Ei voi, ei! Muistot ovat siltana menneeseen ja tulevaan!
Mummy =)Muistojaan ei voi estää eikä komentaa...
Muistojen sillat kannattavat monesti meitä nykyaikaan kohti. Mitä meillä olisi ilman muistojamme? :)
Tarjuska =)Niin.Niitä kaikkia muistoja tarvitaanjotta voidaan olla kokonaisia.Niin niitä iloisia kuin niitä surullisia.
Muistaminen on kognitiivisista toiminnoista kyllä yksi mielenkiintoisimpia.
Piatta =)Joskushan mieli kieltäytyy muistamasta.Suojelee omaa minuutta.
Muistojen siltaa pitkin taidetaan kaikki paikoitellen kävellä. Onneksi se on olemassa. Toivottavasti runon hän voi joskus olla ajattelematta sitä miestä kun joku toinen täyttää mielen.Ihana kuva.
Kiits kuvakehusista Savisuti. =)Tosin ei se tainnut tähäjn edes sopia.Tuli vain noiden pisaroiden vuoksi tähän läntättyä.Hän kyllä varmasti on yrittänytkinmutta joskus alakulo valtaa mielensä.Olen sitä seurannut läheltä...
Kyllä muistot säilyvät aina jollain lailla - vähintään, kuin edelliskesän lehdet tulevan talven jälkeen.
Aimarii =)Jossakin sielun sopukassa niin...
Lehdet on noinkin kauniita...tarkemmin aatellen, kauniisti kuvattu, rajattu :)Muistojen runo taisi ollakkin aikaisempaa tuotantoasi...muistelisin niin :)
Kiits John! =)Juu,mää siirtelen näitä runoväsäyksiä näiden blogien välillä... =)
Kaipuun kyyneleet lehdellä ja muistot mielessä. Välillä yritämme karistaa kumpiakin pois, mutta kaikkea emme pysty hallitsemaan.Hieno runo!
minkäkin rakastan valokuvia. Muistan ihan hirveän huonosti vanhoja asioita. Kuvat auttaa muistamaan paremmin. Runo oli aivan ihana.
ai niin. Kuvasta piti sanoa, että kaunis. Hyvä sommittelu ja rajaus.
Kiitos Leijonainen sekä Fotomontaasin kirjoittaja =)
Muistot pysyvät, sille emme mitään voi, ja tulevaisuus tuo uusia tunteita!Hieno runo!
Kiitos Harakka Muistot.Nuo rakkaat.Ja painavat.
Muistojen silta, ah, sen parempaa, kauniinpaa siltaa ei ole olemassakaan. Sillä sillalla voisi vaikka asua.
Lähetä kommentti
19 kommenttia:
Ei voi, ei! Muistot ovat siltana menneeseen ja tulevaan!
Mummy =)
Muistojaan ei voi estää
eikä komentaa...
Muistojen sillat kannattavat monesti meitä nykyaikaan kohti. Mitä meillä olisi ilman muistojamme? :)
Tarjuska =)
Niin.
Niitä kaikkia muistoja tarvitaan
jotta voidaan olla kokonaisia.
Niin niitä iloisia
kuin niitä surullisia.
Muistaminen on kognitiivisista toiminnoista kyllä yksi mielenkiintoisimpia.
Piatta =)
Joskushan mieli kieltäytyy muistamasta.
Suojelee omaa minuutta.
Muistojen siltaa pitkin taidetaan kaikki paikoitellen kävellä. Onneksi se on olemassa. Toivottavasti runon hän voi joskus olla ajattelematta sitä miestä kun joku toinen täyttää mielen.
Ihana kuva.
Kiits kuvakehusista Savisuti. =)
Tosin ei se tainnut tähäjn edes sopia.
Tuli vain noiden pisaroiden vuoksi tähän läntättyä.
Hän kyllä varmasti on yrittänytkin
mutta joskus alakulo valtaa mielensä.
Olen sitä seurannut läheltä...
Kyllä muistot säilyvät aina jollain lailla - vähintään, kuin edelliskesän lehdet tulevan talven jälkeen.
Aimarii =)
Jossakin sielun sopukassa niin...
Lehdet on noinkin kauniita...tarkemmin aatellen, kauniisti kuvattu, rajattu :)
Muistojen runo taisi ollakkin aikaisempaa tuotantoasi...muistelisin niin :)
Kiits John! =)
Juu,
mää siirtelen näitä runoväsäyksiä näiden blogien välillä... =)
Kaipuun kyyneleet lehdellä ja muistot mielessä. Välillä yritämme karistaa kumpiakin pois, mutta kaikkea emme pysty hallitsemaan.
Hieno runo!
minkäkin rakastan valokuvia. Muistan ihan hirveän huonosti vanhoja asioita. Kuvat auttaa muistamaan paremmin.
Runo oli aivan ihana.
ai niin. Kuvasta piti sanoa, että kaunis. Hyvä sommittelu ja rajaus.
Kiitos Leijonainen
sekä Fotomontaasin kirjoittaja =)
Muistot pysyvät, sille emme mitään voi, ja tulevaisuus tuo uusia tunteita!
Hieno runo!
Kiitos Harakka
Muistot.
Nuo rakkaat.
Ja painavat.
Muistojen silta, ah, sen parempaa, kauniinpaa siltaa ei ole olemassakaan. Sillä sillalla voisi vaikka asua.
Lähetä kommentti