Kerään aina kaikki saamani ruusut kuivumaan.
Ne ovat kuivina ihania yhä... Hauraita ja täynnä kauneutta.
Muutoissa niistä tosin usein täytyy luopua sillä ne
ovat liiankin hauraita liikuteltaviksi paikasta toiseen.
Mutta uudessa asuinpaikassa alan taas säilyttää noita ihania
kukkia, jos niitä satun saamaan...
Aamun uutinen Susan Boylen hurmaavasta laulusta sai sydämen
hymyilemään. Hänen laulunsa oli taas hyvä muistutus siitä, näinä
ulkonäköpainoitteisten muoti-ihanteiden vääristäminä aikoina,
miten ulospäin ei näy, (ainakaan välttämättä)
mitä me oikeasti olemme sisimmässämme. Kaikki eivät mahdu
keinotekoisiin in-up-top-muotteihin tai niinkuin Nunnukka-tyttäreni sanoo:
ahdasmielisiin kategorisointiluokkiin. Eikä meidän onneksi ole edes pakko
niihin luokkiin sopia.
On rohkeutta
kulkea omia polkujaan
laumasielujen joukossa
Maailmaa pitää osata katsella
oman sielunsa silmillä
© UR
-
13 kommenttia:
Kivan kaverin löysit ruusuillesi. Täytyy uskaltaa ajatella itse, yritin lapsillenikin opettaa, hyväksymään myös toisin ajattelevia.
Kiitos sinulle, että sain katsoa ja kuunnella SUSAN BOYLEA...aivan uskomaton tunnelataus!!Niin voimakas..ja sinun runosi jatkoi kosketusta..kiitos !
kiitos sinulle , että sain kuulla ja katsoa SUSAN Boulea.. Mikä valtava tunnelataus, kosketus..ja sinun runosi jatkoi kosketusta, kaunis ja niin todellinen runo..
Minäkin säilöin nuorempana kuivia ruusuja, mutten enää aikoihin.
Ja juuri eilen tuosta oman elämänsä kulkemisesta ystävän kanssa puhuttiin...Että vaatii rohkeutta kulkea omaa tietään välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä (ja kuitenkin loukkaamatta muita tarpeettomasti).
Sinä osasit taas asetella sanasi hyvin. NÄin vasta eilen tuon Susan Boylen esityksen ja koin saman riemastuksen tunteen. Harvoin hyvä olo leviää massassa noin nopeasti!
Kaunis kuva!
Hannele
Soon mun suojelusenkuli.
Tärkeän opin annoit lapsillesi. =)
Niin jokaisen tulisikin tehdä, opettaa tuo jälkikasvulleen...
Hanne
Eikö olekin ihmeellinen ääni?! =D
Ihan herkistyy kyyneliin häntä kuunnellessaan... =)
Jarna
Se vaatii oikeasti voimia ja sisua ja rohkeutta.
On niin helppoa mennä virran mukana ja olla samanlainen kuin toiset.
Erilaisuus on kuitenkin se jokin... =)
Miekin pidän kuivatutu ruusut lasivitriinissä etteivät ne käy kenenkään henkeen...
Kiitos Katriina =)
Minä keksin hänet uutisoinnista tänä aamuna.
Menin heti koneelle ja ihastuin tuohon ihmeelliseen ääneen... =)
Mikään muu uutinen ei ole tänään herättänyt minua näin...
Aamen!
Ja jos ette ole tätä toista tapaus Susan Boylen tulkintaa kuunnelleet, niin suosittelen myös sitä :)
http://www.youtube.com/watch?v=jI2DxkrgpgQ
Kiitos Rippu =)
Minäkin vasta eilen kuulin tästä luonnonlahjakkuudesta. Ihana!
Liisa
Aivan ihmeellinen ääni...
kyllä joo pudotti kyllä leuan susanin juttu, onneksi joku fiksu sen oli linkittänyt Positiivarin Aamiaispöytään,(ja mie spämmäämään etiäppäin heti, kesti vuorokauden tällä kertaa ennenkuin linkki ja juttu oli lehdistöllä).. sitä ei väsy katsomaan, varsinkaan simonin ilmeistä, vaikka.. aika moni juttu näyttää ennalta varmistetulta clipissä, kuinka kamera saattaa vangita jonkun pimun päivittelevän ilmeen oikeeseen aikaan, mutta toisaalta, samat ilmet näkyi minun kasvoilla.
On muuten råuåtsalaisvastine tänään (23.4.) mailissa.. vanhako minusta on tulossa kun karvat nous pystyyn.. t Gina
Gina =)
Mie taas nielaisen yhtaikaa ihmetyksestä sen toisen miestuomarin kanssa. =)
sori myohainen kommentti mutta tulin vasta nyt!
postauksen runo on osuva - kiitos kun saan olla oman tieni kulkija edelleen!
minullakin yhdet silmalasit ovat sinisankaiset... :) ja tukka lyhyt muttei kihara eika punainen....
Mukavaa tiistain jatkoa!
Lähetä kommentti