8.5.2012

Kevätpiha heräilee





Linnut, niin talven luonamme viihtyneet kuin maahan muuttaneetkin, livertävät kilpaa jo ihan ihka aamuvarhaisesta. Kilpalaulannassa ovat mukana räkätti-, musta kuin laulurastaat, varpuset, peipot, keltasirkut sekä vihervarpuset ja monet sellaisetkin joita en edes tunnista siitä paraatista. Ai niin ja ihastuttava punarinta livertelee operettiaan jossakin vähän kauempana niin kuin ne ihanat mustiksetkin... Kaikki laulaa.


Paitsi käpytikka, joka käy vaan tärryyttämässä lähimpään metalliseen katulamppuun kauas kaikuvaa reviirirajarummutustaan, siirtyen sitten jonkin matkan päähän seuraavaan katulampuun naputtamaan vauhdilla nokkaansa ja siitä kolmanteen lampunkupuun ja niin edelleen. Myöhemmin päivällä se kantaa jostain muualta nokassaan käpyjä ja lentää pihan hopeapajuun ruokailemaan, tiputtaen kävynraatoja puun alle. Se tottui ruokailemaan siinä puussa, kun pihassamme oli vielä vanhoja suuria kuusia. Ne liki satavuotiaat puut kaadettiin niiden oman ja pienen punaisen talon turvallisuuden vuoksi. Niillä lämmitetään nyt jo toisinaan takkaa ja muita uuneja.

Äksyilevät räksät jahtaavat pihakoivussa päivystävää vanhaa vaiteliasta varisherraa. Varis tykkää seurailla päivästä toiseen, mitä me täällä pikkutalon pihassa oikein puuhailemme. Tai sitten se vaan istuu, ja selkeästi laskee ohiajavaa liikennettä.

Se istuu vakituisella oksallaan ja miettii, lähtien aika ajoin kierrokselleen ja palaa sitten takaisin. Se ihan kuuluu tähän pihapiiriin. Kesy se ei ole, että saapuisi syömään noin vain sille jättämiäni leipäpaloja tai oman lounaani tähteeksi jäänyttä keitettyä riisiä tms kun olen ruokia lähellä. Kun käännän selkäni ruualle ja menen puuhailemaan omia juttujani, lentää varis paikalle, nyökkäilee ja samalla kiittelee viidesti raakkumalla ja syö mitä on tarjottu. Kiltisti.




Talitiainen kantaa nokassaan kaikenlaisia pehmuketukkoja Hanin pihamökin päätyseinään rakentamaan linnunpönttöön. Kiva että se pieni lintutalo sai heti asukkaan. Tai oikeammin kaksi asukkia. Ja kohta niitä on monta!  ♥ 

Varpuset lörpöttelevät ruusupensaissa ja pyrähtävät parvena lintulaudalle ja sen alle keltasirkkujen kera kilpailemaan auringonkukansiemenistä, joiden antamista en nyt raaski lopettaa, kun laudalle vihdoin saapui ruokailijoita. Lintubaari saa siis olla avoinna ainakin toistaiseksi. Aukioloaikaa on täten yleisön pyynnöstä jatkettu hamaan tulevaisuuteen. Selkeästi linnut pitävätkin aurinkoisina päivinä omaa terassia lintubaarin alla ja sen viereisessä vanhassa ruusupensaassa. Välillä niille tulee jopa nokankoputusta keskenään niin kuin taitaa ihmisillekin tulla tämän tästä omissa baarien terassi-istunnoissaan. En ole varma, mutta olen vaan jostain kuullut sellaista.




Ulkona saavat päiväsaikaan oleskella jo muutama pelakuu ja pari honteloa orvokkia, jotka toivon mukaan vankistuvat kesää kohden mentäessä. Yöksi ne kukat vielä kannetaan sisälle eteiseen ja mie meinaan kompastua isoon kukkalaatikkoon yöhämärissä. Tosin yötkin alkavat jo kovin vaaleta...
Aamutkin ovat jo suorastaan liiankin valoisia. Eikä valoisassa saa kunnolla kukaan nukuttua. Linnutkaan. =)


On mentävä itsekin pihalle jo heti aamuvarhaisella ja ihailtava, mitä kaikkea uutta luonto on pukahtanut ulos kukkapenkkien sekalaisten multien peittämistä piiloistaan. Uutuutena ja ihastuksen aiheena on ihan tuore muovihuone kasveille. Sitä pitää pää kallellaan hymy ja tulevat tomaatit, kurkut ja muut ihanuudet mielessään hyristen katsella. Ihasteltava puiden pulleita lehdyköitä jotka punkevat riemukkaasti maailmaan, haisteltava kasvavan, yön kasteleman ruohon tuoksua ja istuttava syömässä aamiaismuronsa takapihalla kuunnellen kevätkonserttia ja annettava auringon ihan pikkuisen lämmittää talven kalventamia kasvoja.




3 kommenttia:

  1. Aivan totta, että kevät on lintujen vuodenaika.

    VastaaPoista
  2. Ihana onkin kuunnella ja seurailla lintujen liverrystä ja elämää pihapiirissä.
    Meilläkin on varis, joka myös oikeestaan kuuluu tähän pihaan.
    joka päivä se seurailee meidän puuhiamme ja syö myös kaikki kiltisti, jos jotain sille viemme.
    Ja mä kun meen tohon viereiselle pellolle joskus kuvaamaan,niin se saattaa tulla ihan muutaman metrin päähän musta seuraamaan, että mitä mä teen ja onko mulla sille ruokaa, hi!
    Aina silloin tällöin sille otankin mukaani pullanpalan ja heitän sen nokan eteen,se nappaa sen ja lähtee matkoihinsa.
    Vai on sullakin kasvihuone siellä, mutta sähän saatkin sitten kesällä herkutella tomaateilla ja kurkuilla ja vaikka millä herkuilla, mitä oletkin sinne laittanut.
    Kyllä kesä on ihanaa...kun se nyt vaan tulisi, kun aina vaan on niin kylmää ja yöllä jopa 6 asettakin pakkasta toisin paikoin.
    Mutta nyt hyvää tiistaita ja äitienpäivä odotuksia!

    VastaaPoista
  3. Keävt, kevät, ihana kevät. =)

    Kiitos Aamu ja Harakka =)

    Ihana että siullakin Harakka on siellä seurana Varis. =)

    Mie olen nimennyt oman pihamme variksen Villeksi. =)

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥