3.4.2011
Viimeisiä talvisia hetkiä
Labels:
Kevättalvi
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

4 kommenttia:
Ottamasi kuva hurmaa kauneudellaan.
Oi kiitos Unelma. =)
Mamani oli piipahtamassa oman kylänsä terveyskeskuksessa ja mie jäin kännykällä kuvaamaan pihlajien alle, kun tuuli pöllytti lunta oksista alas...
Miten joku saakin näin mahtavasti kuvan onnistumaan! Taivaan heleys ja lumen puhtaus, ja kevään tuoksu on jo yhtäaikaa kuvassa.
Kaunista kevättä Sinulle Una
Sydämellinen kiitos ihana Mehtäsielu. =)
Kevät tosiaan tuoksuu, eikä nyt enää näy lunta puissa, ei kohta edes maassakaan...
Kevään ensimmäinen pyörälenkki on tehty ja tuntuu hyvälle.
Kiitos, samoin siulle onnellista ja kaunista kevättä ystäväni. =)
Lähetä kommentti