
Jos miulla oisi puutarha
siellä syksyisin hehkuisi lumimarja
Tuo lumipallopensas ihana
tuttu jo lapsuudesta
Sitä syksyin herkistyen ihastelin
Minilumipalloja varoen silitin
Niille vauvakieltä juttelin
Niinpä teen yhä vieläkin
-Una Reinman-
.

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
7 kommenttia:
Lumimarjat kuuluvat minunkin lapsuuteeni. Ne ovat kauniita ja valoisia pikkuaurinkoja pensaissa.
Ihanat lumimarjat! Kiitos käynnistä, tulin heti vastavierailulle, kun en pitkään aikaan ole käynytkään.
Hih, minä ajattelen noita aina popkornipensaina :)
Lumimarjapensas on kyllä kaunis - kiva runokin:)
Leijonainen =)
Mekin asuimme paikassa jossa oli lumimarjapensas
kun olin vajaa 4-vuotias.
Villiviini =)
Blogisi nimi sopii niin syksyn hehkuun. =)
Kiitos kun saavuit vierailulle. =)
Virtuaaliriisipuuroa voisin näin tarjota.
Juur uunista otin ja kanelilla
ja sokerilla maistelin. =)
Rita =D
Ihana!
Popkornipensas! =)
Riemastuttava havainto! =D
Kiitos inkivääri. =)
Soon jo reilun vuoden vanha väsäily.
Näkyi päiväyksenä olleen 10.10 -vuosi sitten. =)
...hmm, kun kerran kysyit niin muuhunkin kuin takkeihini, mutta hän on vaan käymässä Suomessa työn vuoksi joten... :( Mutta katsotaan, ei kai tässä mitään hätää ole kuitenkaan.
:)
Teija =)
Oi! =)
Muista, että siekin voit mennä
minne tahansa. =)
Ja hän samoin...
Lähetä kommentti