Elämä on sellaista
kuin pyöräilisit soratietä
Joskus mukavan tasaista
Joskus välttyä ei voi kuopista
Tiekään ei voi olla niin
silmänkantamattomiin
pelkää hymyä
ja alamäkeä
On oltava tavoitteita
Ylämäkiä raskaita
Pää hiessä mäkiä kapuat
Kunnes alamäen savutat
Tuuli hien kuivaa
Palkinnoksi saat jatkaa
matkaa taas tasaista
ja nauttia vauhdista
-Una Reinman-
29.10.2007
8 kommenttia:
Niinhän se menee. Itse voi vähän ohjailla, mutta niitä ylämäkiä tupsahtaa sillointällöin eteen.
Rullataan vaan eteenpäin..ja katsotaan mitä yllätyksiä elämä eteen tuo?
minä pelkään niitä alamäkiä, jarrutan
Kaunis runo. Laitoin linkin blogiini.
Koskettavaa, on niin kauniisti kerrottu elämän perustotuuksista.
Voi kiitos Anna, Hannele, Anna Amnell sekä Unelma <3
Hieno runo:)
Tuntuu, että joskus sitä ajaa pitkänkin aikaa Pohjanmaan lakeuksia ja sitten yhtäkkiä joutuu Itä-Suomeen jossa maisemat vaihtuvat joka ylä- ja alamäen jälkeen tiuhaan.
Kiitos Marita ja Irene =)
Itse olen niin tottunut vaihteleviin Päijät-Hämeen maisemiin, että ne muutamat kerrat kun olen Pohjanmaan seuduilla matkustanut, on maan tasaisuus ihan hämmästyttänyt! =)
Lähetä kommentti