Mielessä pyörii kaikenlaisia ajatuksia. On helpottavaa, että tytär alkaa toipua kamalasta kuumetaudistaan ja korva- yms tulehduksistaan. Astmansa on kyllä vielä pahempana... Huomenissa hän koettaa jaksaa mennä tekemään oppilaitokseensa yhden kokeen.
Ulkona haistaa kevään vaikka kaikki onkin alakuloisen harmaata ja väritöntä. Luonto vetää henkeään. Ihan kuin syksyllä, ennen lumia.
Huoneissa tuoksuu (taas kerran) suklaakakkuselta, kun armeijapoika saapuu kotilomille metsäleirin jäljiltä huomenissa. Saa sitten poikanen suklaakakkua ja kaakaota. Toki me muutkin sitä kakkusta syömme. Ja lisääkin leivonnaisia olen ajatellut väsätä pitkäksi pääsiäisviikonlopuksi.
Ajatukset viipyilevät myös huolestuneesti Italiassa, jossa on suuri suru. Maapallo on ensin hiljaa ja kauniina vuosisatoja ja sitten yhtäkkiä kaikki repeää... =( Kunpa maanjäristysuhreille voisi jollakin tavoin meren ja mantereen yli ojentaa kätensä... Siksi kipitin eilen paikalliseen SPR:n toimistoon ja laitoin roposiani keräyslippaaseen, ja toivoin, että nekin jotakuta auttaisivat edes lohduttavana ajatuksena... -
