Ikävä jotakin

-









Elävien sanojen maailmassa
on liian vähän hiljaisuutta
Pää meinaa pakahtua
informaatiovilinässä
Välillä murheissansa
täytyy kävellä metsässä
Hiljaisia lauseita etsimässä
Todellisuutta ihailemassa
Kuusten tuoksua nuuhkimassa
Eikä oikeassa maailmassa
löydä enää eläviä sanoja

- Una Reinman 








-

Kommentit

karhurannanesa sanoi…
Eikä oikeassa maailmassa
löydä enää eläviä sanoja


Aivan uskomattoman hienosti kirjoitettu. En tiedä mitä, mutta jokin tuossa koskettaa.
Olematon

Oi, mä kosketin sua. =)
Marja-Leena sanoi…
Hieno runo! Sananmukaisesti koskettava.

Myös kuva on vaikuttava: kuin jäätynyt kyynel.
Anonyymi sanoi…
Minäkin pidin tuosta kohdasta kuin "olematonkin". Herkät kuvatkin olet ottanut.
Pink Links sanoi…
Elävä metsä, elävät sanat.

Kuollut muu maailma, kuolleet sanat.

Minäkin ihastuin tuohon lauseeseesi:

"Eikä oikeassa maailmassa
löydä enää eläviä sanoja"

Sitten vain julkaisemaan runokirjaa!
Anonyymi sanoi…
Minustakin hienosti sanottu ja kuvat liikuttivat myös: kyynel putoaa juuri neulasen kärjestä.
Kaunista.
Kiitos Marja-Leena

Se onkin kuusen kyynel.




Kiitos kiltti Taika

Arvaa, olenko niitä yrittänytkin kaupitella...?
Eivät ne kelpaa...




Kiitos Uuna

Se se miunkin mielestäni oli.
Kyynel.
Marjukka:

Jostain syystä taas kommenttilootani antoi siun kommentin näin jälkikäteen miulle. =)
Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan,
eikö se niin mene?

Ja kiitos...

Joskus alakulo iskee...
Anna Amnell sanoi…
Olet puiden ystävä ja runoilija. Löysin Sinulle runon.

Itse en ole kirjoittanut runoja kouluajan jälkeen.
Kiitos Anna =)

Heti pyyhin pois murheenkyyneleen silmäkulmasta
siun sanoistasi.
Anonyymi sanoi…
Nyt on blogissani niistä tilkkufarkuista kuva. :) käyhän kurkkaamassa.
Osoite: http://eleviina.vuodatus.net
Kävin vaihtamassa bloggerin osoitteen..
Anonyymi sanoi…
Havunvihreä ja kyyneleen kirkkaus ja sanojen silta. Niitä pitkin kohti valoa. Sanat elävät taas.
titu sanoi…
kuvat ja sanat
kosketti.

jopa niin,
että piti olla ihan ensin hiljaa.
kirjoittamatta.

vain katsoa
ja yrittää ymmärtää.

kiitos.
Maruna sanoi…
Niin kaunis, itkettävän ihana.
Celia sanoi…
Yksinäinen jäätynyt vesipisaran kohtalo kuusen oksan kärjessä liikuttaa. Se tipahtaa sitten, kun se sulaa.
Crane sanoi…
Voisinpa mennä metsään ja unohtaa oikeat sanat...Juuri nyt!
Hienosti (taas kerran)kuvat ja sanat täydentävät toisiaan!
Inkivääri sanoi…
Sinun sanasi elävät aina!
Myy sanoi…
Pidän noista kuvista. Nehän ovat kuin ihminen - vähän jäässä välillä, mutta ihanan vihreitä kuitenkin. Meistä jokaisesta löytyy niin paljon hyviä asioita, kunhan viitsimme niitä itsestämme tai toisistamme etsiä.
Tillman sanoi…
Hienot kuvat ja hieno teksti. Lainakamerakin on hyvä.

Teksti ja kuvat soivat yhteen saumattomasti. Upea yhdistelmä !
Anonyymi sanoi…
On turvallista etsiä lohtua metsältä ja puilta. On lohdullista antaa omat kyyneleensä sekoittua puun oksilta putoileviin pisaroihin. Kaipaus elävistä sanoista helpottaa
Eleviina =)

Kiitos, mie kävin kurkistamassa. =)




Peikkotyttö =)

Senkin kävin jo aamulla tsekkaamassa
ei ole vaan ollut aikaa kommentoida omaa
blogia. =)
Blogger on ok.
Vaikka yhtenä yönä tässä hiljattain
kun en saanut nukutuksi, blogger ei suostunut toimimaan suureksi harmikseni...





Kiitos Lastu =)

Joskus sanat ovat jäässä...






Oi RitaHelinä =)

Vaikka siinä oli vain pari sanaa... =)
Kiitos. =)






Kiitos Maija =)

Oi...

*hali*






Celia =)

Jäätynyt kesken matkansa
ja tipahtaa kun sulaa
tosiaan. =)






Kiitos Crane =)

Metsässä voi...=)
Ja meren rannalla...
Luonto vie mennessään
ja parantaa.






Kiitos Inkivääri =)

Joskus nekin ovat jäässä...

*hali*





Kiitos Myy =)

Ihanasti sanottu. =)

Mutta
joskus sitä hyvää
ei näe enää itsessään
ja uskoo,
ettei minusta ole mihinkään...





Kiitos Tillman =)

Kiitos kuuluu tosiaan hyvälle kameralle. =D

*niijaa näistä erityiskehusista*
=D
Aimarii =)

Olipa kauniisti sanottu. =))))
arleena sanoi…
Luonto, metsä kuuntelee ilman sanoja.

Hyvä runo. Ajankohtainen näinä aikoina.
Arleena

Sieltä se rauha löytyy. =)
Kutuharju sanoi…
Voi kuinka kaunista - molemmat! Sanat ja kuvat.

En kyllä nähnyt tuossa kuusen pisarassa kyyneltä, ajattelin että se on jotain kuusen mahlaa, jolla viekottelee hyönteisiä tai toisia kuusia tai menninkäisiä tai mitä vain herkuttelemaan itsellään :)
Kiitos Kutuharju =)

Siulla onkin aina niin positiivinen elämänasenne. =)
Näet valoa joka paikassa. =)
Anonyymi sanoi…
Kauniita ovat kuusen kyyneleet ja kaunis koskettava runosi.

Puut ja niiden tuoksu auttavat monissa asioissa, minäkin monesti kävelen metsässä.
Anonyymi sanoi…
Kauniit kuvat. Valoa pisarassa.
Kiitos Tia =)

Kuva on pojan kameran ansiota ja runonen oli vain tuollainen pieni hajatelma
mutta olen nöyrän kiitollinen kaikista kauniista sanoista. =)




Kiitos Doris =)

Tosiaan, siinä on valoakin.
Te näette enemmän kuin mie...=)
Anonyymi sanoi…
Herkkä kuva ja herkkä tuo runokin. Metsän havusta kyynel vierähtäää...yksinäisyyskö sitäkin painaa.
Anonyymi sanoi…
Tuo eläviä sanoja on kaunis ilmaisu (:
Katja Tanskanen sanoi…
Etenkin runosi kaksi viimeistä säettä kelpaisivat kenen tahansa suuren runoilijan runokirjaan.
Kiitos Tarjuska =)


Se voipi olla...



Kiitos Piatta =)

*halaus*




Kiitos Katja =)

Sitä omaani olen yrittänyt...=)
Ilona Tammi sanoi…
Kaunista herkkyyttä kuvissa ja sanoissa. Viimeiset rivit pysäyttivät - hienosti sanottu.
Anonyymi sanoi…
Pysäyttävä viimeinen säe! Oikein hyvä ja ajatuksia herättävä.
Ilona Tammi &Erikeeper

Kiitoksia kovastipaljon. =)
Anonyymi sanoi…
Minulle tuli mielleyhtymä: Kuusen oksalle jäätynyt vesi = sanat, jotka eivät tule.
Oiva miellyhtymä, Maaria

Yhtäkkinen jähmettyminen,
kaiken tarkasti kokeminen
mutta ihan ääneti.
Anonyymi sanoi…
Joskus santkin jäätyvät, kun on oikein kylmää tai pimeää tai jäätyvät ihan muuten vaan. Mutta sitten tulee aurinko ja sulattaa ne. Tulee aurinko, joskus tulee, varmasti tulee, kun jaksaa siihen uskoa. Ja sanat lämpiävät ja sulava ja alkavat tulla luokse. Mutta onneksi meillä on kuuset, ikuiset vihreät, lohduttajat.
Mehtäsielu. =)

Jotenkin tulitkin mieleeni jo silloin kun laitoin nämä kuvat tälle sivulle.
Metsän sieluja nuo kuuset.
Siulla on pala niiden sielua...


*halaus*

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syötävät kukat

Oikeasti vaaralliset kasvit

Ei saa leikkiä raparperin lehdillä