.
Naura pajatso
Jossakin seurassa
huomaan olevani
se klovni
Joka sekopäisenä
yrittää
pitää yllä
nauramatonta naurua
Kyyneleen kuva
tatuoituna poskella
Punainen irtonenä
murtuneena taskussa
-una reinman-
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
7 kommenttia:
Halirutistus! Muistuttaa sitä puunukke-laulua.
Tänään on virallinen Nenäpäivä.. Joten autetaan kehitysmaita ainakin katsomalla lähetystä tv:stä ja ehkä myös auttamalla konkreettisesti. Neniä myydään ärrällä..
SS =)
Tuo oli runoblogista jo vanha runoväsäelmä,
niinkos muistatkin varmasti.
Sooloilija =)
Entä jos omaa ennestään punaisen nenun? =)
Tässä runossa on syvällinen sanoma ilman nenäpäivä-ajatusta.
Hieno runo.
Ehkä kosketti siksikin, kun taitaa olla itsellä samoja taipumuksia.
Leijonainen =)
Mie en ihan ymmärrä tuota nenäpäiväjuttua lainkaan
mutta tuo vanhan väsäelmän olin jo etukäteen postannut tälle päivälle...
Ja tuo tunne on ihan tuttu.
Ja ihan hupsu.
Miten erakko voi olla joskus klovni?
Mutta voi se...
Hyvää nenäpäivää sinulle!
Koskettava runo, monen kohdalla totta.
Kiits Marjukka =)
Hyvää viikonloppua siullekin.
Lähetä kommentti