Arki lähtee paremmin käyntiin,
jos aamuteen nauttii Taikamukista,
ihaillen punaisen ketun satumaista turkkia.
Miten miusta, kahvikissasta, joka
nelivuotiaasta olen kaffetta lipitellyt,
on nyt tullutkin teen hyvä ystävä?
Ihan outoa... =)
Ja ystävistä puheen ollen:
ne uskollisimmat ovat säilyneet, mutta
olen myös menettänyt muutaman ystävän.
Ja saanut vastaavasti uusia tilalle.
Näin käy varmaan kaikille?
Sellaista on elämä.
Edit: YLE:n aamuteeveen juontajilla
on joskus pöydällään Taika-mukit... =)
.
4 kommenttia:
Tuo on kyllä ihana muki. Lauantaina taas kävin kaupungilla ja samalla kurkin itselleni uutta kahvimukia aamuksi... mutta ei vaan löydy sitä mikä sanoisi, että ota mut, mä olen paras. Yhtä mukia olen kyllä vähän pyöritellyt ja välillä se supsuttelee, että ota ota.
Tee on aina välillä hyvää. Itse olen taas opetellut tämän kahvinjuonnin vasta aikuisella iällä. Tosin tuntuu, että vatsa ei kestä joten teetä juon päivisin.
Mukavaa päivää sinne!
Hipi-SS =)
On se.
Ja tiätkö.
Sanotaan että nälkä kasvaa syödessä...
Miun tekee mieleni omistaa myös sellainen valkoinen Taikamuki... ;D
Mun mahahaava ei tykkää kahvista
joten juon teetä.
Vain silloin tällöin kahvia...
Minä ostin äidille ystävänpäivälahjaksi tuollaisen Taikamukin. Hänellä on jo ennestään se iso lautanen samaa sarjaa ja tuosta mukista on haaveillut jonkin aikaa.
Mutta onko tuo kettu? Vai onko se riikinkukko? Emme oikein pääse selvyyteen asiasta, joten se on toistaiseksi sitten riikinkettu :)
Ja toisaalta, taikamaailmassahan on ihan oma faunansa.
Mymskä:
Mie puolestani sain mukin joululahjaksi äidiltäni. ;D
On se kettu.
Se on fantasiamaailmaa.
Taikakettu.
Sillä on valkoinen hännänpää ja neljä jalkaa ja
ketunnenä ja taikakorvat... ;D
Samassa mukissa on myös kaksi taikapöllöä.
Lähetä kommentti