Kerään aina kaikki saamani ruusut kuivumaan.
Ne ovat kuivina ihania yhä... Hauraita ja täynnä kauneutta.
Muutoissa niistä tosin usein täytyy luopua sillä ne
ovat liiankin hauraita liikuteltaviksi paikasta toiseen.
Mutta uudessa asuinpaikassa alan taas säilyttää noita ihania
kukkia, jos niitä satun saamaan...
Aamun uutinen Susan Boylen hurmaavasta laulusta sai sydämen
hymyilemään. Hänen laulunsa oli taas hyvä muistutus siitä, näinä
ulkonäköpainoitteisten muoti-ihanteiden vääristäminä aikoina,
miten ulospäin ei näy, (ainakaan välttämättä)
mitä me oikeasti olemme sisimmässämme. Kaikki eivät mahdu
keinotekoisiin in-up-top-muotteihin tai niinkuin Nunnukka-tyttäreni sanoo:
ahdasmielisiin kategorisointiluokkiin. Eikä meidän onneksi ole edes pakko
niihin luokkiin sopia.
On rohkeutta
kulkea omia polkujaan
laumasielujen joukossa
Maailmaa pitää osata katsella
oman sielunsa silmillä
© UR
-
