Pelargonium

Nyt kiireellä kaikki ruukuissaan olevat kukat
sisälle turvaan. On tulossa kylmä syksyinen yö.
.

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
7 kommenttia:
- ihana kaunis kuva.
.... ehkä käyn kuvaamassa omani, sisälle en niitä jaksane tuoda....
syyskuu,
lempikuukausiani.
syksyn sateet,
aamun kirpeyttä pikkuhiljaa lämmittävä aurinko.
Ooh, ihastuttava kuva!
Riittahelinä =)
Uskon, että hoidossasi ne ovat kasvaneet
niin mahtaviksi ettei niitä pysty
tuomaan ehjänä sisälle. =)
Minä nautin. Elokuun viimeinen yö. Syyskuu on luovuuden ja uuden syntymän aikaa. Luopumista kesästä. Luonto nukkuu talveen.
Selasin taas toinen toistaan kauniimpia kuviasi. Sinä todella osaat nähdä kauneutta siellä, missä sitä on ja sielläkin, missä muut eivät sitä huomaa. Ja osaat kuvata sen kameralla ja sanoin.
Kiits Katilein =)
Nyt näkyvät jo kynttilätkin lyhdyissään parvekkeella...
Kiits Katriina =)
*vallan punastuu*
Taru =)
Jostain syystä kommenttisi tuli esiin vasta nyt. =))
Kiitos. =)
Maman rakkaista pelargonioista...
Lähetä kommentti