Kaikkina vuodenaikoina
Tätä puukujaa
en lakkaa rakastamasta
Ihailemasta
Kuvailemasta
Se aina hurmaan mun
kun luokseen saavun
Aina jonkin deja vu'n
koen
nähdessäni kujan tuon
.
15.3.2008
Mikä siinä on
.
Kaikkina vuodenaikoina
Tätä puukujaa
en lakkaa rakastamasta
Ihailemasta
Kuvailemasta
Se aina hurmaan mun
kun luokseen saavun
Aina jonkin deja vu'n
koen
nähdessäni kujan tuon
.
Kaikkina vuodenaikoina
Tätä puukujaa
en lakkaa rakastamasta
Ihailemasta
Kuvailemasta
Se aina hurmaan mun
kun luokseen saavun
Aina jonkin deja vu'n
koen
nähdessäni kujan tuon
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Sitä ei tarvitsekaan tietää. Hyvä että niin on. Yksinkertaista. Se on aina kaunis.
Meillä jokaisella on varmaan omat rakkaat paikkamme, joita ihailemme ja jonne hakeudumme kerran toisensa jälkeen.
Tämä on minunkin mielestäni kaunis kuja. Ehkäpä meillä on samankaltaisia mieltymyksiä. :)
Liisa
Mutta se vaivaa minua.
Se tuttuus ja se ihastus. =)
Siinä kohdassa, Pikku-Vesijärven rannassa, aina sielu lepää...
Celia
Niin se varmasti on.
Tuo on vain ohikulkupaikka.
Mutta silti miulle mieleinen
kuljen siitä sitten mihin vuoden- tai vuorokaudenaikaan tahansa.
Hieno kuva! Kommentti katoaa koko ajan..
Kiitos Anna Amnell. =)
Paikka on varmasti monelle Lahdessa kävijälle tuttu...
Lähetä kommentti