Aika kulkee

-














Jos jättää jonkin liian pitkäksi aikaa...
















...paikoilleen...






































































...voi olla että joku muu valloittaa sen.
















Hauskaa vappua kaikille!






© UR

Sinitaivaan iltapäivä

-

















Sininen kauteni jatkuu yhä...







© UR

A Heart

-



















Kaunis, ihananpunainen sydämellinen tunnustus
ilmestyi blogiini yllättäen ja hymyyn herättäen.
Kiitos siitä Inkiväärille. =) *kiitoshali*

Alunperin tähän haasteeseen kai
kuului laittaa se eteenpäin viidelle.
Mutta mie teen aina kaiken vähän
eri tavalla kuin muut,joten miepä laitan
rakkaudenpunaisia pieniä sydämiä eteenpäin
yhdelle ja toiselle ihanalle blogitutulle:

W:lle
MK:lle
Hannelle
Annalle
Hullukaalille
Hansulle
Inkabellalle
Hannalle
Mehtäsielulle
Teijalle
sekä
Melitalle

*puhaltaa sydämenmuotoisia
saippuakuplia kaikille*


-

KEEP HER GOING

PLEASE KEEP HER GOING

Tämä nainen marssii rintasyövän puolesta. Lähetä hänet matkaan maailman ympäri, niin että hän pääsee perille.
Tee se tukeaksesi kaikkia niitä naisia, jotka ovat sairastuneet tähän vakavaan tautiin.
Hän kulkee maailman ympäri – blogistaniassa! Lähetä hänet jatkamaan matkaa - paina copy-nappia nyt! Liitä kirjoitukseen ja julkaise!

Löysin tämän Annalta...
Nappasin mukaani...

-

Taivas ja maa yhtä sineä

-



































Katso maailmaa sillä hetkellä
kun taivaan ja maan välillä
on vain hiuksenhieno
sinen sävyero
ja koivu odottaa kevättä




© UR



28.4.2009:
PS: Nyt lähijärvi on jo jäätön.
Salaa olivat jäät kadonneet jonakin päivänä...

Äiti aurinkoinen

-


















Tässä yksi päivä kaupungilla ja kaupungin reunamilla
kävellessäni ihailin leskenlehtiä mutta ei ollut kameraa.
Eilen oli kamerakin matkassa.
Kun kuljin hiekkaa silmissä.

Rautatieaseman lähistöllä on kait lumiauraaja
tyrmännyt puun alut ja niiden tukipuutkin. Sen
sekasotkun vieressä hehkui leskenlehtijoukkue.
Tuo ylin oli heistä suurin. Äiti aurinkoinen ja
aurinkotenavat harmautta poistamassa?




© UR

Tuntomerkkejä

-















Hanne sekä Saila E haastoivat kertomaan tuntomerkkejä itsestäni... =)
Hmmm. Mitä lie tähän nyt kertoisi?

1. Hiukseni ovat tätä nykyä lyhyet, blondatut ja kikkuraiset
   
2. Viihdyn valkoisissa vaatteissa ja auringonpaisteessa.
3. Kuvaan kännykkäkameralla mielelläni...
4. Viihdyn kaikissa maistiaistapahtumissa erinomaisesti.
5. Hakeudun ihmispaljouteen osaksi massatapahtumia.
6. Käytän sinistä kynsilakkaa. Myös varpaankynsissä...
7. Silmälasien sangat niin ikään ovat siniset kuin Mikko Alatalolla. =)

PS:
Tai sitten KAIKKI nämä tuntomerkit voi lukea ihan päinvastoin... =)
-

Vuokkometsä

-































































Anemone hepatica,
Hepatica triloba, tai
Hepatica nobilis, eli sinivuokko on Hämeen maakuntakukka. 

Olen taas omassa elementissäni, kun maa
vapautuu lumitaakasta ja pakkasista. 

Kiertelen metsiä ja kuuntelen laululintuja. 

Sinivuokot ovat suloisia kevätihanuuksia.
Maaperästä riippuen ne saattavat olla jopa
harhaanjohtavasti valkoisia tai ihan punaisia,
kuten kuvan punainen yksilö.

Valkovuokotkin aloittavat juuri kukintaansa, mutta ei se kukka sykähdytä niin paljon,
kuin tämä sininen serkkunsa...












© UR

Kaikki heräävät

-


Acer platanoides















Sorbus

















Salix



















Lempipuitani:
Vaahtera ja pihlaja.

Paju on kuvassa siksi, kun sen takaa mukavasti
näkyy toinen radiomastoistamme... =)






© UR

Kahvisaaressa termospullon kanssa

-
















Nämä näkymät ovat Vesijärven Kahvisaarelta, jossa
saattoi eilen ihailla saaren itäpuolen sulaa järvenlahdelmaa
ja kääntyessään länteenpäin näki jäisen järven.

Saaren korkeimmalla kohdalla
on ihana sininen huvila...
























Vastapäisen Ruoriniemen rantaa.





























Aallonmurtajalla varis katseli maisemia omistajan
elkein. Löysi välillä rannasta mutusteltavaa ja ajoi
paikalle lennähtäneet kalalokit matkoihinsa.
-Hus. Tiehenne! Tää on mun, se huusi niille selvästi...


















Pikkukalaparvi näkyi veden pinnan läpi
rauhassa uiskentelemassa verkkaista
vauhtiaan, toistensa liikkeitä matkien.





















Ihan kuivilla sammalilla saattoi istuksia
ihan T-paitasillaan (vilukissakin tarkeni)
ihailemassa kaunista kevätpäivää.
Sai hörppiä termospullosta kahvia,
haukata suklaakeksiä ja nautiskella
mukavasta retkiseurasta... =)









Paikoitellen sulaa
Paikoitellen jäätä
Kevät ja talvi tapaavat
Kättä päälle lyövät
Ystävinä eroavat



© UR

Kevät ja Kata olivat täällä

-

















Tältä Fellmanninpuisto näyttää keväällä.
Se odottaa kevätsadetta joka toisi värit, silmut,
lehdet ja kukat esiin. Sadetta joka pesisi kivet
ja kadut, patsaat ja puut. Antaisi tilaa kehkojen
hengitellä. Jäisi astmapiiput vähemmälle.




















Ja että penkeille saapuisi istuskelijoita. Jalkojensa
lepuuttelijoita. Puiston ihailijoita. Kaikenikäisiä.
















Ehkä matkastaan hiukan väsyneitä. Puiston
monituisista penkeistä ilahtuneita.










Ehkä Katakin on sitten taas täällä?
Tai joku joka joskus häntä kovin kaipasi
tuossa jälleen istuisi?
















Odottavan aika on joskus niin pitkää
ja hidasta että hämiskin ehtii kutoa
odottajaan seittinsä...



© UR

Sinitaivaan ja tornien lumoissa

-





















Eilen aurinko paisteli suorastaan sokaistuttaen
ja päiväkävelyä ilahdutti suloinen sinitaivas.




















Nämä Hakatornit kiehtovat silmää. Niissä
voisi nykyisellään olla mukava asua, koska ne
remontoitiin vastikään.

























































En ole bongannut kameralla yhtään joutsenta tänä keväänä
joten nämä Fellmanninpuiston kivilinnut korvatkoot
kevätlintubongauskuvani.




© UREdit: Vappuna pääsinkin Hakatorniin kylään, mutta
enpä ottanut kameraa mukaan. =) Oli kaunista ja
nykyaikaistettua kaikessa. Hienosti on rempattu! =)


Patsas:

"Ylös kirkkauteen
Tekijä: Jussi Mäntynen
Paljastettu: 1961
Missä: Fellmanin puistossa
Mitä: Kolme lentoon lähtevää pronssista joutsenta
Tausta: kaupungin hankinta, toinen valos Turkuun vuonna 1958 pystytetystä veistoksesta
Arvot: Lahden kehittymisen symboli, romanttinen kaipuu kauas."ESS - Lahti, patsaiden kaupunki

Mansikkaheiniä

-

Kun on jo kesää
ja mansikoita ikävä...














Olisipa niitä oikeasti olemassa
Haltijattaren järjestettävissä
Kesäiltoihin taiottavissa
Kukkaniityillä odottamassa
Ahomansikkaisia heiniä
Tuosta vain poimittavissa
Syötäväksi nostettavissa
Maku maiskuteltavissa
Lopuksi huulet nuoltavissa




Keväistä viikonloppua. =)

T:
© UR

Jestas

...

















Onko kansanedustajien palkka tosiaan viikossa 1200 euroa?
Sehän on minun kolmen kuukauden tuloni...?
Ilmankos miun rahani eivät millään meinaa riittää
yhtään mihinkään.

Onko sinun valitsemasi kansanedustaja/kunnanvaltuutettu tehnyt
mitä vaaleissa lupasi tehdä?






© UR

Autiota

-



















Elämä on
Epäreilua
En näe sinua





© UR



PS: Vuosi sitten jäät olivat
jo tähän aikaan poissa...

Pitää katsoa oikein

-





















Kerään aina kaikki saamani ruusut kuivumaan.
Ne ovat kuivina ihania yhä... Hauraita ja täynnä kauneutta.
Muutoissa niistä tosin usein täytyy luopua sillä ne
ovat liiankin hauraita liikuteltaviksi paikasta toiseen.
Mutta uudessa asuinpaikassa alan taas säilyttää noita ihania
kukkia, jos niitä satun saamaan...

Aamun uutinen Susan Boylen hurmaavasta laulusta sai sydämen
hymyilemään. Hänen laulunsa oli taas hyvä muistutus siitä, näinä
ulkonäköpainoitteisten muoti-ihanteiden vääristäminä aikoina,
miten ulospäin ei näy, (ainakaan välttämättä)
mitä me oikeasti olemme sisimmässämme. Kaikki eivät mahdu
keinotekoisiin in-up-top-muotteihin tai niinkuin Nunnukka-tyttäreni sanoo:
ahdasmielisiin kategorisointiluokkiin. Eikä meidän onneksi ole edes pakko
niihin luokkiin sopia.




On rohkeutta
kulkea omia polkujaan
laumasielujen joukossa
Maailmaa pitää osata katsella
oman sielunsa silmillä


© UR





-

Näkymiä

...

















Hammaslääkäristä kotiin tuulessa kävellessäni havaitsin jotakin ihanaa eräässä kerrostalon ikkunassa. En yleensä todellakaan kurkistele ihmisten asuntoihin, mutta jokin sai tuon ikkunan kohdalla miut nostamaan päätäni ja näin jotain ihanaa: Valkoisen bougainvillean mahtavassa kukassa! =)

Oi...
Se oli ihana näky. Siitä tuli mieleen etelänreissut ja Välimeren alueen valloittavat sateenkaarenväriset ihmeköynnökset... Itse en ole sitä köynnöstä saanut koskaan ruukussa viihtymään. Valitettavasti...


Kuvituksena Miihkalin maaliskuussa kuvaama sinisorsapariskunta. Miihkali itse on tällä hetkellä Niinisalossa leireilemässä armeijan vihreissä. On kuulemma komeat maisemat.

Nunnukka matkustaa huomenna junalla Kajaaniin, joten hänkin näkee muunlaisia maisemia muutaman päivän ajan. Vaihtelu piristää. =)




© UR

Talvi tuhlasi tuikut

...

Niin, en se minä ollut... =)














Sitä tuikkukynttilöistä viimeisintä säästää sinnikkäästi pimeän päivän
varalle, muistamatta kuitenkaan lisätä tuikkuja kauppalappuun.
Ja kun niiden kynttilöiden valo on niin tärkeätä.
Kuvassa ihanat Juulialta lahjaksi saamani
Iittalan Kivi-kynttilälyhdyt. =)


Viikonloppuna tosin kynttilöitä olisi hetken tarvinut,
kun sulake posahti. Sellainen vanhanaikainen. Jollaisia
meillä ei edes ollut tallessa, kun ollaan uudemmansorttisissa
taloissa välillä asusteltu.
Onneksi keskimmäinen ripeänä poikana käväisi hakemassa
uusia sulakkeita kaupasta ja vaihtoi mokoman. Ja zum.
Sekin sulake simahti. Suljimme sähkölaitteita ja poika
vaihtoi jälleen sulakkeen, joka tällä kertaa peräti pysyi
toiminnassa. Vanha talo, ja liikaa sähkökuormitusta.
Pitää laittaa muistiin, ettei tv, pyykinpesukone ja
tietsikka voi olla yhtaikaa päällä...



Kynttilänliekin tanssiessa
katsoja lumoutuu
Aika pysähtyy
Niin on tarkoituskin


-Una Reinman-










© UR

Pieni viisaus

...














Jonkun jääkaapin ovessa.










© UR

Vannomatta paras

-
Kuvia viikon takaa...














Ja minä kun niin vannoin, ettei meillä pilkahda pääsiäisenä
muu keltainen kuin persikkarahka ja banaanit pöydällä,
-sekä jotkut karkit Nunnukan koristelemassa pääsiäiskakussa...
Niin oli kuitenkin narsissejakin keittiössä väriläimäsköinä.
Pikku aurinkoina.





















Ei koskaan kannattaisi vannoa. Sanoa, ettei koskaan...
No joo mutta mitään muuta keltaista ei sitten ollutkaan.
-Tai oli kyllä salaatissa keltaista paprikaa. =)
Syksyllä tehtaanmyymälän penkojaisista ostamani
pääsiäiskanapöytäliinankin olin unohtanut pöytäliinojen
väliin niin piiloon, että vasta tänään sen löysin esille,
kun oli jo melkoisesti liian myöhäistä. Joten laitoin sen
takaisin. Odottakoon ensi vuotta. Ihan rauhassa.
















Miten sipuli omaakaan niin paljon voimaa ja taikaa?
Kätkee sisälleen erilaisia kauniita salaisuuksia.
Muratitkin ovat muuten jo vihdoin ruukuissaan.
Varastoa siivotessani löytämissäni. Jonkun muun kukan
vanhoissa mullissa, mutta murattihan on aikas vaatimaton
kasvi... Ruukuissa tosin on tilaa vaikka lisätä uutta multaa...






© UR