Hoidin juoksevia asioita selväksi.
Ja ostin ruokia ja paljon riisikakkuja lopettavasta
Cassasta. Saan sitten potea sairaslomaani rauhassa.
Pelottaapi jo etukäteen ylihuomisenhuominen...
Lupiinit - mokomat - kukkivat jo!
Mitäs meille jää juhannuskukaksi kun
jopa juhannusruusut ovat kukassa jo nyt...
Koiranputkia?
Kesä mennä raksuttaa eteenpäin.
Pysynkö mukana?
Pysytkö Sinä mukana?
.
4 kommenttia:
Kyllä mukana pysyy. Pelottaa vain, ettei kerkeä nauttimaan niin lyhyestä ja hienosta kesästä!
Kyllä varmasti toivut leikkauksesta hyvin! Rohkeasti vain eteenpäin.
Kiitos Hansu toivotuksesta. =)
Miten ne lapsuuden kesät tuntuivat niin pitkiltä?
Nyt ne hujahtavat niin pian syksyyn.
Minä en pysy mukana. Onko pihlaja ja syreeni ja jopa juhannusruusu kukkinut joka vuosi jo ennen kesäkuun puoliväliä? Horsmat jää vielä.
Sinullehan tämä on mainio juttu, ehdit nähdä kaikki ennen pakollista paikoillaan pysymistä leikkauksen jälkeen. Minun konstini on sanoa heti mennessä, kuinka paljon pelottaa. Hyvin se menee, onnea matkaan!
Katriina =)
Olen kuullut monen vanhemman immeisen huokailevan juur noin.
Mutta jäähän meille ne rentun ruusut. Horsmat! =)
Älä sano, mun pitää heti lähtee kävelee leikkauksen jälkeen että saan jalan taas kuntoon.
Tahtoo käveleen... =)
Kiitos toivotuksesta. =)
*hali*
Mua oikeestaa vähemmän pelottaa...
Nyt kun h-hetki on lähempänä.
Lähetä kommentti