Keltasirkun poikanen piipahti olohuoneen
puolella visertelemässä eilen. Miihkali sai sen
kuvattua, kun se luottavaisesti katseli meitä
aikansa pikkupippurinkokoisilla silmillään.
Hetken, kun se istui parvekkeen kynnyksellä
olohuoneessa, ja katseli silmiin, tuntui että
jos ojennan käteni niin se tulee siihen istumaan.
En tohtinut kokeilla. Ja miettiessäni tuo
mahdollinen hetki meni ohi ja lintu siirtyi
parvekkeelle tiirailemaan maisemia ja siitä
se kohta lennähti matkaan jonnekin pois...
Tulikohan sille äitiä ikävä?
Lapsena miun hommaani syksyisin, oli
seisoskella torilla myymässä puutarhamme
ja kasvimaamme antimia. Sain pulut ja varpuset
istumaan kämmenelläni, kun ne tulivat syömään
vaikkapa herneitä ja ihmiset kerääntyivät
ympärilleni kahtomaan lintuja.
-Taisivat sitten ostaakin jotain tyttöpoloiselta
koska aina oli korit tyhjinä kun menin takaisin
kotiin. =)
PS:
Tarkennetaan nyt, että siis muutama lintu tuli syömään
kädestäni. Ei koko torin linnusto! ;D
.
11 kommenttia:
Hellyttävä muisto! Jos osaisi piirtää, tuosta muistosta saisi satukirjamaisen kuvan. Tai maalauksen naivistien näyttelyyn!
Minullekin syntyi monta maalausta mieleeni muistostasi. Lintuja tosin pelkään, vaikka kai ne pelkäävät vielä enemmän minua. Söpö tirppa kuvassa, onneksi pääsi ulos. :)
Onnistuittepas saamaan kivan kuvan pikkuvieraastanne. En ole varmaan tuollaista keltasirkkua edes nähnytkään. Sä olet niin symppis, että linnutkin sen huomaavat...kaunis tarina tuo lapsuusajan muisto. :)
Mummo syötti talitinttejä pähkinöillä ja ne kävivät kädestä syömässä... mutta en uskaltaisi minäkään enää syöttää tirppoja... Salmonellaa varmaan pelkäisin eniten :D
Hieno juttu, että lintu pääsi takaisin äidin luo.
Heipat Hallatar!
Olipa ihana sattumus ja kesy tirppa! Meilläkin talvella käy lintulaudalla paljon keltasirkkuja :-) .
T: S.
Ohhoh... Siis VAU!
Obeesia
Voi, kuin kauniisti sanoit. =)
Elegia
Oi, miksi sie pelkäät lintuja?
Mie pelkään hevosia. =)
Tarjuska
On siitä enemmänkin kuvia. =)
Lisäsinkin juur tuonne ylös
kuvan joka todistaa että oikeesti
me kahteltiin toisiamme silmiin. =)
Sukulaissielu
Oi. =)
Eihän niissä ole pelättävää.
Pitää vaan muistaa pestä omia käsiään, ennenko
syö jtkn...
Ässä
Niin, teillä onkin ihana se lintujenruokintapaikka. =)
Siinä näkee kaikenlaisii lintusia ja muitakin elukoita.
Niinko se pikku siili viime kyläilykerralla. =)
Allyalias
Vanha kansa sanoo kyllä,
että tietää huonoa, kun metsän eläimet tulevat
jonkun asuntoon sisään...
Vatsaa kyllä koskoo...
Minäpä en pelkää oikeastaan mitään eläimiä, mutta ihmisiä sitten sitäkin enemmän... :D Tulen elukoitten kanssa paljon paremmn toimeen.
Nuo sisätiloihin eksyneet pienet linnut ovat tuttuja, minä olen niitä pelastellut huussista, kasvihuoneesta, työpaikalta ja kotoakin. Ne on niin liikuttavia.
Mymskä
Joo, samaa vikaa ihmisten kanssa. ;D
Kyllä pienen linnun tai perhosen pelastaa mielellään
ja heposti. Mutta raivostunut villikissa tai orava voi olla pahempi. Olen sellasiinkin törmännyt. =)
Minäkin pelkään lintuja mutta näin kuvien välityksellä voin niitä ihailla:)
Ihana muisto tosiaan tuo sun torimyyntis.
Salka
Ainoat pelottavat lintulajit saattaavat olla pöllöt tai huuhkajat, pesimäaikaan... =)
Pitänee tunnustaa, että mää jopa lintsasin joskus koulusta mennäkseni torille myymään vihanneksia.
Mua kiusattiin koulussa niin, että oli helpotus olla jossain muualla kuin koulussa...
Lähetä kommentti