♥ ♥ ♥
Pelargonium

On vanhaa tuttua ja rakasta vaaleanpunaista pelakuuta...


jota pihalta istuttelin kukkaruukkuihin mukaan,
ja jonka olin toivonut roikkuvan ruukuista alaspäin
mutta joka haluaakin kasvaa, yllätys-yllätys ylöspäin...
Pelakuu illalla...
ja jonka olin toivonut roikkuvan ruukuista alaspäin
mutta joka haluaakin kasvaa, yllätys-yllätys ylöspäin...


jota myös miljoonakelloksi ja riippupetuniaksi kutsutaan...

on salaattia, sipulia, perunoita (pari kpl),
pari papua, basilikaa, ruohosipulia sekä persiljaa...
Toisessa paikassa on sitten lisää sipulia ja herneitä...
Juu, juu, salaatti pitäisi harventaa, mutta otamme siitä
lehtiä tarvittaessa salaatteihin niin harvenee ne siinä samalla...

kasvaneet jo tästä 6.6. otetusta kuvasta...
Ehkä jonakin päivänä sitten loppukesästä
keitämme omat uudet perunat
jotka syömme voin ja vihersalaatin kanssa.
Ja Hani grillaa jotain mukavaa meille...
Ja mie jään edelleen haaveilemaan
rutkasti suuremmaasta ryyti- ja pottumaasta. =)
Toissa päivänä täällä seudulla rieuhui hurja tuuli joka kiskoi oksia koivuista ja pihlajista ja heitteli niitä takapihallemme. Oksat ja tuuli kaatoivat pihan ylioppilasneilikat ja terhakka basilika sai kolhuja. Mutta lohduttelin sitä pikkuista, että saa se kyllä ihan varmasti uusia lehtiä ja oksia tänä kesänä ja talveksi sille on luvattu sisätiloista ruukkupaikka.
Eilen illalla mietin, haisoovatko kanankakka-merilevärakeet kauan takapihalla yrttimaassa ja kukkasissa? Lakkaavatko ne mokomat haisoomasta edes Juhannukseksi? Kävelyreitillä ohi kulkeva pikkutyttö kun kiljui kovasti äidilleen: "Hyiii! Täällä haisee pahalle!"
Mie hiipsin takapihalta sisälle ja tirskahdin nauruun... ;D
Mutta viime yönä oli jälleen sateista ja vesi huuhteli rakeista tuoksua ja voimaa maahan, niin kuin sen pitikin tehdä. Ei siis haisoo enää.
Ruukkukukissa laitan tietenkin rakeet mullan sekaan, mutta esim sipulien kanssa ei oikein voi tehdä niin, vaan luonnonravinne on heiteltävä mullan päälle. Samoin kuin pensasaidan alle, maan päälle. Toivomaan marja-aronia-aitaan suuria pulskia lehtiä...
Dianthus Barbatus- hybrid

(joiden nimi jäi kurkistamatta nimilapuista!)
sekä vanha tuttu kesäneilikka kasvavat pajukorissa,
jota tiaiset yhä käyvät syömässä.
Aloittivat sen syömisen jo toisessa kunnassa asuessamme
ja toiset lintuset jatkavat täälläkin pajun kuorien popsimista...
Siksi en kuvaakaan itse (aikanaan roskislöytö) koria. =)

Ja lopuksi vielä piipahdus Maman suloiseen puutarhaan
jossa on paljon pelakuita muiden ihanuuskukkien ohella.
Muun muassa tämä juhlavan punainen yksilö
joka hengailee auringossa punamultaseinustalla... =)
jossa on paljon pelakuita muiden ihanuuskukkien ohella.
Muun muassa tämä juhlavan punainen yksilö
joka hengailee auringossa punamultaseinustalla... =)
...