Kunnes alamäen savutat

Tuuli hien kuivaa
Palkinnoksi saat jatkaa
matkaa taas tasaista
ja nauttia vauhdista




-Una Reinman-



29.10.2007

Siipien havinaa

Vesitystä

 On taas

 se aika vuodesta

kun maailman

 pitäisi olla näin värikäs.

 Mutta ikuinen sade

 on vesittänyt

  tämän syksyn

 kaikki värit...

 Onneksi vanhoja syyskuvia löytyy arkistoista 

pilvin pimein...
Kuvat vuosilta 2008 ja 2009. 

No nyt löytyi...

Olin pari päivää Mamani seurana ja löysimme Lambin talouspaperirunoudesta 

yhden miun runoseni. =) Siksi kehtasin lisätä kuvaan oman nimeni. =)



PS:
Seuraavana päivänä (15.9.2012) Siwasta löysin vihdoin
Lambin runovessapaperia, joista yhden pakkauksesta
loisti silmiini oma pieni runoseni:

"Elämä heittelee välillä
kaiken kokoisilla kivillä
joskus ei ehdi väistellä"  
 

ja sen alapuolella oli
loppuosa yhdestä runostani:

"Rakkaani
ajaisitko jo partasi?"

Siinä ne sitten taisivat olla. =)
Kiitos Lambi. =)

Oli hauskaa metsästää omia sanojaan
pehmopapereista. =)



PS2:
Pehmeisiin
paperinenuliinoihin runotekstit sopisivat
mielestäni hyvin... <3

Pehmorunoja rakkaudesta

Hmmm... Tästäkin kuvasta on jo reilut kaksi vuotta... <3

♥

Lambilla on jälleen kampanja, jossa he keräävät rakkaustarinoita pehmopaperirulliinsa.
Osallistuin siihen edelliseen(kin) kampanjaan ja sainkin ilmoituksen, jotta jokin runoseni oli hyväksytty jompaan kumpaan pehmopaperirullaan.
En tiedä, talous- vaiko vessapaperiin, koska en ole vielä Lambin paperirullia bongannut tästä pikkukylästämme! =)

Fb-ystävät tosin kertovat jo sellaisia löytäneensä ja ostaneensa ja hauskasti eräs ystävä kertoi lapsensa huutaneen vessasta, että joku on kirjoittanut heidän vessapaperinsa piloille! =D
Pitänee koettaa löytää itsekin niitä rullia, niin voin etsiä oman - öh - kirjallisen tuotokseni. Kirjoittajan nimiä niissä runosissa ei ole, enkä muista ulkoa, mitä mie silloin kampanjarunoiksi lähetin... =)

Lambin uusimmassa kampanjassa olen mukana muutamalla runosella.

Muun muassa osiossa  
Onnellinen rakkaustarina: 

"Kuljin kanssasi käsi kädessä 

Lumihiutaleiden suudellessa silmäripsiä" 

Sekä samaan onnelliseen osioon
juttu noin kolmen vuoden takaa: 

"Postiluukku rapisee hiljaa 

Huoltomies laittaa nimeni 

rakkaani nimen viereen 

Nyt olen olemassa 

Nimeni on ovessa"

Onneton rakkaustarina osiossa on tällainen pieni
ikivanha runonen: 

"Olinko sinulle kuin avoin kirjanen, 

jonka lukemiseen menikin vain hetkinen?" 

Terveisin:

-Una Reinman- 

PS: 

Hih! 

Joku näistä pääsi vuoden 2013 pehmoisiin rulliin... <3 

Syysvuokko

Anemone hupehensis on uusi ihana tuttavuus kukkapenkissämme. 

♥

Olin miltein unohtanut sellaisenkin viime syksynä istuttaneeni, 

kunnes se eräänä sateisena päivänä avasi ensimmäisen kukkanuppunsa. 

 Aika viehko ja suloinen se onkin.
Pitänee odotella vielä
kukan kunnolla avautuvan...

♥

Ja mikä onni,
että se viihtyy savipitoisessa maassa... ;D 

Auringonläikässä

Sad, sad sade

Pisaroiden taikaa

Taikapisarat
maailmaamme muuttavat
Kiireinen ei niitä huomaa

Mutta huomenna taas sataa 

-Una Reinman- 

White lily

Lilium Muscadet 

Liljoista vain kolme 

on jaksanut tehdä kukkia mutta oi, 

ne kolme ovat ihan ylittäneet itsensä! 

Upeita, huumaavalle tuoksuvia suuria kukkia... 

Kukat ovat suurempia, kuin oma käsi 

sormet levitettyinä! 

♥

 On niin harmi, kun kuviin ei saa tuoksua mukaan. 

Tosin tuoksu on niin vahva, 

että se täyttää koko asunnon, 

jos yhdenkin liljankukan tuo sisälle maljakkoon. =) 

PS: Mutta yksi kukka oli ihan PAKKO 
tuoda sisälle... ♥  

Kesä pähkinänkuoressa

Tämä kesä meni talovanhustamme remontoidessa, opetellessa kasvihuonekasvatuksen saloja, ihaillessa kesäreissulla naapurimaan unikkoja sun muuta ihanaa, juhliessa välillä perheen kera ottaen kaikki kirppisruusukupit käyttöön, sekä istutellessa ja ihaillessa uusia kukkia puutarhaksi joskus muotoutuvaan pihaan. Kollaasissa aiheena ihmiskäden työ vs luonto.
Kesä juoksi ohitse ja vilkutti mennessään. Sillä oli kai kiire jonnekin muualle.

Kevät

Kevät iskeytyi sydämiin
sykkiviin
suurena sysäyksenä
Onneksi sinä 
olet vakaa peruskallioni   

Eivätkä sinua sysäykset hetkauttele

♥

Kesä

Kesä kruunasi lapset
valkoisilla päähineillä  

Äidin silmiin hiipi kyyneleitä
vaikka en kuullutkaan
suvivirttä
Se tunne
kun tietää: 
Kyllä ne poikaset pärjää

♥

Aurinko ja vesi

Aurinkoko se niin  hektisesti 

lämmitti pari viikkoa
vihreää ruohoa
ja minua
Molemmat 

kaulaamme kurkottelimme
Kaipasimme vettä 

Uneksin vedestä janoisesti
uskaltamatta silti 

riisua talviturkkia 
Kunnes taivaan hanat aukesivat 

♥

Matkalla 

Aistit 
ja hiukset valtoimena
meren rannalla
Tuoksuja uusia
kaikkialla
Sinä ja minä
kahdestaan
maailmalla

♥

  Kesän loppu

Loppukesällä 

iho kaipaa lämpöä
Ei syksyä
Ei vielä 

Aamulla

en halua 

pois täkin alta
En unesta
En vielä 

Jalkapohjat 

kylmällä lattialla
herättelevät minua 
liikaa


-Una Reinman-

♥

Uskottava se on

 On jo aika etsiä tuikkukynttilät esille. 

-Sytytellä lyhtyihin kynttilöitä 

valonsäteiksi pimeille syysilloille.
♥

-Kerätä pihlajanmarjoja pakastimeen 

joulumarmeladikarkkien raaka-aineeksi...
♥

-Ilahtua siitä, että vielä joku jaksaa 

kukkia viileästä säästä 

ja ikuiselta tuntuvasta sateesta huolimatta...
♥ 

PS: On myös tullut aika 
etsiä lämpöiset, tuulenpitävät syyskauden takit 
kaapeista esille ja ne kaikki ihanat kaulaliinat. 

Ja neuloa muutamat uudet villasukat... 
♥ 

Violetin lumoissa

 

Anemone coronaria 

Eli kruunuvuokko.
♥

 ♥

 Näissä kuvissa olen ollut syysateessa 

violettien anemonioiden lumoissa. 

Alimmassa kukassa viherludekin 

saattaa olla ihan hurmoksissa. 

Miekkaliljoja

Kesäkuun alkupäivinä lähikaupan alelaarista 

bongaamani hiukan erilaisen gladioluksen sipulit Gladiolus murielae 

ilahduttivat sitten kuitenkin monen monituisilla kukillaan.

 ♥

 Suosittelen tätä kukkaa, sydämellisesti. 

Ehtivät, onneksi, kukkia näin ihanasti.  

Ja ah, mikä tuoksu näissä on!

 ♥

Tutummat, tavalliset miekkaliljat 

ovat vielä sitkeästi enimmäkseen vasta lehtivaiheessa 

ja vain muutama nuppusena ja kukassa. 

Näiden piti olla vitivalkoisia 

mutta ovatkin sisimmältään hieman keltaisia. 

Ihan kauniita nekin. 

Violetteja yksilöitä odottelen yhä kukkiviksi, 

sekä valkoisia liljoja, joita tilasin keväällä 

ison läjän postimyynnistä, 

mutta joista vain kolmessa on nuppuja. 

Saa nähdä miten nämä hirmuhurjat sateet 

vaikuttavat kaikkiin vielä kukkiviin. 

Kunpa ne voisi pelastaa 

erilaisten kukkatelttojen alle suojaan... 

Nyt en voi kuin katsella 

ikkunasta kuinka rankkasade 

piiskaa maailmaa 

ja toivoa niiden jaksavan...