Sanankehrääjä =) Voi sen noinkin päin kääntää. Itseasiassa tässä vaan vilkutin menijöille. Mutta siun ajatuksesi antoi uusia ajatuksia miulle. Kiitos. =)
Joskus lähteminen tekee niin kipeää, ettei pysty katsomaan taakseen. Hienonhieno runo, niin täynnä lahdön haikeutta. Vilkuttamisesta tulee niin lämmin olo, kaikki ne hetket, kun äiti jäi vilkuttamaan. Vain äidit osaavat tuon vilkuttamisen kaikki muodot.
15 kommenttia:
Oi miten ihana pääkuva, ja koko blogin yleisilme kaunis! Täällä käy niin, että sielu lepää sivujasi lukiessa. Palaan taas pian.
Peikon mieluinen rytmi runossa... jospa niillä taakseen katsomattomilla on silmät selässä.
minä vilkutan :)
Aivan, Anna, miekin pidän tästä uudesta lookista. =)
Ja kiitos kehusista. =)
Kiitokset Isopeikollekin. =)
Toisilla saattaa olla silmät selässä.
Jos ovat hiukankin haltijasukua...=)
Kiitos Hannele! =)
*vilkuttaa takaisin*
Jo vain, mutta ne jotka katsovat taakseen muistaakin sitten sitäkin kauemmin.
Ja blogin uusi pohja on enemmän kuin pelkästään kaunis.
Kylmä karsii - se ei käänny katsomaan, ei vilkuta, menee vaan . . .
Tiepäällä =)
Näin se menee.
He ovat hymyn myötä sydämessä.
Kiitos, kuvapohjasta itsekin pidän tosi kovastipaljon. =)
Utukka =)
Tuohan voisi olla talvinen jatko miun runooni. =)
Taakseen katsominen, niiden muistaminen, jotka jäävät jälkeemme. Hieno ajatus.
Minä vinkkaisin sua lähtemään mukaan pienelle päiväkävelylle ;-)
ps. hieno uusi ulkoasu - huokuu rauhaa ja levollisuutta.
Sanankehrääjä =)
Voi sen noinkin päin kääntää.
Itseasiassa tässä vaan vilkutin menijöille.
Mutta siun ajatuksesi
antoi uusia ajatuksia miulle.
Kiitos. =)
Kiitos Soletuuli =)
Odotas, mää laitan kengät ja kiskon
takin päälleni. =)
Kiitos, miekin tykkään tästä pohjasta.
Tosin mun vanhalla näytöllä en näe tätä kokonaisuutena
mutta pojan koneella olen kurkkinut että hieno se on. =)
Hieno runo! Ja viimeinen säe kokosi kaiken yhteen ja väristytti.
Kaunis, herkkä pohja, oi miten hieno.
Ja moni ei kiireeltään muista katsoa.
Kiitos Leijonainen =)
*haliruttaa*
HArmaasusi =)
Tuo on muyös totta.
Kiire, kiire...
Ikuisesti...
Joskus lähteminen tekee niin kipeää, ettei pysty katsomaan taakseen. Hienonhieno runo, niin täynnä lahdön haikeutta. Vilkuttamisesta tulee niin lämmin olo, kaikki ne hetket, kun äiti jäi vilkuttamaan. Vain äidit osaavat tuon vilkuttamisen kaikki muodot.
Voi Mehtäsielu
Kyllä lähtijä voi niinkin tuntea.
Lähdöt ovat aina hyvästijättöjä.
Lähetä kommentti