On tulossa vetinen päivä.
Tänään ei sitten kopsutellakaan korkosaapikkaissa.
Laitoin eilen molempiin saapikkaisiin lepuuttajat ja plankkasin
ne kiiltävänmustaksi. Siinä kiillottaessani ja käännellessäni
havaitsin että ilmankos ne suojasäällä aina hörppäävät itsensä
ja miun sukkani märäksi. Niissähän irvistää pohjat.
Molemmissa saapikkaissa.
Kellarilaatikoita penkoessani löysin onneksi poikien vanhat
talvikengät joita voin käyttää tänään kauppareissullani.
Tai siis koko loskasääajan.
Hyvä, kun pojatkin ovat niin isokenkäisiä. =)
Jää mulle heidän entisiä popojaan käytettäväksi.
Saa Nunnukka pitää ne uudet (miulle isot) popot
ikiominaan. Ei mun pikku rakkaankaan jalat saa kastua.
Onneksi tiedän erittäin pätevän ja miellyttävän suutarin,
joka on meidän kenkiä, saappaita, ja koulureppujakin
korjannut jo vuosia. Ammattitaidolla ja mun budjetille
sopivaan hintaan.
Tosin Miihkalin reppukin, jota on jo useasti korjattu, ja
joka omaa jo varmaan viiden vuoden kunnioitettavan iän,
alkaa olla ihan kaurasihti. Mutta poika ei anna korjata sitä.
Koska hänellä on "aamuja abikammassaan" enää niin vähän.
Mutta ei sinnikkäästi ota toista reppuakaan...
Keneenkähän ovat itsepäisyydessään tulleet? =)
.
