Terveyden olemassaoloa pitää itsestäänselvyytenä
niin kauan kun ei ole mitään vaivoja missään.
Vasta kun joku paikka on kipeänä, sitä tajuaa,
miten hyvä olo olikaan silloin kun oli ihan terve.
Mie käväisin tänään Maman kanssa pyörähtämässä
asioilla ja tuntui ihan hyvältä, kun saattoi kävellä
taas normaalisti. Omissa kopsuvissa kengissä.
Jalkojen puutuneisuus on poissa ja sain kunnolla
kengätkin jalkaani eivätkä ne enää satuttaneet. Jee! =)
Täytyy varoa selän niksahtamista tästä lähtien.
Eli vaikka aamulla oli karhumaisen uninen olo,
niin pyrähdys Maman seurassa piristi kummasti.
Ja tietenkin se, että kengät kopsuivat taas. =)
.
