Vielä ehdin syyskuulle...

Palelee...

SYKSY on saapunut...

♥  Kynttilänliekit lämmittävät iltaisin valollaan. ♥

Lahjacalluna.

Mäkimeirami/oregano jaksaa yhä kukkia ja kukoistaa.

Ruusupapu heräsi vasta kukkimaan.

Kosmoksen hehkua.

Sokerimaissikokeiluni...

Tomaatit yrittävät vääntää satoa viimeiseen asti...

Lobelia on antanut jo kaikkensa tälle kesälle.

♥  Maman neulomat, uudet, ihanan pitkät villasukat ovat jo tarpeen... ♥ 

Ilahduttavaa postia

Janskulasta ilmaantui tällainen suloinen & ihanan ilahduttava, miulle jopa ansaitsematonkin palkinto!
Kaunis kiitos Janskulaan niijauksen sekä lentosuukkosten kera! 

Olen ollut viime aikoina varsin huono bloginpitäjä ja -kommentoija, koska tämä meidän remonttimme on vienyt suurimman osan hereilläolotunneista...

Mukaansa tämän sinisen neitosen saa
siis ken haluaa,
nimmarinsa jättämällä... =)

Iso nälkä

Muistatko Hänet? 

Hän on käynyt napostelemassa aivan kaikki pihan
auringonkukkien kukkapohjien siemenet... =) 

Uutispätkässä lisää suloisia oravia. =) 

Nyt ne loppuivat

Sinisievikit nimittäin. Viimeiset kukat nököttävät maljakossaan enkeliin nojaten... 

Lauantaiaamuna

...kuvasin hiukset hapsottaen aamuauringossa remppakeittiössämme edellisenä iltana keittiön savuhormin päälle lääppimääni tiilitasoitetta... Vähän on yhä epätasaista, mutta kerta kerran jälkeen se paranee... 

PS: Sunnuntaikuva samasta paikasta. 
PS: Voin näin keskiviikkona 28.9.2011 kertoa että näkymä on taas erilainen.
En sitten jättänytkään noita tiiliä näkyville... =) 

Pakinaperjantain aiheena oli evakkous...

On tosiaan kokemusta evakkoudesta, joka johtui hometalosta,
12 vuoden takaa. Sitä aikaa muistelee tuo runoni...

Homepakolaisia on keskuudessamme koko ajan...

Mutta...
hokasin pari päivää sitten istuttaneeni taas särkyneitä sydämiä pihaan.
Pihaan tämän uuden kotimme, jossa myös on jotakin vikaa...

Koivu alkaa pukeutua syksyyn

Kosmos

...näät sammalet myllätyt...

 ...ja tällaisia...

Miun mielestäni sienet haisevat pahalle. Kaipa se johtuu siitä, että olen herkistynyt homesienien rihmastojen hajulle. Sieni kuin sieni. Miun vatsanikaan ei kestä sieniä, ei ole koskaan kestänyt. Lapsena en uskaltanut sanoa ääneen etten syö sieniä. Olisivat vaan pitäneet ronkelina. Aikuisena olen sitten saanutkin kuulla olevani moninkertainen ruokavammainen. =)

Hallaa...

Ruusuinen haaste...

Toisessa blogissa... 

Joskus...

Pihan kukkaset uhkaavat loppua...

Viimeisiä kukkia melkein viedään... 

Tai siis sisälle tuodaan... 

Hämärää...

Aurinko ei valaise enää kovin paljoa
Siksi tarvitaankin keinovaloa
Vaan keinovalon sammutuksen jäljiltä
maailma on vielä enemmän pimeänä

-Una Reinman- 

Nyt

Se on saapunut...

Syksy ja sateet 

ovat saapuneet... 

Uusi

Itse olen ihastunut paprikan uusiin nuppuihin, mutta kaikille eivät tällaiset uutuudet riitä...

Uutta uuden perään
ihminen ympärilleen hamuaa,
vanhan elämän roskiin upottaa.
Uusi auto pihalla loistaa.
Vain uutuutta kodin sisustus olla saa.
Uudet vaatteet päällänsä hohtaa.
Kengät uutuuttaan jalkaa puristaa.
Mutta se on vaan onnea,
jos kärsii hiukan tuskaa
kaikesta siitä uudesta,
naapureita rassaavasta,
köyhiä sukulaisia kiusaavasta.
-Antakaa mulle jotain uutta,
leikin huumassani onnellista 
tavarataivaaseen kadonnutta!

Una Reinman

Vuoden takaisia tunnelmia...

Voimaannuttavaa

Dahlian hurmaa. 

Punainen väri antaa voimia.

Uskothan? =)

PS: Suurin dahlian kukka oli n: 27 cm läpimitaltaan,
ja seuraava kokokin n: 21cm.
Olivat fantastisen upeita kukkia. =)