.
Puutarhan tärkein väri on tietenkin vihreä.
Vihreä sammal siellä täällä ei ole lainkaan vaarallista
eikä sammalta tarvitse mielestäni tuhota ja poistella.
Sammal tuntuu ihanalta paljaiden varpaiden alla.
Ja se on niin hellyyttävänaskeettisen kaunista katsella.
Humalasalko, tuo vanha perinne
on löytänyt tiensä myös Maman
uusvanhaan puutarhaan
ja samantien kaikkien sydämeen
kaariportin muodossa..
Kaunis ja herkkä se portti olikin kävellä...
Kaikkia kasveja ei edes tarvitse tunnistaa.
Riittää kun niitä rakastaa.
Ja aika ajoin kastelee...
...Ja niiden vihreä hämärä palkitsee
hoitajansa luomalla rauhoittavaa vehreyttä.
Puutarhan ydintä.
Ja tottakai tarvitaan
myös katseenvangitsijoita.
.
8 kommenttia:
"Kaikkia kasveja ei edes tarvitse tunnistaa.
Riittää kun niitä rakastaa."
Kiitos tästä. Ja sammal'elämyksestä ;)
Kiitos Paju. =)
Mää rakastan sammaltakin.
Ja kaihoan omaa puutarhaa... =)
Voi miten kiva tunnelma, Hallatarmainen kuvasarja, suloisia kuvia!
Kiitos Katriina. =)
Mukavaa jos muutkin pitävät siitä
mistä mie pidän. =)
Minustakin sammal on ihanan pehmeää jalkojen alla - mukavampaa kuin ruoho. Ja meilläkin kasvaa takapihalla humala, mutta kaariporttia siitä ei ole tehty, kun se sattuu olemaan naapurin ja meidän rajalla.
Sammakot saivat hymyilemään, hauskoja veitikoita!
Iines J
Humala sopii kaikenlaisiin näköesteisiin yms. =)
Niinkus köynnöskuusamakin
ja villiviini... aaah!
Ja joku
Sammalsyöppö on ihana kamala aine.
Maman puutarhassa on paljon muitakin hauskoja yksityiskohtia. =)
Upeita kuvia. Tuo violetti kukka on kyllä kaunis.
Mukavaa tiistaita sinulle. ;)
Myy =)
Kiitos. =)
Samoin siullepäin
tiistaintiimellyksiä. =)
Lähetä kommentti