Näin taas yöllä ihan outoa unta,
sellaisena rauhattoman yön hetkenä,
kun pidemmäksi toviksi nukahdin:
Sain unessa suuren paketin jossa oli mukana kirje. Kirje oli kirjoitettu kauniilla, säännöllisellä käsialalla. Kirjeessä kiiteltiin ”orvokkikuvaa todella kauniiksi”, ja todettiin:
"teillä näköjään osataan antaa anteeksi.”
Paketista itsestään paljastui suuri seinävaate, joka oli syvänvioletin ja yönsinisen sekoitus väriltään ja ikään kuin ryppykangasta. Sen alaosassa oli samasta materiaalista tehtyjä lokerikkoja joista pilkisti esiin vanhoja mustavalkoisia valokuvia joiden reunat olivat joistain kohdin hiiltyneet.
Itse kangasteoksessa ja sen lokerikoissakin oli muutamia mustiksi hiiltyneitä kohtia... Se oli siis ollut tulipalossa?
Kirjeessä sanottiin: ”En tarvitse tätä enää...”
Ja minä nostin seinävaatteen seinälle, ja siihen se hyvin asettui, ikkäänkuin imeytyi paikoilleen ilman mitään työvälineitä, peittäen monta neliötä. Ja mie mietin että se on hieno. Eivätkä palaneet ja hiiltyneet paikat ja kuvien reunat minua haitanneet.
Se oli hyvä just noin...
.
