Tältä Fellmanninpuisto näyttää keväällä.
Se odottaa kevätsadetta joka toisi värit, silmut,
lehdet ja kukat esiin. Sadetta joka pesisi kivet
ja kadut, patsaat ja puut. Antaisi tilaa kehkojen
hengitellä. Jäisi astmapiiput vähemmälle.
Ja että penkeille saapuisi istuskelijoita. Jalkojensa
lepuuttelijoita. Puiston ihailijoita. Kaikenikäisiä.
Ehkä matkastaan hiukan väsyneitä. Puiston
monituisista penkeistä ilahtuneita.
Ehkä Katakin on sitten taas täällä?
Tai joku joka joskus häntä kovin kaipasi
tuossa jälleen istuisi?
Odottavan aika on joskus niin pitkää
ja hidasta että hämiskin ehtii kutoa
odottajaan seittinsä...
© UR
